le paperipussi

 

Tätä paperipussia on vilahdellut viime aikoina monissa blogeissa ja sisustuslehdissä. Kun posti toi minulle lankoja isossa ruskeassa paperipussissa en malttanut olla toteuttamat tuosta omaa diy-versiota.

Maalasin paperisäkin valkoisella askertelumaalilla ja painoin siihen tekstiä kirjasimilla alkuperäistä mukaillen. Kaapista löytyi vain harmaata mustetta, joten kovin kauaksi tekstit ei näy, mutta eipä tuo haittaa, tulipahan kuitenkin taatusti ainutlaatuinen! Ja samalla hyvä mieli ja muistutus itselle, että aina ei tarvitse uutta, sillä kyllähän oma kulutus pistää aina välillä mietityttämään. Uutuuksia esitellään ja tuutataan meille koko ajan joka suunnasta niin, että välillä ihan heikottaa. Onneksi kaikkeen hypetykseen ei ole aina pakko lähteä mukaan ja ehkä välillä olisikin syytä haastaa itseään ja miettiä pärjäisikö esimerkiksi tämän syksyn ilman uusia kynttilänjalkoja tai sitä kivaa purkkia jonka sisustuslehdestä bongasin...

Niin ja on tälle säkille meillä ihan konkreettista käyttöäkin vaikkei sen aiheuttamasta itsetutkiskelustakaan varmasti haittaa ole. Vähän pienempi, tavallinen ruskea paperipussi on tähän mennessä kerännyt itseensä takassa poltettavaksi tarkoitetut paperit ja nyt tämä vähän isompi versio voi korvata sen.

 

-Piia

maker's market

Joko olette bonganneet uuden itse tehdyn ja kierrätetyn kauppapaikan Maker's Marketin? Marketti on ihanan Tarun käsialaa ja mekin saimme kutsun osaksi tuota lahjakkaiden ja luovien käsillätekijöiden joukkoa.

Kun tekee paljon, välillä sitä innostuu ja tekee yli omien tarpeiden ja jotkut näistä tekemisistä löytyy vastaedes Maker's Market virtuaalisilta hyllyiltä. Käykäähän tutustumassa!

-Piia & Paula

keittiöräpsyjä

 

Viikko on vierähtänyt omia nurkkia katsellessa kun syysflunssa on iskenyt jokaiseen perheenjäseneemme. Pitkästä aikaa on myös tullut valokuvattua kotia ihan vain huvikseen ja ajankuluksi ja tässäpä muutamia kameralle päätyneitä otoksia keittiöstä.

 

 

Välillä on hauska kuvata vain pieniä yksityiskohtia, kuten kivettynyt granaattiomena viime joululta tai vino lehtipino, josta lehdet joutaisivat jo paperinkeräykseen. Granitin keittiöpyyhe on yksinkertaisuudessaan kaunis, aivan kuten Hackmanin mortteli tai Marimekon vanha muijapurkki.

Keittiön matalaa seinäkettä taas on koristanut jo muutaman kuukauden nuo kaksi värimallia. Toinen vihertävä ja toinen sinertävä. Itse maalamisella ei vielä ole ollut kiire, toistaiseksi on riittänyt että edes suunnitellaan, mutta ehkä sitä jo kohta olisi kypsä sinne maalikaupoillekin, kun vaan osaisi päättää millä maalata!

 

-Piia

yöpöydällä ja yöunissa

 

 

Viikolla satoi ensilumi, tai ensiräntä. Lämpötila laski yhdellä rysäyksellä. Lämmin syksy oli innostanut puutarhani kukkimaan ja irrotellessani köynnösten tukia, taitoin yhden kaunokaisen maljakkoon, kylmältä suojaan.

 

 

Kylmältä suojaan kaipaan minäkin. Olen selvästi kesäihminen ja tuntuu, että suuri osa vuodesta on selviytymistä. En voi millään väittää nauttivani hyytävästä tuulesta, lumisesta talvesta tai pimeistä päivistä. Toki silloin on hyvä paiskia töitä, kun ei oikein muukaan maita ja lohduttautua taas sillä, että kunhan aurinko taas paistaa, saa luvan kanssa lomailla.

