Mikä tekee olkkarin?

StyleRoomin Lauran haaste Mikä tekee olkkarin? ei olisi voinut tulla ajankohtaisempaan aikaan, sillä kuten viikko sitten kirjoittelin, elämme tällä hetkellä sohvatonta aikaa ja se on tietenkin pistänyt miettimään olohuoneen funktiota ja myöskin Lauran esiin nostamaa kysymystä, onko olohuoneessa oltava sohva. 

Olohuone on meillä ensisijaisesti rentoutumisen ja perheen yhteisen ajanvieton paikka. Olkkarissa luetaan, katsellaan telkkaria, kuunnellaan musiikkia, neulotaan, pelataan lautapelejä, heitetään kärrynpyöriä ja seurustellaan vieraiden kanssa.

Olohuoneemme yhteydessä on myös isompi ruokapöytä, jossa kestitään vieraita, juhlitaan synttäreitä ja usein viikonloppuisin  katetaan pöytä vähän paremmin ihan vain omalle perheelle. Teen myös monesti olohuoneen ruokapöydän ääressä opiskelujuttuja, siinä riittää tilaa ja samalla voin olla yhdessä muun perheen kanssa.

 

Omassa olohuoneessa tulisi olla hyvä olla. Se ei tarkoita, että olohuoneessa olisi oltava jokin yksittäinen tietty huonekalu tai esine kuten esimerkiksi se sohva, hyvin pärjää ilmankin. Tosin kyllä meille vielä sohva tulee. Vaikkei tämä futonpatjalöhöilykään hullumpaa ole, ei se välttämättä toimi  kovin hyvin esimerkiksi isovanhempien vieraillessa. Vaikka luulenpa, että sohvan hankkimisen jälkeenkin löydän itseni, aivan kuten ennenkin, useammin lattialta kun sohvalta istumasta!

 

Olipa olohuone sitten perinteisesti sisustettu taikka tyynyillä vuorattu pehmoinen pesä, on kai kuitenkin tärkeintä, että se on asukkailleen mieluisa ja viihtyisä. Iltojen pimetessä aion itse kääriytyä olohuoneessa lämpimään vilttiin ja nauttia kuumasta teestä, mutta ennen kaikkea seurasta joka aikaa olohuoneessa kanssani viettää, omasta perheestä ja ystävistä!

 

Onko sinun olohuoneesi perinteinen vaiko jotain ihan erilaista? Mikä sinusta tekee olkkarin? Ja tarvitaanko sitä sohvaa?

 

-Piia

arkinen ilme

 

Ruokailutilan arkisempi ilme: ei harkittuja kattauksia, ei kukkaasetelmia, pöytäliina silittämättä. Toki useasti arkena ollaan ihan ilman pöytäliinaakin. Nyt kuitenkin halusin herkutella Kyyjärven Paletin Marimekosta ostamallani Isot kivet kankaalla ja ompeln sen liinaksi. Kolme metriä kangasta taittuu toki verhoksikin tarpeen mukaan myöhemmin.

 

Tämän liinan kanssa seinällä oleva, samalla kuosilla oleva akustiikkalevyn virkaa toimittava taulu tuntuisi olevan kuin omalla paikallaan. Jo tovin olen miettinyt tuohon seinälle jotain muuta, lähinnä siksi, että se näkyy olohuoneeseen saakka, mutta vielä ei ole välähtänyt. Saikohan se nyt vähän lisäaikaa?

Viimeinen viikko lomaa menossa. Eih!

-Paula

pientä muutosta pojan huoneessa + pari sanaa blogikirppiksestä

 

Pientä muutosta tapahtui poikani huoneessa uuden työpöydän muodossa. Onnistuin löytämään huoneeseen käytetyn, mutta hyväkuntoisen valkokantisen koivurunkoisen peruspöydän, joka tukevana ja simppelinä pöytänä kestää vähän rajummassakin käytössä ja toimii varmasti tulevaisuudessa hyvin myös koulupöytänä.

