2015/03/30

mitä seinälle?

 
Työhuoneen seinällä, kaappien päällä on jonkinlainen kollaasi valokuvia, tauluja ja muuta sekalaista settiä. Seinällä on viihtynyt aiemmin Ebba Masalinin koulutaulu, joka nyt on siirtynyt aulaan sekä kalenteriprintti, joka nyt nojaa olohuoneen seinään. Jollekin uudelle seinällä olisi siis tilaa.
 

Sen jonkin uuden tilalla on toistaiseksi pala tapettia toimittamassa julisteen virkaa, peittämässä seinällä olevia jälkiä aiempien taulujen kiinnikeistä sekä testaamassa Ferm Livingin hauskaa kehystä, johon ihastuin kovasti ja jota en malttanut olla hankkimatta kotiin.


Mitä siis tuon väliaikaisen tapettipalan tilalle? Joku kaunis printti olisi hakusessa, mieluusti tietysti sellainen "vähemmän nähty". Ehkä valokuva, ehkä jotain graafista,  ehkä värikästä tai ehkä sittenkin jotain mustavalkeaa. Jos sinulla on jotain kivaa vinkata niin kaikki ideat otetaan ilolla vastaan!
 
-Piia
 
Ps. Ja kyllä, meillä on edelleen joulukuusi, tai no siis kuusentaimi. Odottaa kesää ja istuttamista pihalle. Voitte uskoa, että siinäpä yksi syy, jonka vuoksi toivon kevään ja kesän tulevan jo oikein pian! ;D

2015/03/28

keittiöpäivitys

 
Kuten viikko sitten kirjoittelin, kevät on ainakin minulla aikaa, jolloin into kodin laittamiseen vain kasvaa ja jokainen kodin tila tuntuu kaipaavan jotain pientä päivitystä, vaikka sitten ihan vain tavaroiden paikkaa vaihtamalla.
 
 
Keittiössä pieni kevätpäivitys tapahtui juuri tavaroita järjestelemällä. Kokosin hajallaan olleet lasipurkit yhteen keittiön tasolle ja nyt mysli, kuivatut hedelmät ja pähkinät ovat kätevästi yhdessä paikassa käden ulottuvilla. Hankin myös pienen pärerasian, jossa voi säilyttää muutamaa extra keittiöpyyhettä käsillä leipomista varten.

Vielä tuohon muutama purkki mahtuisi, ei siis haittaisi jos muutama noita Riihimäen lasin lasikantisia purkkeja jostain vastaan tulisi ja toki muutaman Iittalan Jarsinkin kelpuuttaisin, taitaisivat olla juuri nyt sopivasti alennuksessa...
 

Toinen mikä ei varmaan pahastuisi kaverista on keittiön ruokapöydän yläpuolella viime vuoden loppupuolella hankittu Himmeen Lento. Olemme olleet valaisimeen erittäin tyytyväisiä ja kauniita lamppujahan ei voi koskaan olla liikaa, vai mitä? Niin, ja tuo keittiön seinän pätkän maalaus, joka on ollut mielessä jo kohta vuoden, olisikohan pian oikeasti sen aika!
 
 
Tänä viikonloppuna ei kuitenkaan päivitetä keittiötä sen enempää tavaroiden paikkaa vaihtamalla kuin maalaamallakaan, sen sijaan juhlitaan useammatkin syntymäpäivät ja virvotaan ja varvotaan tuoreeks ja terveeks! Mukavaa viikonloppua!

-Piia

2015/03/25

stailaan kylppäriä



Pullot ja purnukat kylppärin lokerossa saivat (osittain) kyytiä, kun nappasin Clas Ohlsonilta mukaani kivoja pumppupulloja. Meillä kun muutenkin suositaan täyttöpakkauksia, voi ne ihan samalla vaivalla laittaa yhtenäisiin pumppupulloihin, jotka paitsi näyttävät kivoilta ovat myös helppo käyttää. Ostin saman tien omansa suihkugeelille, shampoolle, hoitoaineelle ja nestemäiselle käsisaippualle.