 

 

Vaikka yritän pitää yöpöydän tyhjänä kaikesta turhasta, tuntuu sille taas kerääntyvän paljon henkistä kuormaa, jota on vaikea unohtaa yön ajaksi. Kiirettä ja stressiä taitaa olla, kun yöunet ovat katkonaisia ja menevät usein valvomisen puolelle. Vai mistä sen milloinkin tietää, mikä aina valvottaa. Toki kun aamulla herätyskello pärähtää, maittaisi uni taas hyvin.

 

Mutta nyt alkaa viikonloppu ja on aamulla aikaa nukkua hieman pidempään ja nauttia helpoista ja yksinkertaisista asioista. Kuten yöpöydän pinkistä kukasta.

 

-Paula

unohtunut herkku

Mokkapalat ovat helppo ja nopea leivonnainen joita leivoin ahkerasti nuorempana ja joita tapaa olla tarjolla pääasiassa lastenjuhlissa tavaramerkkinään kirjava strösselikoristelu. En ole leiponut mokkapaloja vuosiin ja kun joku aika sitten tein niitä ensimmäistä kertaa omille lapsilleni tyttäreni oli hämmästynyt ja totesi, että nämähän maistuvat ihan oikeilta mokkapaloilta! Aika hyvä kiitos!

Gluteenitonta ruokavaliota noudattavana olen nyt kokeillut erilaisia versioita ja tässä resepti, jonka itse olen hyväksi havainnut. Taikina on vähän normaalia pienempi ja olenkin paistanut pohjan pellin sijaan isossa leivinpaperilla vuoratussa vuoassa, näin pohjasta tulee myös vähän paksumpi. Jos haluaa tehdä uunipellillisen, kannattaa ohje kaksinkertaistaa. Ja kun kirjavan strösselin sijaan käyttää yksiväristä, tulee mokkapaloista ihan salonkikelpoinen versio, jopa siinä määrin, että kun poikani näki nämä oli pettymys suuri, ei ollut kuulemma mokkapaloja kun päällä oli vääränlaista strösseliä!

gluteenittomat mokkapalat

2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
2 dl gluteenitonta jauhoseosta
2 rkl kaakaojauhoa
1 tl leivinjauhetta
50 g sulatettua voita
3/4 dl maitoa

pinnalle:
n. 3 dl tomusokeria
2 rkl kaakaojauhetta
2 rkl kahvia
n. 0,5 dl sulatettua voita

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne yhdessä sulatetun voin ja maidon kanssa muna-sokeri vaahtoon. Sekoita hyvin ja kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Paista uunin keskitasossa 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Sekoita kuorrute aineet keskenään ja levitä ne vielä hieman lämpimän pohjan päälle. Koristele haluamallasi strösselillä, kirjavalla tai vaikka suklaisella!

Tämä on myös onnistumisessaan lähes takuuvarma resepti, joten helppo vaihtoehto jos gluteeniton leivonta muuten epäilyttää! 

 

-Piia

Mikä tekee olkkarin?

StyleRoomin Lauran haaste Mikä tekee olkkarin? ei olisi voinut tulla ajankohtaisempaan aikaan, sillä kuten viikko sitten kirjoittelin, elämme tällä hetkellä sohvatonta aikaa ja se on tietenkin pistänyt miettimään olohuoneen funktiota ja myöskin Lauran esiin nostamaa kysymystä, onko olohuoneessa oltava sohva. 

Olohuone on meillä ensisijaisesti rentoutumisen ja perheen yhteisen ajanvieton paikka. Olkkarissa luetaan, katsellaan telkkaria, kuunnellaan musiikkia, neulotaan, pelataan lautapelejä, heitetään kärrynpyöriä ja seurustellaan vieraiden kanssa.

Olohuoneemme yhteydessä on myös isompi ruokapöytä, jossa kestitään vieraita, juhlitaan synttäreitä ja usein viikonloppuisin  katetaan pöytä vähän paremmin ihan vain omalle perheelle. Teen myös monesti olohuoneen ruokapöydän ääressä opiskelujuttuja, siinä riittää tilaa ja samalla voin olla yhdessä muun perheen kanssa.

