Äitiys antaa ehkä supervoimia. Aikaisemmin vihasin ompelua ja nyt (luulen, että) osaan ommella. Ennen minun piti välttää lankakauppoja, sillä langat alkoivat puhua minulle ja hyppäsivät kuin itsestään mukaani, nyt en siis voi mennä kangaskauppaankaan.
malli: muokattu kantotakin ohjeesta, Suuri Käsityölehti 08/2008
kangas: Anttilan
Eiffel n. 2m pitkä verho, tikkikangasta Eurokankaasta, 90cm vetoketju ja nyöriä huppuun.
Tämä kangas puhutteli minua alusta saakka. Seuraavaksi näin
Jatan ihanan takin, ja sitten
Vilman. Nyt vielä
Liinakin houkutteli tarttumaan toimeen. Lopulta Anttilassa verhopaketti houkutteli alennusmyynnissä, jolloin sain pilkkahintaan 4m tätä ihanuutta. Kangas odotti komerossa ikuisuuden, kun en sitä uskaltanut leikata. Nyt surahti melko nopeasti valmiiksi. Vähän liiankin nopeasti tuli aloitettua, enkä ajatellut, että Eiffelin kaaret menevät kyllä oikeasti toisin päin, mutta tulipa nyt helmaan kaunis kaari.
Esikuvansa veroinen siitä ei tullut, mutta melko tyytyväinen olen kuitenkin. Toinen verho on vielä jäljellä ja siitä tulisi ehkä vastaavanlainen pikkuneidille. Mahdollisesti teen vielä takkiini mallin mukaisen kantopaneelin pikkuhuppuineen, jos joskus vielä kantotakkia tarvitsisin. Toisaalta, mitenköhän kuvioiden kohdistuksen kanssa kävisi?
-Paula
Uusimman Suuri Käsityö-lehden (02/09) vihreä essu inspiroi niin, että Eurokankaan palalaarista löydetty muutaman euron harmaa villakangas muuntautui aikas mukavaksi essumekoksi kaavaa vähän muokkaamalla. Takaosa aiheutti haastetta ja muutamaan otteeseen takasaumaa kaventelinkin, mutta lopulta siitä tuli niin istuva kuin on tarpeen.
Totesin myös, että tumma villakangas ei ole paras mahdollinen pinta kangasväreille, sehän imee lähes kaiken!! Tihrustin sitten kuvion ympärille ompelulangalla pistot ja loppuen lopuksi siitä tuli ihan mieleinen.