Ihmeesti siistiytyi taas pullorivistö tällä toimenpiteellä, mikä vetoaa tällaiseen niuhottajaan. Pullojen koko on toki reilu, 750ml shampoolle ja  hoitoaineelle on aika suuri, mutta mahtuivat juuri ja juuri lokerikkoon, joten en valita.  Väri on ainakin kaunis kuparisen ruskea.


Ja ettei menisi pelkästään sisustusblogityyliseksi kuvien stailaamiseksi, niin näytän myös sen todellisuuden eli lokerikkoon jäivät oikeasti vielä miehen puhdistusaine ja lasten suihkugeelit ihan omina pulloinaan. Toki aikuisen silmään olisi ollut kiva, jos näillekin olisi omat, vaikka vähän pienemmät ja eri väriset pumppupullot, mutta lapsethan valitsevatkin omat tuotteensa juuri purkin perusteella.  Se ei siis todellakaan olisi saanut hyvää vastaanottoa, jos Cars ja Monster High -aineet olisi tungettu johonkin muuhun purkkiin! Eipä se haittaa, aika aikaansa kutakin ja onhan tämäkin jo aika siistiä, eikö totta?


Olisikohan tänään taas saunailta?

-Paula

2015/03/23

melkoinen tapaus



Kirjoitin jo aikaisemmin, miten neuloin treenikamulle lapaset. Ihanaa olisi, jos ehtisin tehdä vaikka kaikille heillekin lapaset, sillä he ovat sen arvoisia: ihania, uniikkeja ja kannustavia. Ideoita ja malleja lapasiin löytyisi, intoakin kyllä, aika on varmaankin se rajoittavin resurssi. Ehkäpä jos ottaisin sen pitkän tähtäimen tavoitteekseni?


Yhdelle ihanalle ehdin kuitenkin taas tehdä lapaset. Hän ihaili ekaa perhosviritelmääni tästä sateenkaarioksennuslangasta, mutta koska jouduin sen tekeleen purkamaan mielestäni toimimattomana, päätin tehdä langasta hänelle jotain. Aika nopeasti oli selvää, että näistä tulisi yksisarvislapaset. Lankana on jälleen hyvä peruslanka Novita Nalle ja mallin muokkasin näistä Jorid Linvikin hevoslapasista. Mielestäni jo tuo väritys tuo mieleen yksisarviset enemmän kuin hevosen, vaikka muuten en ehkä yksisarvisen muodossa niin onnistunutkaan.

Ainutlaatuinen, voimakas ja villi kuin yksisarvinen on kyllä tämä lapastensaajakin!

-Paula

2015/03/21

diy taidetta - X

 
Ihana kevät ja ihana kevätaurinko! Tämä vuodenaika jos mikä saa innostumaan sisustamisesta ja jos jonkinlaista pientä projektia ja ideaa pyörii mielessä. Muun muassa taulut ovat tehneet muuttoliikettä paikasta toiseen ja olohuoneeseen eteisen ja työhuoneen kautta kulkeutunut kehystetty kalenteriprintti sai kaverikseen uutta diy-taidetta. 
 

Maalasin erästä toista diy-projektia ja samassa yhteydessä syntyi tämä simppeli X-taulu - mustalle pahville kalustemaalilla ja isolla pensselillä maalattu rasti. Yksinkertainen, mutta silti kaunis.Taulu sopii hyvin myös uuden pöydän seuraksi olohuoneeseen mustan pohjavärinsä ansiosta. Pieni lisä pienellä tai oikeastaan olemattomalla budjetilla.
 