 

Omassa olohuoneessa tulisi olla hyvä olla. Se ei tarkoita, että olohuoneessa olisi oltava jokin yksittäinen tietty huonekalu tai esine kuten esimerkiksi se sohva, hyvin pärjää ilmankin. Tosin kyllä meille vielä sohva tulee. Vaikkei tämä futonpatjalöhöilykään hullumpaa ole, ei se välttämättä toimi  kovin hyvin esimerkiksi isovanhempien vieraillessa. Vaikka luulenpa, että sohvan hankkimisen jälkeenkin löydän itseni, aivan kuten ennenkin, useammin lattialta kun sohvalta istumasta!

 

Olipa olohuone sitten perinteisesti sisustettu taikka tyynyillä vuorattu pehmoinen pesä, on kai kuitenkin tärkeintä, että se on asukkailleen mieluisa ja viihtyisä. Iltojen pimetessä aion itse kääriytyä olohuoneessa lämpimään vilttiin ja nauttia kuumasta teestä, mutta ennen kaikkea seurasta joka aikaa olohuoneessa kanssani viettää, omasta perheestä ja ystävistä!

 

Onko sinun olohuoneesi perinteinen vaiko jotain ihan erilaista? Mikä sinusta tekee olkkarin? Ja tarvitaanko sitä sohvaa?

 

-Piia

mummonaikuista?

 

Ostin kirpputorilta amppelin. Kyllä, juuri sellaisen, joita lapsuudenkodissa käytettiin! Olen jostain syystä miettinyt viime aikoina amppelin tekemisestä itse, mutta vielä se on jäänyt. Ehkäpä kuitenkin jossain vaiheessa, ihan vain kokeilemisen ilosta. Hinnallisesti se ei kannata. Tästä maksoin 0,50€ ja kaupastakin niitä saa eurolla, parilla.

Minulla on kuitenkin muistikuva, että alle kouluikäisenä äitini olisi amppeleita itse tehnyt. Juuttinarukimppu oli kiinnitetty makuuhuoneen ikkunan avaajaan. Vai oliko se kenties ovenkahvassa? Kuitenkin muistelisin, että sängyllä istuen sain itsekin kokeilla muutamia solmuja. Muistankohan ihan väärin?

 

Nyt amppelikukka jäi ehkä vähän sekalaiselle seinustalle kaiken muun jalkoihin ja ahtaaseen väliin, mutta tykkään siitä kuitenkin kylmän valkoisen ja kovan mustan kaverina. Onkohan tämä ihan hutijuttu vai voisiko amppeli sopia nykypäivänkin kotiin?

 

-Paula

ihanista ihanin Filly

Kirjoittelin muutama viikko sitten ystäväni Timo Niskasen uudesta valaisinbrändistä Himmeestä, jonka Timo viime viikolla Habitaressa lanseerasi. Minulle oli itsestään selvää, että kun valaisimet tulevat tuotantoon, meille joku Himmeen valaisimista hankittaisiin. Ensimmäisen kerran Fillyn nähdessäni se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Tiesin, että se tulisi sopimaan täydellisesti makuuhuoneeseemme jossa oli tarvetta hyvälle lukuvalolle.

Lamppujen toimitus alkaa syyskuun lopussa, mutta minä olin onnekas ja sain oman kappaleeni kotiin jo elokuun alkupuolella. Taisi olla ensimmäinen Himmeeltä ostettu valaisin ja taitaapa tämä olla se samainen kappale joka Avotakan kannessakin komeili!

Kauniin ulkomuodon lisäksi Filly on myös erinomaisen toimiva valaisin, se valaisee hyvin muttei kuitenkaan häikäise. En ole vielä uskaltanut testata miltä Filly näyttäisi olohuoneessa tai työhuoneessa, sillä luulen, että sen jälkeen meille saattaisi muuttaa kokonainen perhe Fillyjä! :D Eikös vaan ole edelleenkin ihan Himmeen hieno?

