Arki on ihmisen parasta aikaa?

Ihan ensiksi anteeksi; tämä postaus ei liity mitenkään käsitöihin, joten voit toki lopettaa lukemisen tähän.

Olen viime aikoina hätkähtänyt siihen, että elämä on yllätyksellistä; ihminen, jota pidän nuorena (siis oman ikäiseni;) kuolee yllättäen. Suunnitelmat muuttuvat. Räkätauti kiusaa. Itsekin sitä odottaa aina jotain; lomaa tai edes viikonloppua, mutta miksi? Aamulla töihinlähtö tai loputtomat aamuherätykset ja hampaidenpesusta lasten kanssa kiukuttelu aamukiireessä ottavat päähän. Mutta sitä se elämä suurimmaksi osaksi on. Siitä pitäisi kai vähitellen opetella nauttimaan. Tai edes sietämään paremmin. Sitähän se on.

Sain oivalluksen, kun juoksin ruokiksella vaatekaupan läpi (nykyään kun vaatekauppoihin joskus yksi ehti, sen pitäisi olla nopeaa ja tehokasta) miettien, mitä kivaa uutta kevääksi itselleni hankkisin. Melkein ostin huivin lukemattomien muiden seuraksi ja hamusin sinistä paitaa. Kunnes pysähdyin ja tajusin, että minulla on kaapissa melkein samanlainen. Jossain.


Kiiruhtaessani takaisin töihin mietin, missä lempivaatteeni lymyävät ja miksi vaatekaupassa kaikki näyttää niin kivoilta, kun taas omassa kaapissa ei muka ole mitään päällepantavaa. Tajusin, että kyse on pitkälti esillepanosta ja hoksasin; illalla pistän vaatekaappini mullinmallin. Nostan henkarille ja esille ne lempivaatteeni ja hautaan hetkeksi laatikoihin ne, joista en ihan kamalasti tykkää, mutta joita joskus kuitenkin pidän. Samaten juhlavaatteet lähtevät vaatehuoneeseen tilaa viemästä. Nyt keskittyisin arkiaamujen sujuvoittamiseen ja piristämiseen.


Niinpä valikoin, pinosin ja nostin henkarille ennakkoluulottomasti vaatteita, joille en yleensä olisi arvopaikkaa henkarilla antanut; parit farkut ja topit siinä missä suorat housut ja paitapuserotkin. Vyötkin poimin yhdelle henkarille esille, sillä muuten niillä on paha tapa kiemurrella karkuun. Vielä lempparikäsilaukut hyllylle näkösälle ja muutamat huivit ja suosikkikorut tyrkylle, niin josko löytyisi aamuisin päällepantavaa?

En usko, että järjestys pysyy kauan, mutta ainakin kävin ajatuksella läpi vaatteitani, sitä mitä jo löytyy, miten niitä yhdistäisin ja miten voisin sitä muutamalla vaatekappaleella piristää. Muutama unohdettu ostoskin nousi taas henkarille käyttöön ja samaten ajattelin reippaasti käyttää jotain "vähän parempia" vaatteita myös tavallisena arkena (kunhan vain pakkaset hieman hellittäisivät). Mitä niitä säästää! Varmasti tulee myös (useita) päiviä, jolloin ryntään ovesta ulos nämä ajatukset hyljäten ja tämä oivallus ei valitettavasti tee minusta instant-tyylikästä muotibloggaajaa. Tästä tuli kuitenkin järjestystä rakastavalle sielulleni hyvä mieli, joten halusin jakaa "oivallukseni" tänä arkipäivänä. Voihan olla, että te kaikki olette tämän jo hoksanneetkin, ja minä tulen vain jälkijunassa?

-Paula

Vaihteeksi Räsymattoa

Marimekon Muija-kuosin lisäksi suosikkini on musta-keltainen Räsymatto. Ostin joulun välipäivinä sitä pidemmän palan Finnish Design Shopista, jolloin sain siitä -20%. Ottaen huomioon, että ehdin tilaamaan vielä vanhalla metrihinnalla, tuli säästöä uuteen hintaan noin 10€/m.


Pöytäliinaan ompelin vain päärmeet päihin ja lisäksi tein olkkariin tyynynpäällisen.

Tiedä sitten, olenko liian tiukkapipoinen marimekkoihmiseksi, mutta aina minua harmittaa tämä:

Tiedän, että kuvio ei ole langansuunnan mukainen, eikä kuulemma ole tarkoituskaan olla. Silti minua harmittaa, kun suoralinjainen kuvio menee näin selvästi ja näkyvästi vinoon. Ja kun hintakaan ei ole halvimmasta päästä, niin sitähän toivoisi, että lopputulos olisi viimeisen päälle.

-Paula

Kelobolero

Tämä oli jouluneule, josta oli tulla ikuisuusneule. Taisi olla aatonaatto kun ostin marketista muutaman kerän Novitan Keloa, kun väri näytti mukavalta ja ajattelin keksiä jotain neulottavaa joulunpyhiksi, tähänhän ei ikinä kelpaa ne kaksi tai kolme keskeneräistä neuletta, joita rahaa mukanaan paikasta toiseen, jos vaikka tekisi mieli ne viimein neuloa valmiiksi, siis niitä todellisia ikuisuusprojekteja. Onneksi tämä ei päätynyt siihen joukkoon vaan valmistui nyt viikonloppuna, sen verran tilaa (ja lankaa, jota haettiin lisää useammankin kerran) vievä tapaus on.