Olohuone ja fiilis siellä on tällä hetkellä todella mieluinen. Alkuvuonna tehdyt hankkinat, divaani ja pöytä, ovat viimeistelleet tilan ja auringonvalo on kuin piste iin päälle! En malta odottaa, että lumi vielä sulaisi pihalta ja vihreys ulkoa tulvisi myös sisälle, tosin ehkä ikkunat on pestävä vielä ennen sitä! ;)
 
Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua toivotellen!
-Piia

2015/03/20

vielä eteisen järjestystä



Eteisen järjestystä olen miettinyt useampaankin otteeseen (1, 2). Tavoitteena on saada sisääntulosta toimiva ja siisti. Pieniä muutoksia on tapahtunutkin miettiessä sitä isoa: onko korkea liukuovikaappi pakko hankkia tuohon sisääntuloonkin. Ihan lähellä on liukuovikaappi ulkovaatteille, mutta lasten kasvaessa alkaa se jäädä pieneksi! Joko olisi systemaattisemmin kuskattava tavaroita, jotka eivät ole juuri silloin käytössä vaatehuoneeseen tai keksittävä jotain muuta.



Mutta niitä pieniä juttuja. Eteisen seinälle on nyt tupsahtanut toinenkin Iittalan Aitio, tällä kertaa raikkaan keltaisena. Käytin tähän viime kuussa kanta-asiakkaan alennuskupongin. Toisin kuin edelliselle Aitiolle, tälle ei ollut valmista tehtävää, mutta halusin sen siihen "näön vuoksi" tasapainottamaan seinää. Ja kuinka ollakaan, sehän oli kaipaamani mahdollisuus tuoda aulaan myös jotain vihreää! Haaveissa olevan roikkuvan kasvin tehtävään valittiin lankaköynnös, josta kasvien sarjamurhaajana tunnettu emäntä toivoo osaavansa kasvattaa vielä isomman ryöppyävän vihreän putouksen.


Hyvänä aamuna eteisessä on siis kaikki paikoillaan ja järjestyksessä odottamassa lähtöä töihin ja päiväkotiin. Lasten reput on pakattu ja omaksi luottolaukukseni valikoitunut Baggun Duckbag naulakossa. IKEAn turkoosi puolipallo kätkee sisäänsä ostoskassit ja Mixrackin kenkäteline on mielestäni niin nätti, että sitä voi pitää esilläkin. Avohyllyjen mustat IKEAn pesuvadit on tarkoitettu käytössä oleville pipoille ja lapasille, mutta liian usein huomaan niiden pursuilevan yli äyräidensä. Tällaisena aamuna eteisen avaruus ilman korkeita kappeja miellyttää, mutta selaisena aamuna kun vaatteet ja kengät kasaantuvat eteiseen röykkiöiksi, olen taas eri mieltä. Voisinkohan saada molemmat, avaran eteisen kaapeilla?

-Paula

2015/03/18

pikku tiikerille

 
Noshin ihanaa tiikeriä* jäi vielä pikkiriikkinen suikale jäljelle näiden leggareiden ja paidan jäljiltä. Juuri sopivan kokoinen pala, että siitä sai ommeltua ystävän pienelle tulokkaalle tuollaisen kolmiomallisen huivin, jota kelpaa vaikka näin keväällä käyttää kaulurin sijaan kaupungilla.


Piirsin kaavan omalla pojalla kovalla käytöllä olleesta vastaavasta huivista. Juju huivissa on, että etukappale on takakappaletta isompi, jolloin se jää luonnollisesti vähän ryttyyn. Trikoiden väliin laitoin myös ihan ohuen vanun, jotta huivista olisi oikeasti myös lämmikkeeksi. Kääntöaukon koristin salmiakkinauhan kappaleella, josta myös tuttinauhan samaiselle pikkukaverille ompelin. Näillä viemisillä oli mukava onnitella uudesta suloisesta perheenjäsenestä!