 

-Piia

 

Ja hei, jos haluat kokeilla onneasi voittaa itsellesi oma Filly, kurkkaappa Kettukarkki-blogiin, jossa Maire arpoo yhden Filly-pöytävalaisimen!

ihan vain lääkkeeksi

 

 

Minun vitsaukseni on matala verenpaine ja sen takia pidän oikeutenani nauttia salmiakkia, vähän niinkuin lääkkeeksi. Jos muutenkin pitäisi nimetä joku suosikkikarkki, olisi se salmiakki. Muutama vuosi sitten olisin vielä saattanut valita suklaan, mutta yllätyksekseni olen taltuttanut pahimman suklaanhimon. Siihen auttoi kunnollinen parin kuukauden "nenänvalkaisu", jolloin en syönyt suklaata missään muodossa. Jopa suklaata sisältävät leivonnaiset ja kaakao olivat kiellettyjen listalla. Alkunsa tama sai oikeastaan tästä TED Talk -videosta, jota käytin kurssillani. Ja kyllä, pienet muutokset arjessa, joita pitää yllä kuukauden pari, voivat olla pysyviä muutoksia. Nykyään saatan nauttia palan suklaata silloin tällöin, mutta suklaaövereihin ei ole enää tarvetta.

 

Tämän perusteella Novitan ja Fazerin yhteistyössä Pirkka-lehden kanssa toteuttamaan  #karkkineule-kisaan lähdin tietenkin suunnittelemaan salmiakkisukkia. Aikaisemmin tehdyistä lasten salmiakkisukista mukaan tuli vineneliö ja Super Salmiakin innoittamana piirtelin vielä pyöreiden pastillien kuviot. Langaksi valitsin Novitan 7 Veljestä, jossa oli juuri sopivat värit. Lisäksi paksusta langasta valmistuvat kestävät villasukat nopeasti.

 

Vaikka kuvio ja värimaailma olisi itseä miellyttävä, postitan nämä kisaan, jonka jälkeen ne menevät Novitan verkkokauppaan myyntiin ja tuotot lähetetään hyväntekeväisyyteen. Halutessaan toki kilpailuneuleet saa itselleen liittämällä mukaan palautuspostikuoren. Ajattelin kuitenkin, että villasukkia meillä on ja niitä syntyy sen verran, että näistä maltan luopua. Josko näistä olisi jotain iloa ja hyötyä sillä tavalla, että päätyvät lämmittämään jotain muuta.

 

 

Yksi sovitus vielä omaan jalkaan ja sitten saavat lähteä matkaan. Aikooko moni teistä tähän karkkineulehaasteeseen tarttua?

 

-Paula

sohvaton

 

Tervehdys lattian rajasta! Olohuoneessamme mennään tällä hetkellä hyvinkin minimalistisella linjalla, kävi nimittäin niin, että mies lähti tässä taannoin yksi viikonloppu melontareissulle ja sillä aikaa tämä rouva laittoi sohvan myyntiin. Ihan vaan kokeilumielessä. Ja sittenpä kävikin niin, että joku osti sohvan ja kohta pari viikkoa ollaan nyt sitten ihmetelty tässä sohvattomassa olohuoneessa! :)

 

Sohvan vaihto on ollut meillä ajatuksissa jo pitempään. Vanha sohvamme (näkyy esimerkiksi tässä) hankittiin aikoinaan ensimmäiseen omistusasuntoomme reilu kahdeksan vuotta sitten ja nykyisessä kodissammekin se on ehtinyt olla käytössä jo nelisen vuotta. Sohvamme oli iso ja siihen kuuluva rahi sitäkin isompi ja haaveissa onkin ollut vähän kevyempi ja myös vähän vaaleampi sohva. Ja sellaisen perässä olemme nyt huonekaluliikkeitä kierrelleet vaikkei tuo työhuoneen sohvan futon-patjakaan nyt ihan huono vaihtoehto ole. Ehkä ei sitten pitemmän päälle kuitenkaan kovin toimiva.