 

Tuolikin pöytää varten oli jo valmiina, kun keittiöstä oli vapautunut yksi ylimääräinen puusohvan saapumisen jälkeen. Näitä tuoleja meiltä löytyy yhteensä viisi kappaletta, ostimme aikanaan erään koulun jäämistöstä muutaman euron kappalehintaan. Olivat aika kuluneita ja viilupinnoissa oli paljon aukkoja, mutta paikkauksen ja maalamisen jälkeen niistä saatiin oikein käyttökelpoiset.
 

Tyttärellä on samanlainen työtuolinaan ja tuoli sopii hänenkin huoneeseensa oikein hyvin, vaikka hänen työpöytänsä onkin vähän erityylinen, kierrätettynä hankittu myös sekin (näkyy esim. täällä), kuten muuten muun muassa kuvissa näkyvä punainen pieni lamppu sekä pehmokorina toimiva tynnyri.

Samassa yhteydessä luovuimme myös huoneessa olleesta kirjahyllystä ja pienellä tavaroiden karsimisella lelut ja kirjat saatiin hyvin mahtumaan huoneeseen jääneeseen lipastoon.

Kierrätys ja kippistely on kyllä sitten kivaa puuhaa ja mukavista löydöistä tulee aina hyvä mieli! Muistutuksena siis tähän yhteyteen myös muutama sana viikon päästä lauantaina 2.8. järjestettävästä blogikirppiksestä, jossa mekin Paulan kanssa olemme mukana! Silloin olemme usean muun jyväskyläläisen bloggarin kanssa myymässä omaan käyttöömme tarpeetonta, mutta toivottavasti toisille sitäkin tarpeellisempaa tavaraa vanhalla Varikolla, osoitteessa Sorastajantie 1.

Meidän lisäksemme mukana ovat Hetkiä, Pieces of Miracles, Lillalove, Puhdistus, Kasvukipuja, Kultahippu, Hemmafru, Elämää Pohjolassa, Rakkaudella lola, Tämä hetki on nyt, Hellanlettas, Modernisti Kodikas , Valkoinen soihtu, Sisustuskärpänen, Projektila, Iisa´s, Kotvasia sekä Kia Karin.

Tapahtumasta löytyvät myös Kimperin outlet-piste sekä Harjun Paperi. Eikä huolta, jos käteinen sattuu unohtumaan, sillä ostoksia voi tuolloin maksaa myös Danske bankin mobilepay-sovelluksen kautta puhelimella! Toivottavasti nähdään tuolloin, tervetuloa ostoksille! :)

-Piia

DIY: terassipöytä

Kuten aiemmin kirjoittelin, meillä on kaksi terassia, joista isompaa käytettään kesäsin grillaukseen ja ruokailuun. Ruokailu vaatii tietenkin pöytää ja meillä asiaa ajaa iso DIY-pöytä, jonka ympärille mahtuu hyvin kuusi tuolia. Terassipöytämme on ollut käytössä jo muutaman kesän, mutta jalkojen ja pöytälevyn kiinnityksessä on ollut erilaisia virityksiä, nyt saimme viimein pöydän ja jalat kiinnitettyä järkevällä systeemillä. 

Terassipöytä on rakennettu Ikean edullisista Lergerg-pukkijaloista sekä tummasta filmivanerilevystä. Ikean pukkijaloissa ei ole esikuvansa Hayn jalkojen tavoin mitään kiinnityssysteemiä vaan pöytälevyn on tarkoitus pysyä paikoillaan kiinnittämättä. Pienet lapset ja iso, suhteellisen painava pöytälevy ilman kiinnitystä ei kuitenkaan ole kovin hyvä vaihtoehto. 

Jalkojen kiinnittäminen vain poraamalla ruuvit jalkojen läpi pöytälevyyn olisi se simppelein ratkaisu. Halusimme kuitenkin systeemin, jossa  pöytä saadaan talvisin kasaan ja suoralla ruuvikiinnityksellä pitäisi joka vuosi laittaa ruuvi eri kohtaan, jotta saataisiin jämäkkä kiinnitys. Asian ratkaisivat lyöntimutterit.