-Piia

* kangas saatu bloginäkyvyyttä vastaan 

2015/03/15

työntäyteisen viikon sunnuntai



Elämme töissä kiireisiä aikoja. Kiire ei hetkeen hellitä, mutta olen tyytyväinen, kun tästä viikostakin on selvitty. Maaliskuussa myös puoliso reissaa paljon työn puolesta, joten aikataulujen yhteensovittaminen on raakaa peliä ja kalenteria selataan välillä vakavin ilmein.  Mutta eiköhän se siitä taas lutviudu ja onneksi ystävien apuun voi luottaa niin kotona kuin töissäkin. Lisäksi olemme tämän vuoden aikana löytäneet läheltä luottolapsenvahdin, jonka voi pirauttaa muutamaksi tunniksi apuun, kun molemmille sattuu iltatöitä. Tällainen on kultaakin kalliimpaa perheessä, jossa lähimpien sukulaisten luo on matkaa yli kaksisataa kilometriä.


Vietän aurinkoista sunnuntaita kotikonttorissa tietokonetta nakuttaen. Perjantaina töistä lähtiessä nappasin Minnan Ruusupuusta pari krysanteemia palkinnoksi itselleni hyvin selvitetystä työurakasta. Astuin taas kerran puotiin ja sanoin, että haluaisin muutaman ihanan kukkasen ja jälleen kerran myyjän avustuksella päätös oli helppo. Ensimmäinen ajatukseni oli yksi krysanteemi, mutta asiantunteva myyjä osasi asetella kaksi kukkaa niin kauniisti vierekkäin, että valinta oli helppo. Muuta vihreää en maljakkoon halunnutkaan, ettei kissalle tulisi liian kova houkutus käydä tutustumassa kukkiin lähemmin.


Ja voi miten piristävätkään päivääni, vaikka toki kaikkein mieluiten ryntäisinkin ulos auringonpaisteeseen. Lapset kaivoivat jo polkypyörät esille ja kirmailevat kujallamme naapurien lasten kanssa. Mies katselee ympärilleen arvioiden, koska terassin voisi öljytä ja grillin kaivaa esille. Tätä kaikkea kaipaan aina talvisaikaan, kun kohtaamiset ulkona ovat vähissä. Kohta näkee taas naapureita ihan joka päivä, kun kaikki puuhastelevat pihalla ja lapset kulkevat leikkien yhden kotoa toisen kotiin! Valo ja keväinen fiilis tuo minulle muuten ihan selvästi sisustamisessakin esille viehtymyksen pastellisävyihin. Kotiin on hiipinyt kuin huomaamatta muitakin pehmeitä sävyjä luomaan uskoa siihen, että talvi on pian voitettu ja olemme siirtymässä kevääseen.

Näissä ajatuksissa palailen vielä hetkeksi työhommiin ja toivottelen teille ihanaa sunnuntaita!

-Paula

2015/03/14

sohvapöydällä vai ilman

 
 
Sohvapöytä. Olohuoneessa. Jotain ihan uutta tässä taloudessa! Divaanin hankkimisen jälkeen ryhdyimme pohtimaan, josko hankkisimme olohuoneeseen myös ihka oikean sohvapöydän. Edellinen sellainen meillä on ollut joskus reilu kymmenen vuotta sitten ja se taisi olla mallia Ikean neliskanttinen Lack. Sittemmin edellisen sohvan suuri rahi vei tilan sohvapöydältä ja käytössä on ollut vain muutama pieni sivupöytä.
 
 
Sohvan ja divaanin ollessa vastakkain, niiden välissä oleva tila muodostaa luontevan paikan sivupöytää isommalle sohvapöydälle. Normann Copenhagenin Tablo sekä Muuton Around ovat olleet haaveissa jo pitkään, myös Hayn DLMlle kaverin hankkiminen on käynyt mielessä, mutta kuten monissa muissakin haaveissa, hinta tulee useasti vastaan. Niinpä mietimme edullisempaa vaihtoehtoa ja sellainen löytyi Ellokselta.
 

Tämä sohvapöytä, Agnes nimeltään, on epäilemättä saanut inspiraationsa noista edellä mainituista muutamasta pöydästä, mutta oli riittävästi omanäköisensä muodostuakseen hyväksi vaihtoehdoksi ja kun hintalappukin on erittäin edullinen, pistin pöydän kokeilumielessä tilaukseen.