Sovelsin anopin lehtivarastosta löytynyttä neuleohjetta aika rankalla kädellä ja tuloksena syntyi tämä poikittain neulottu bolero, jossa ideana on kyynärpään kohdalta reilusti levenevä hiha. Ei ehkä se minulle sopivin malli, mutta ainakin lämmittää mukavasti näillä pakkassäillä.

-Piia

Pätkismuffini

Neiti 4-v:n toiveet synttärileivonnaisista: pinkkiä ja kimallusta. Tietty.

Valkkasin reseptiksi Kinuskikissan pätkismuffinit, mutta ilman pätkissydäntä. Ajattelin, että saavat lapset sokeria muutenkin yliannostuksen.

Päälle tuli kermavaahoa, pinkkiä kimalleströsseliä ja sokerimassasta askarreltuja vaaleanpunaisia ja persikanvärisiä pikkukukkia.

Ulkonäkö oli ainakin kohdillaan, vaikka omaan makuun olivat edelleen turhan makeita paloja.

-Paula

Lippulappunauhaa ja tilkkutyyny

Ompelin pikku-ukon syntymäpäivää varten taannoin tätä pallonauhaa. Olen myös neidille jo aiemmin ommellut kankaisen version, mutta verhon vaihduttua se ei enää oikein sopinut huoneeseen. Ajatuksena on jo pitempään ollut tehdä jotain pallonauhan ja lippunauhan väliltä, ja kun viimein törmäsin askarteluliikkeessä kauniisiin pallo- ja raitapahveihin sai neidinkin seinä uuden koristeen. Tein kaksi erillistä nauhaa ja ompelin lippuja ihan satunnaisessa järjestyksessä ja kuinka ollakaan, huomasin ripustaessani, että nauhat ovat lähes identtiset mikä ei suinkaan ollut tarkoitus, hassua! :)

Samalla tuli ommeltua myös nauhaan sopiva tilkkutyyny, jonka tarkoituksena on täyttää se aukko, joka jäi sängyn pidentämisen myötä päiväpeiton reunan ja sängyn reunan väliin. Toisin sanoen, olisi ommeltava uusi, isompi päiväpeitto, mutta teinpä ensi hätään tyynyn! :)

-Piia

Meidän kettutytölle

Kauan olen suunnitellut tätä, mutta nyt kun kaapista osui käteen kerä oranssia Nallea, päätin kokeilla. Jälkiviisaana sanoisin, että voisi olla hieman jämäkämpää lankaa tähän tarkoitukseen; melkoinen ruipelo tämä nalle-kettu. Ehkäpä Florica toimisi paremmin? Ainakin siinä olisi kauniimpi oranssin sävy.



Alkuperäinen ohje on Maija Paavilaisen kirjasta Nurin-oikein, kuten tämä Ruttunutun kettuhuivi, josta ohjeen aikoinaan bongasin.

-Paula

iPussukka

Työkäytössä olevasta iPadista on tullut melko läheinen alkutuskailun jälkeen. Osittain se varmaan korvaa älypuhelimen puutetta.

Koska pädi kulkee mukana melkein kaikessa, päätin ommella sille suojapussukan. Tämä on ihan peruspussukka, vuoritettu ja kiinnitys napilla.

-Paula

Muija Madness!

Hupsistarallaa kommentoi jossain nähneensä unta, että oli olemassa blogi, joka oli omistettu kokonaan Marimekon Muija-kuosille. Kuosista on tullut taas todella suosittu, ja meille molemmille sitä on kulkeutunut monessa eri muodossa. Tässä siis osuutemme Muija-blogiin.

Aikaisemmin olemme kertoneet jo näistä:

Isosiskon taskumekko, joululahja ruokalappu,
pikkuherran kravaatti ja Piian tunika.

Jotain uuttakin on jälleen syntynyt:

Piian toimesta tunika ystävälle, säilytysastiota jämäkernimuijasta ja pellavasta,
lisää ruokalappuja sekä Paulan ompelemana musta ja valkoinen muija-tyynynpäällinen.

Ja jotain on hankittu valmiina:

Alkuperäistä Muija-tuotantoa olevan vaalean purkin Piia sai Paulalta.
Uustuotanto purkin taas Paula sai jouluna, yllätys, yllätys, Piialta! :)

Ruokalappuja on nyt tullut ommeltua jo yli omien tarpeiden, joten jos haluat osaksi tätä Muija-hulluuttaa, laita sähköpostia ja hanki itsellesi Muija-lappu mustana tai punaisena hintaan 11 € (sis. postikulut).