Eri vaihtoehtojen pohdinnan jälkeen useista blogikodeistakin tuttu Adean Band on vetämässä tällä hetkellä pisintä kortta.  Ei kovinkaan omaperäinen valinta, mutta pitkäikäistä hankintaa tehtäessä kotimaisuus ja laadukkuus sekä pestävyys ja mahdollisuus hankkia myöhemmin sohvaan lisämoduleja painavat vaakakupissa paljon.

 

Päällisten materiaali on tällä hetkellä eniten mietintää aiheuttava asia, 100% puuvillaa vai sekoitetta. Puuvilla on pehmeämpää, mutta samalla myös helpommin likaantuvaa ja päälliset saattavat venyä käytössä, sekoitekankaat taas ovat yleensä kestävämpi, mutta myös vähän kovemman tuntuisia.

 

Kuulisinkin mielelläni, jos on antaa hyvin vinkkejä ja kokemuksia eri materiaaleista ja sohvista. Olinkin jo tyystin unohtanut miten haastavaa tämä sohvan etsintä on!

 

-Piia

kasveja paperista

"Siis MITÄ sä sanoit, että ne on?", oli miehen reaktio, kun kerroin askartelevani paperisia kivikkokasveja. Minusta tama oli vain luonnollinen jatkumo puutarhahommille ja mehikasveja ja muita kivikkoon sopivia taimia olen pihaan tänä kesänä runsaasti istuttanut. Ja jos muuten kukkien pitäminen hengissä on minulle vaikeaa, niin nämähän pärjäävät vaikka missä. Muovikukkiin en sortuisi, mutta näin muovittoman syyskuun merkeissä paperihan on oiva vaihtoehto muoville monessa paikassa.

Ohjeet näihin löysin Lia Griffithin sivuilta, missä on paljon muutakin ihanaa paperiaskartelua. Aikaisemmin nappasin sieltä jo nämä äitienpäiväjutut. Lia käyttää paperiaskarteluihin cricut-laitetta, josta minulla ei ole aavistustakaan, millainen se on, mutta mina leikkelin ihan pokkana saksilla. Tummimman värinen on ohutta pahvia, mutta loput tein ihan tulostuspaperista, jolloin sain tulostaa kuvat suoraan paperille. Pahvillehan nuo lehdet siis piirsin kopiopaperista leikkaamieni mallien avulla.  Kieltämättä saksilla tekemisessä on enemmän käsityön fiilista, mutta on niin hidasta puuhaa, että ihan samanlaista määrää kuin Lia en varmaankaan jaksaisi tehdä.

Ihan varma en ole, mihin näitä oikeasti aion käyttää, mutta olkoot nyt hetken tuossa korkkitaulussa tuomassa kaivattua vihreyttä kotiin. Lian voittoisa kranssi olisi aivan i-ha-na, mutta epäilen, että jaksaisin noin paljon väkertää. Toisaalta, kranssille ei välttämättä edes valtavasti käyttöä löydy. Joku kesähän tein paperivarjovarjokranssin, mutta ei se tänäkään kesänä päässyt ovea koristamaan. Auttakaahan minua: Mihin te käyttäisitte tällaisia paperikukkasia?

-PAula

monenlaista myytävää

Kaapit on käyty läpi ja matkalaukku on pakattu ääriään myöten pullolleen kaikkea kivaa myytävää huomista kirppistä varten.  Paljon neulottua, jonkin verran ommeltua ja muutama muuten tuunattu juttu sekä omia että lastenvaatteita.

Paikkana siis Pasilan Veturitallit ja aika klo 10-16. Julkiset on hyvä tapa päästä paikalle ja maksua varten kannattaa varautua käteisellä, muut viime hetken vinkit tapahtumasta täältä. Kiva jos tulet huomenna moikkaamaan! :)

-Piia

lankahamsterointia

Kai se on tämä aika vuodesta. Eläimet keräävät talviruokavarastoja ja me neulojat kartutamme talvilankavarastoja! :D Aika monta kertaa sitä on päättänyt, että nyt en osta lankoja ennen kuin edelliset varastot on edes puoliksi tuhottu, mutta niin sitä aina huomaa jotain pientä uutta kotiin kantavansa.