Pöytä on ollut nyt paikoillaan muutaman päivän ja se on kotiutunut niinkin hyvin, että tuntuu kuin se olisi ollut siinä aina! Musta pöydän kansi tuo ryhtiä muuten vaaleaan olohuoneen sisustukseen ja pyöreä muotokin toimii erinomaisesti, ja onhan se vaan kätevä kun sohvan vieressä on runsaasti tilaa johon tavaransa jättää ettei lattialta tarvitse kurotella.
 
Olen ollut pitkään sohvapöytää vastaan, mutta täytyy sanoa, että olen tainnut kääntää takkini ja luulenkin, että sohvapöytä on tullut meille jäädäkseen!

-Piia

2015/03/13

muutama hyvä päätös



Aurinkoista huomenta kaikille! Meillä täällä Jyväskylässä ollaan saatu nauttia kevätauringosta melkein koko viikon ja sepäs se antaakin energiaa. Talven jälkeen sitä tulee myös tarve uudistua heräävän luonnon mukana ja se konkretisoituu minulla usein arjen pikkujutuissa. Elämän isommat päälinjat kun yleensä menevät sitä totuttua rataansa. Ja hyvä niin.


Ensimmäinen kevään tuoma muutos oli paluu vaaleampaan hiusväriini pitkän mustan kauden jälkeen. Nyt olen aika lähellä omaa väriäni, tosin värjäystä se vaatii ja tulee vaatimaan aina, sillä vitiligo vei osasta hiuksiani värin jo teini-ikäisenä. Vaaleampi sävy tuntuu mukavalta kevennykseltä myös kevään valossa. 

Sitä vastoin asia, joka ei kaivannut kevennystä vaan pikemminkin lisäämistä ja järkeä on ruokavalioni. Kevään tavoitteitani on syödä enemmän, järkevämmin ja säännöllisemmin, että kroppa jaksaa rankemman treenin. Havahduin eritysesti siihen, että kasvissyöjänä ja salaattien ystävänä proteiinin määrä on liian niukka ja käytännössä syön liian harvoin. Keväällä tavoitteenani on laittaa ruokaan enemmän ajatusta ja harkintaa. Toistaiseksi tunnun pysyvän oikealla linjalla ja toivon, että kevään kiireissä tämä näkyisi myös parempana jaksamisena töissä, kotona ja harrastuksissa.


Yksi pieni arkinen päätös liittyy vielä paikkallislehteemme, jonka tilauksen päätimme vaihtaa sähköiseen näköislehteen. Toistaiseksi olen ollut hyvin tyytyväinen siihen, että turhan paprin määrä kotona vähenee ja lehden voi lukea mobiililaitteella töissä, kotona tai vaikkapa junassa silloin kun haluaa. 

Ihana, mutta kiireinen arki vaihtuu pian toivottavasti aurinkoiseksi viikonlopuksi, jota ajatelin juhlistaa hakemalla kukkakimpun ennen kotiinlähtöä. Miten teillä siirrytään viikonloppua viettämään?

-Paula


2015/03/11

raitapolvarit

 
 
Kun kaapit pursuaa lankoja, on välillä yritettävä saada kaikenmaailman jämiä neulottua johonkin lankakerää hyödyllisempään muotoon. Reilusta kahdesta kerästä Dropsin Fabelia tuli oivalliset omaan jalkaan sopivat raitapolvisukat.
 
 
Pätkävärjattylanka toimii minusta paremmin kun sen yhdistää yksivärisen kanssa, näihin tein   kahden kierroksen korkuisia raitoja ja tuurilla väritkin menivät molemmissa sukissa aika yksiin. Hyvät tuli ja taas on muutama kerä lankaa kaapissa vähemmän, win-win!
 
-Piia

2015/03/08

Liian kylmä perhosille?