-Piia

Hirveen, hirveen harmillista

Joskus ei vain onnistu. Ostin vuosi sitten vanhalta koululta kaksi ruskeaa Kilta-tuolia, hintaan 10€. Jo silloin suunnittelin, että niistä pitäisi saada valkoiset. Mietin verhoilijaa, mutta toisaata himotti kokeilla itse. Virhe numero yksi.




Aloitin verhoilu-urakan jo syksyllä kansalaisopiston kurssilla, eikä aika riittänyt. Olen jatkanut sitä kotosalla. Sormenpäät verillä on purettu ja ommeltu uusiksi ja tämä on nyt näköjään paras, mihin pystyn.

Alcantara on hyvä materiaali, jos aikoo lapsiperheeseen laittaa valkoista, sillä se kestää kulutusta ja puhdistusta. Mutta se ei anna tuumaakaan periksi. Venyttäminen ei auta, se ei muokkaudu. Siinä kai osasyy siihen, että kangas edelleen lököttää rumasti paikoitellen. Toinen syy se, että kaavoitus on pielessä millin sieltä tai toisen tuolta.

Minun taitoni eivät riitä. Harmittaa ja kiukuttaa. En keksi, miten saisin tämän korjattua. Kestänköhän tätä katsella vai onko vietävä se vielä oikealle verhoilijalle? Tosin olen niistäkin kuullut, että kaikki eivät ole saaneet Kiltaa ilman ryppyä kasaan, joten pitäisi tietää, kenele työn antaisi.

-Paula

Jakku

Olen liian helposti huokuteltavissa tilaamaan lehtiä. Yleensä yritän lopettaa puhelun mahdollisimman lyhyeen, sillä sen kerran kun kuuntelen, päädyn usein tilaamaan lehden, koska on (muka) mahottoman halpaa...
Näin kävi tällä kertaa Suuren Käsityölehden kanssa. Olin onnistunut tilauksen jo vajaa vuosi sitten lopettamaan, lähinnä sen takia, ettei lehti tarjonnut juurikaan mitään uutta. No nyt se sitten taas kolahtaa postilaatikkoon vuoden päivät. Eipä tuo vuoden ensimmäinen numero nytkään vakuuttanut, mutta jotain ommeltavaa siitä sentäs löysin. Jakku on tehty harmaasta neuloksesta. Malli on aika hauska ja sopii töissä pidettäväksi, jopa sen verran mukava, että voisin ajatella kevääksi/kesäksi toista, jostain vähän kevyemmästä kankaasta.

-Piia

Keittiössä kohti kevättä

Kun riisuu joulun seiniltä ja muualtakin kodista, tuntuu aina vähän autiolta. Erityisesti keittiön seinä näytti kovin tyhjältä joulukorttien jälkeen ja tilanne piti korjata pikaisesti! Posti toi taitavan Riikan ihastuttavia kortteja ja heti näyttää paremmalta!

Olen myös uuden vuoden innostamana kunnostautunut leivän leipomisessa. Olen soveltanut tätä ciapattan ohjetta korvaamalla suurimman osan vehnäjauhoista ruis- ja täysjyvävehnäjauhoilla. Seuraavaksi kokeiluun tulee tämä saaristolaisleivän ohje, vaikuttaa hurjan hyvältä!

-Piia

Rennot raidalliset

Viime aikoina on tullut ommeltua vähemmän lastenvaatteita. Eurokankaasta nappasin eilen palan raidallista trikoota mukaan ja olipa mukava hurauttaa molemmille lapsukaisille pitkästä aikaa paidat! Neidille vähän pitempi tunikamallinen ja pikku-ukolle peruspitkähihainen, molempiin vähän väriä resoreihin ja valenappilistat eteen sävyyn sopivilla napeilla. Ja näissä on hintakin ihan kohdallaan, yhteensä noin kuusi euroa!

-Piia

Keppihevonen noin kokoa 23

Tämä keppihevonen syntyi vähän vahingossa ennen joulua. Olin neulomassa pientä sukkaparia lahjaksi ja pian ensimmäisen sukan valmistumisen jälkeen huomasin, että jämälangoista ei riittäisi toiseen sukkaan. Hetken pyörittelin sukkaa käsissäni ja askartelin siitä sitten ajankuluksi keppihevosen. Ihan söpönen yksilö tuli, varsa vai leikkö pieni poni.

Laiskaa loppiaista toivotellen!
-Piia

Tiikeri raidoistaan

Jatkoin Piian raidoittamalla tiellä ja tein itselleni seeprasetin.

Ja koska tuosta mytystä ei saa mitään selvää, niin tässä ihan kamala kuva; pipo, kämmekkäät ja kaulahuivi.

-Paula

Yhden illan pipo

Uuden vuoden aatto, iltapäivän suhiset bambupuikot ja ilotulitusta varten uusi pipo päässä. Malli suurin piirtein tämä, lanka Kelo, kuvausassistenttina jalkapallo.

Loistavaa alkanutta uutta vuotta kaikille! Omalta vuodeltani toivon enemmän hetkestä nauttimista, aikaa leikkiin ja legoilla rakentamiseen, paljon naurua, vähemmän suorittamista. Ei se mitä puuttuu, vaan se mitä on.

-Piia