Pukkijalkoihin porattiin mutterin kokoiset reiät. Tämän jälkeen jalat mallattiin oikeisiin kohtiin pöytälevyn alle ja näihin kohtiin porattiin reiät lyötimuttereita varten ja ne vasaroitiin paikoilleen.

Pukkijalat kiinnittettiin sopivan kokoisen mutterin ja aluslevyn kanssa pöytälevyyn ja valmista tuli. Nyt on siis pöytä, joka saadaan helposti talvisäilytystä varten osiin ja taas keväisin uudestaan kasaan!

Enää tarvittaisiin sitten ne terassikelit... Toivottavasti edes sitten elokuussa kun allekirjoittanutkin viimein pääsee lomailemaan!

 -Piia

tyttären pieni pöytä

Kuten kirjoittelin, on tyttären huoneeseen haaveissa ja suunnitelmissa pieniä muutoksia. Ensimmäisenä toteutui niistä helpoin, eli pieni pöytä. Samalla kun tilasin ruokapöydän levyn, tilasin myös 1000 x 500 mm kokoisen vanerilevyn samalla IKI-pinnoittella. Jaloiksi ruuvattiin valkoiset IKEAn Nipenit, jotka sopivat tähän huoneeseen, vaikka mielelläni muuten suoralinjaisempaa tyyliä itse suosinkin.

Pöytä vaatii vielä kaverikseen seinähyllyjä, koska laatikoita tuossa ei tietenkään ole. Ne on jo hyvin suunniteltu, mutta odottavat, että innostumme (lue: mies innostuu) tapetoimaan seinän ensin. Valaisimeksi siirsin työhuoneesta Lundian Soihdun, mikä näyttää vaaleanpunaista vasten vielä aika hurjalta ja saattaa vaihtua pehmeämpään tyyliin.

-Paula

uusi ruokapöytä

Pitkä odotus on päättynyt ja meillä on ruokailutilassa uusi pöytä. Etsin vanhalle pähkinäpuun väriselle pöydälle seuraajaa kolmisen vuotta, mutta mikään ei tuntunut oikealta joko ulkonäön tai hinnan suhteen. Lopulta sain mieheltä luvan suunnitella HAYn pukkijaloille pöydän. Kannen tilasin Puukeskukselta ja se on 22mm vaneria, johon on molemmin puolin prässätty IKI-levy. Vinkkejä otin mm. Bambulan ja Kaikki mitä olen -blogien pöydistä.

Levy on kooltaan 900 x 2000 mm ja siihen mahtuisi tiiviisti molemmin puolin istumaan neljäkin ihmista ja päätyihin vielä yhdet. Levyn leikkauspinnat käsittelin lakkaamalla. Kokonaiskustannuksiltaan pidän ratkaisua edullisena tämän kokoiseksi pöydäksi, eli edelleen, jos se täydellinen ruokapöytä jossain piileskelee, niin olen avoin sillekin. Nyt mennään tällä.

-Paula

aika hyvä vuosi

Olipa mukava katsoa mennyttä vuotta taaksepäin ja huomata, että näinkin mustavalkoiset tyypit ovat saaneet aika paljon värikästä aikaiseksi, ainakin jos näihin kuvakoosteisiin on uskominen! :) 

Vuoteen 2013 mahtuu ennätykselliset, lähes 290 postausta ja aika paljon kaikkea kivaa niin käsitöiden, sisustuksen kun muunkin tekemisen saralla puhumattakaan kaikista ihanista vuoden mittaan saaduista kommenteista ja loistavista kohtaamisista kanssabloggaajien kesken, toivotaan, että kaikkea tätä on luvassa myös tulevalle vuodelle!

Vuonna 2013 puuhasteltiin erilaisten pöytien parissa sekä tehtiin pieniä ja isoa diy-projekteja kotona ja vähän myös vieraissa.