Nämä näyttävät kenties vain tavallisilta lapasilta, mutta minulle niiden neulominen on aina se tärkeämpi asia. Neulominen on  rentouttavaa puuhaa, mutta  neuleen tekeminen lahjaksi tarkoittaa sitä, että voin neuloa  ja suunnitella saajalle (mielestäni) sopivat lapaset "mitatilaustyönä". En tiedä, onnistunko aina, mutta ainakin voin sanoa, että koko prosessin ajan lahjansaaja on tiiviisti mielessäni. Aikaisemmista projekteista muistuvat mieleeni ainakin täälläkin esitellyt työkavereiden Räntää sataa -lapaset ja siililapaset, joihin idea lähti yhteisistä keskusteluista. Lapaset tuntuukin olevat tällaisiin projekteihin juuri sopiva työ: lapaset ovat riittävän arkinen asia, jolle jokaisella on varmasti jotain käyttöä ja työ on riittävän pieni valmistuakseen kohtuullisessa ajassa, mutta riittävän iso salliakseen luovia toteutusmalleja.


Olen onnekas, että minulla on paljon hyviä ystäviä. Osa on kulkenut mukana lapsuudesta saakka, osa on tullut elämääni matkan varrella. Ystävät, lähellä ja kaukana ovat tärkeitä. Itse asiassa tunnen, että tällä hetkellä olen ystävien ympäröimänä minne menenkin. Naapuruston ystäviltä saa apua arjessa ja seuraa juhlassa, töissä meillä on hyvä porukka paiskimassa hommia ja viihdymme yhdessä vapaa-ajallakin ja myös harrastusten myötä olen saanut tutustua mitä uskomattomimpiin tyyppeihin, joiden kanssa meillä on samanlainen huumorintaju. Lapsuuden ystävien kanssa näemme harvemmin, mutta pidämme kyllä huolen siitä, että otamme aikaa toisillemme ja juttu jatkuu siitä, mihin viimeksi jäimme.


Ystäville olen monesta kiitollinen, mutta en aina osaa ilmaista sitä sanallisesti. Tässä hiljattain tuli tarve kiittää yhtä treenikamuani ystävyydestä ja avusta, joten tein sen minulle tyypillisellä tavalla:  lapasilla. Koska lahjansaaja on biologi ja erikoisalaansa ovat perhoset (yökköset, toim. huom.), mentiin eläinteemalla. Ensimmäisenä puikoille päässeet ylläolevat Novitan Nallesta tehdyt Kulabra Designin perhoset mies tuomitsi kukkasiksi, joten hylkäsin ne toistaiseksi ja jäin miettimään, toimisiko malli mustilla perhosilla kirjavalla taustalla paremmin. Vaihdon langan Novita Isoveljeksi ja mallin perinnemalli Kotkan perhoslapasiin. Eihän tämäkään mennyt ihan putkeen, sillä kuviot eivät asettuneet ensimmäisessä lapasessa ihan kohdilleen, joten aloitin vielä kerran alusta saadakseni perhoset mieluisiksi. Koko prosessi oli siis poikkeuksellisesti kolme ja puoli lapasta lapasparia varten. Ehkäpä nyt on vielä liian kylmää perhosille, kun eivät meinanneet mieleni mukaan käyttäytyä?

Oikein ihanaa sunnuntaipäivää kaikille ystäville ja erityisesti ihanille ja vahvoille naisille. Tämä päivä on meidän.

-Paula

2015/03/06

magnolia

 
Vaikkei ulos katsottaessa ainakaan täällä Keski-Suomessa kovin keväiseltä juuri nyt näytäkään, niin kevättä kohti sitä kovasti silti mennään ja merkkejä saapuvasta keväästä on kiva pikkuhiljaa tuoda jo sisällekin.
 

Erilaisia oksia on jälleen näkynyt paljon lehdissä ja blogeissa ja mitkäpä sen paremmin kevääseen sopisivatkaan kun vihertävät lehdet ja juuri puhkeavat kukat! Minulla oli aulassa jo harvinaisen pitkään elossa pysynyt huonekuusi (joka ei muuten enää läheskään yhtä virkeältä näytä...) ja vaikka hauska kasvi onkin, tuo se minulle niin vahvasti joulun mieleen, että nyt oli aika saada jo muutosta.