 

 

Nämä neonvärien tapaiset puuvillalangat iskivät lujaa, jotain kiehtovaa noissa kirkkaissa väreissä juuri nyt on! Alkuperäinen ajatukseni oli neuloa näistä tiskirättejä sisustusbloggaajien kirppikselle, mutta kirppistä varten päädyin vain koristelemaan näitä pussukoita langoilla. Muutaman tiskirätin neulottuani totesin, että yhdistelemällä näistähän tulisikin aika upea viltti, eikö?

 

 

Vilttilankojen lisäksi puikkoille pääsyä odottaa vähän ihanaa käsinvärjättyä villaa, langat yhtä kauluria varten, trikookudetta ja ihan perussukkalankaa. Tekemisen puutetta siis tuskin ihan hetkeen tulee!

-Piia

alla basilikapuun

 

 

Basilika on suosikkiyrttini, joten kun sen näkee ruokakaupassa pikkupuuna, niin eihän sitä voi vastustaa! Tämä siitä huolimatta, että tiedän olevani huono pitämään hengissä edes tavallista basilikaa. Tai pikkupuita. Paketissa neuvottiin istuttamaan isompaan ruukkun ja siihen tarkoitukseen valitsin altakasteluruukun. Ehkä olisi voinut olla jopa vieläkin isompi. Samaten basilikapuu pitää kosteudesta ja auringosta, joten talvikaudella pitää varautua lisävalon tarpeeseen. Muuten tärkeintä on käyttää tätä ruuanlaittoon tavallisen basilikan tapaan.

 

Mielestäni tama on vallan ihastuttava pieni puu. Joko teillä on basilikapuu?

 

-Paula

HUPS! - sirpaleet tuovat onnea

 Löysin vielä kameran kätköistä kuvan tieltä poimimastani mustikanvarvusta, vaikka oikeastaan alkaakin olla jo pihlajanmarjaoksan aika. Laitoin varvun takan päälle ilahduttamaan. Vaan voihan houkutus, ehti se olla siellä muutaman päivän. Yhtenä päivänä tulin kotiin ja huomasin kissan oksentaneen lattialle mustikanlehtiä. En ottanut opikseni, joten seuraavana päivänä takan edessä oli koko maljakko sirpaleina. Tästä sen huomaa, että jopa kissalle voi sattua vahinko, vaikka tasapainoilun mestari onkin. Ja joskus kun houkutus on vain liian suuri. Onneksi ehdin ottaa kuvan, joka ilahduttaa vielä sirpaleiden jälkeenkin. Niin ja mitä sankarilla itsellään on sanottavanaan?

Onnekasta alkanutta viikkoa kaikille!

-Paula ja Minta

pussukoita joka käyttöön

Vaikka sunnuntaita vielä eletään niin ensi viikonloppu, erityisesti ensi lauantai eli 13.9. ja silloin järjestettävä sisustusbloggareiden kirppis ja myyjäiset Pasilan veturitalleilla on jo kovasti mielessä. Vaatteiden ja muun peruskirppiskaman lisäksi minun myyntipöydästäni tulee löytymään muun muassa näitä erikokoisia pussukoita.

 

Sain käsiini läjän käytöstä poistettuja mainosbannereita jolle piti keksiä uusi elämä ja päätin ommella ne pussukoiksi. Mustia pussukoita koristamaan pistelin vielä reunoihin erilaisia koristuksia, jotenkin nuo neonsävyt iskevät nyt meikäläiseen kovasti! :)

Tälläiset pussukat ovat osoittautuneet omassa käytössä käteviksi, niihin voi sulloa jos jotain leluista hedelmiin tai kukkasista pyykkipoikiin!

 

Lisätietoja kirppiksestä samoin kun lista mukana olevista myyjistä löytyy täältä. Lauantaihin on vielä jokunen päivä ja yö aikaa, joten saas nähdä mitä muuta sitä vielä ennättää kirppispöytään väsätä! :D

 

-Piia