 

Neulottiin myös aika monet villasukat, joista yhdet päätyivät Kotoliving-lehteen saakka.

Virkattiin niin tyynyjä, peittoja, pipoja, kasseja, tossuja kuin ruukkujakin!

Ompelukset menivät pääasiassa lapsille, mutta myös nuket saivat muutamia uusia asuja ja yksi asu pääsi melkein catwalkille saakka tai no ainakin Meidän Perhe-lehteen kuvan muodossa! :)

Vuoteen kuului myös askartelua ja tuunausta.

 Sekä aika paljon herkuttelua ja juhlia!

Villasukkien lisäksi puikoilta putosi myös pipoja, paitoja, huiveja, lapasia ja kämmekäitä.

Unohtamatta tietenkään tyynyjä!

Aika hyvä vuosi siis! Toivottavasti tapaamme myös ensi vuonna ainakin ruudun takana ja voimme edelleen ilahduttaa ja inspiroida Piipadoossa kävijöitä. Toivepostauksia ensi vuodelle saa esittää ja vaikka emme uuden vuoden lupauksia teekkään, yritämme näitä toiveita mahdollisuuksien mukaan toteuttaa!

Ihanaa uutta vuotta meille jokaiselle!

Piia & Paula

Pieni sivupöytä

Makkarissa on ollut tarvetta pienelle sivupöydälle, johon voisi laskea käsistään tavaraa, tai jonka ääressä voisi hetken tehdä töitä koneella. Tila pöydälle oli vain niin pieni, että valmista pöytää siihen ei löytynyt. Muutenkin haaveissa oli ihan yksinkertanen taso, joten järkevintä oli tehdä se mittojen mukaan. Avuksi riensikin jo aikaisemmin kiittelemäni Sulunpuu, joka teki myös olkkarimme DVD-kaapin mittojen mukaan asiantuntevasti ja kilpailukykyisellä hinnalla.

Alunperin olin ajatellut korkeakiiltoista paksua levyä, mutta siinä olisi tullut taas hintaa enemmän kuin olin valmis maksamaan. Liikkeessä keksivät oivan idean: taso tehtiin normaalista levystä, johon lisättiin sokkelilla illuusio paksusta pöytälevystä. Että saisin haluamani kiiltävän tason on kannen päällä valkoiseksi maalattu lasi, jonka kiinnitimme muutamalla tipalla silikonia paikoilleen. Kaiken tämän suunnittelun ja vaivannäön sain liikkeessä "kauppan päälle" eli en voi riittämiin kiitellä henkilökunnan osaamista ja paneutumista asiakkaan toiveisiin.

Kansi odoteli jonkin aikaa sopivia jalkoja. Perus putkijalat eivät sitten lopuksi sopineetkaan sillä niiden kiinnitys oli sellainen, että ne olisivat jääneet hassun näköisesti kauas pöydän kulmista. Sitä kesän yli mietittyämme päätimmekin hakea rautakaupasta ihan tavallista puutavaraa, jonka sahasimme määrämittaan ja kiinnitimme levyn alle kulmaraudoilla. Jalkoihin maalasin valkoisella "sukat", mutta lopun jätin puun väriseksi ja pinnassa on vain mattalakka. Mielestäni näin kiiltävään valkoiseen tuli kaipaamaani pehmeyttä.

Työtuolina on ainakin toistaiseksi Martelan Kilta-tuoli, jonka verhoilemisen kanssa mittelin voimiani aiemmmin. Totuuden nimissä kangas on reilussa vuoodeessa hieman antanut periksi ja asettunut, mutta omaan silmään tuo työn jälki ottaa edelleen. Ja koska sähkö, tai ainakin sähköjohdot ovat sisustajan pahin vihollinen, yritin piilotella pöydän alla majailevia piuhoja ja reititintä (tms.) koreihin ja korien taakse. Tämä taistelu ei varmaankan ole vielä silti voitettu.