Törmäsin kauppareissulla kukkakaupassa ihastuttaviin magnolian oksiin ja olihan sellainen kotiin ostettava. Magnoliaa ei suotta kutsuta kukkivien puiden kuningattareksi, sillä se on valtavan kaunis! Osa kuvan nupuista on ehtinyt jo avautua ja kukan kauneutta ja herkkyyttä ei voi olla ihastelematta joka kerta sen ohi kulkiessaan! Onneksi valitsemassani oksassa on runsas määrä nuppuja, joten siitä on iloa vielä pitkäksi ajaksi!
 
Ja onneksi on perjantai! Vaikka viikonloppu menee osittain työn merkeissä on se silti viikonloppu, hyvää sellaista sinullekin!

-Piia

2015/03/04

me tykätään tiikereistä

 
Vaatteiden ompelu pojalleni on jäänyt hänen kasvaessaan tosi vähälle. Kun Nosh tarjosi mahdollisuuden testata heidän kevään uutuusmallistonsa kankaita, joiden joukosta myös tämä ihana tiikerikuosinen kangas* löytyy, korjasin tilannetta heti yhdellä paidalla.  Ja samalla vaivalla ompelin vielä itsellenikin samaisesta kankaasta leggarit!
 
 
Nosh on kotimainen merkki, joka tekee sekä valmisvaatteita että kankaita. Ekologiset kankaat suunnitellaan Suomessa ja valmistetaan Portugalissa luomupuuvillasta. Kankaan laadun tuntee sekä ommellessa että käytettäessä ja on mukava tietää, että sekä puuvilla että värit ovat myrkyttömiä. 


Ja olipa muuten mukava ommella pitkästä aikaa jotain muuta kuin mekkoja, tyynyjä taikka koristenauhoja! Leggareita varten piirsin myös ensimmäistä kertaa kaavat ihan itse valmisvaatteesta, tämä taisi avatakin nyt ihan uuden mahdollisuuden oman vaatekaapin kehittämisen suhteen...

 
Leggareista tuli heti omat suosikkini ja onpa tuo pieni mieskin uudessa paidassaan jo aika monta päivää kulkenut! Me molemmat tykätään tiikereistä!
 
-Piia
 
* kangas saatu bloginäkyvyyttä vastaan 

2015/03/01

ikkunan kauniste


Minulla käy monesti niin, että silmä tottuu nopeastikin johonkin väliaikaiseksi tarkoitettuun ja sitten kun sen poistaa, näyttää ennen ihan hyvin toiminut tila tai paikka autiolta. Näin kävi nyt olohuoneen ruokapöydän ääressä olevan ikkunan kanssa kun poistin ikkunasta synttärijuhlia varten siihen tekemäni tasselinauhan.


Jotain oli siis ikkunaan keksittävä juhlakoristuksen jälkeen ja mieleeni tulivat Kaisan ikkunassa olevat kauniit koristenauhat. Sittenpä miettimään, että mitä vastaavaa sitä itse voisi tehdä ja vastaus löytyi Kiddo-lehdestä, josta löytyi Kaunisteen Sokeri-kuosilla varustettu paperiarkki. Sokeri-kuosi on yksi suosikeistani ja sitä löytyy meiltä jo entuudestaan tyynyn muodossa.
  

Sokeri-kuosin kaareva muoto oli omiaan koristenauhaan, joten sakset esiin ja ompelukone surisemaan. Vähän näpertelyä jonka lopputuloksena syntyi pieni, herkkä ja kaunis koristenauha. 
  

Ensin mietin, että josko se tarvitsisi myös kaverin tai kavereita, mutta minusta nauha toimii yksinkin ihan hyvin. Oikein hyvä ikkunaan sopiva kauniste!
-Piia