-Paula

Pakkomiellepöytä

Olette varmaan huomanneet, että betonihommissa on täällä oltu. Jotain pientä olen jo vilauttanut, mutta seuraavassa syy koko hommaan. Kaksi vuotta sitten näin Kokkolan asuntomessujen Aitta-talossa ihanan betonipöydän. Siitä saakka olen himoinnut sellaista meille. No, vihdoin (viisaampana) mies antoi periksi ja ryhdyimme rakentamaan ideaa IKEAn pöydän runkoon (lue: mies teki, minä kommentoin vierestä).

Muotti rakennettiin alkuperäisen pöytälevyn päälle ja vinkkejä haettiin mm. TÄSTÄ pdf-dokumentista. Levy kuivui reilun viikon, minkä jälkeen levy vaati hirvittävästi hiomista ja hiomista. Sen jälkeen jalat porattiin levyyn kiinni ja lopuksi käsittelin pinnan kivitasojen hoitoaineella ja lakkasin mattalakalla. Painoa pöydällä on lopulta n 75 kg.

Nyt on pöytä paikallaan ja pitää miettiä, onko se hyvä tuossa. Oma silmä ei ainakaan vielä ole tottunut siihen, että olkkarissa ylipäänsä ON pöytä saatika siihen, että onko se kuitenkin ihan liian matala. Sohvan jalat ja muotokieli ainakin tökkäävät silmään, mutta sohvan vaihto ei ainakaan vielä ole mahdollista. Tuohon möhköfanttiin meni aikoinaan sen verran rahaa, joten sillä on varmaan hetki vielä pärjättävä.

Mitä mieltä olette: heivaanko pöydän pois olohuoneesta? Jos ei silmä nimittäin tähän totu niin tästä tulee tosi mainio puutarhapöytä!

-Paula

Pieni pyöreä pöytä

 

Kesäkuinen pieni pyöreä löytöni on viimein kunnostettu uuteen uskoon ja ai että tykkään! Pöydässä oli ostohetkellä hailakan vaaleansininen väri, joka ei oikein istunut kotiimme. Pähkäilin kesäkuussa pöydän maalaamista mustaksi tai valkeaksi sekä mahdollisuutta jättää pöytä puupinnalle. Mustaksi maalaaminen houkutti kovasti, mutta tummanharmaan möhkösohvan lisäksi en kuitenkaan sitten halunnut muuta tummaa olohuoneeseen. Puupinnalle jättäminen jouduttiin unohtamaan siinä vaiheessa kun kahden maalikerroksen alta paljastui jonkinlainen petsi, siispä vaihtoehdoksi jäi maalata pöytä valkoiseksi. 

Pöytälevyt olivat kuluneet ja halkeilleet, joten nekin menivät vaihtoon. Tai tarkemmin vain pöydän kansi, sillä alimmainen levy otettiin kokonaan pois, syystä että vanhan sain pois vain sahaamalla se kahtia ja uuden laittaminen olisi vaatinut pöydän purkamista ja tähän en viitsinyt ryhtyä, sillä en ollut varma kestäisikö pöytä sitä. Onneksi alla oli kaunis ristikko ja pöydästä tuli sirompi ilman alimmaista levyä.

Ja se pöydän kansi sitten, se on koivuvaneria ja minusta se sopii juuri tuollaisenaan pöytää, ilman maalia, kauniin mattapintaisena! Samoin se tuo pöytään vähän modernimpaa ilmettä, sillä kuten jo kesäkuussa kirjoittelin, olin alunperin ajatellut sivupöydäksi jotain vähän pelkistetympää versiota. 

Pöytä on nyt mukava sekoitus uutta ja vanhaa, vähän niinkuin muukin kotimme sisustus! Ehkä pöydälle sopisikin kaveriksi toinen vähän modernimpi pöytä tai mikä ettei vaikka Aalto-jakkara tai muu vastaava, hyviä ideoita kaverista otetaan vastaan!

Aurinkoista viikkoa!
-Piia