2013/05/29

Minun oma playtype

 


Playtypen julisteita on näkynyt viime aikoina monissa paikoissa ja mielelläni sellaisen omaan kotiinkin hankkisin, mutta en ole vielä raaskinut, joten teinpä siis oman version!

Nämä vanhat kirjain ja numerosapluunat ovat olleet käytössä Jyväskylässä sijainneella Kankaan vanhalla paperitehtaalla. Ovat minusta upeita! Ja miten tarkkaa työtä sitä ollaankaan aikoinaan tehty ihan käsipelillä, katsokaan nyt tuota ööötäkin! Olen pitkään näitä pyöritellyt ja miettinyt miten niitä hyödyntäisi, kunnes jokin aika sitten välähti juuri Playtypen julisteita katsellessani. Kaapista löytyi valmiina sopivat käyttämättömät kehykset ja pienellä sommittelulla syntyi sopiva asetelma. Vaikka kirjaimet ovat vanhoja, on lopputulos minusta hyvinkin tätä päivää, sanomattakin kai selvää että tykkään ja kovasti! :)

-Piia

Jos muuten innostuit noista sapluunoista, kannattaa Kankaalla pyörähtää 9.6. jolloin siellä järjestetään avoimet ovet ja Kankaan tavaroiden kirpputori ja paljon muuta ohjelmaa!

2013/05/26

Kaitaliinasta säilyttimeksi




Kuten moneen muuhunkin kotiin, myös meille on löytänyt tiensä Kodin1n uudistuneen Anno-malliston tuotteita. Kun kolmiot muutenkin miellyttävät silmää, kotiutin viime vuoden puolella malliston kauniin harmaa-valkoisen kaitaliinan. Pidin pöydällä jonkin aikaa kunnes totesin, että en ole vielä tarpeeksi kypsä pitämään kaitaliinoja ja niinpä se siirtyi kaappiin. Kerran sitä sitten hyllyssä katsellessani keksin, että siitähän voisi ommella vaikka leipäkorin.
Toteutus on antanut odottaa itseään jo jonkin aikaa, viimein eilen nostin ompelukoneen pöydälle ja valmistahan tuli hetkessä, kun käytin valmiita taitteita reunoissa. Koska käytin koko kaitaliinan leveyttä korkeutena, tuli tästä liian korkea leipäkoriksi, mutta käytetään sitä sitten sen sijaan säilyttiminä tai mikä lie sitten virallinen nimi onkaan, te valistuneet, kertokaa minullekin heti jos tiedätte! Joka tapauksessa kivannäköinen juttu, johon voi työntää vaikka lankoja tai leluja tai mitä lie. Ja pakko vielä loppuun ihan vähän iloita tästä upeasta säästä, että ihanata on! :)

-Piia

2013/05/23

Pirteä Katariina

Minulle on kerääntynyt mekkokankaita vino pino. Niitä nyt tulee napattua matkaan aina silloin tällöin, kun vaikkapa palalaarissa pilkottaa jotain kivaa. Aika ompelemiseen sen sijaan tuntuu olevan kortilla. Nyt surautin nopeasti Mekkotehtaan Katariinan, sillä kaavat olin piirtänyt ja ohjeen opetellut jo merenneitomekkoomme.



-Paula

2013/05/21

What a difference a button makes!



Nappasin kaupan alerekistä mukavan näköisen paidan, jossa napit eivät olleet omaan makuuni. Kaikki kultainen on minulle ihan no-no, joten ajattelin, että nappeja vaihtamalla siitä saa ihan käyttökelpoisen.
Minulla on vanha öljytölkki täynnä nappeja mummolasta, oikea aarre, ja sieltä löytyi useampikin vaihtoehto alkuperäiset kultaiset napit (kuvassa vasemmassa yläkulmassa) korvaamaan. Nyt kun vielä osaisin päättä mitä väriä laitetaan, ehdotuksia otetaan vastaan! :)

-Piia

2013/05/18

Keisarinnan perilliset

Katsokaa! Äidiltä saamani vanha Keisarinna on saanut vanhoilla päivillään kolmoset! Näyttäisi olevan tyttö ja kaksi poikaa. Nämäkin pienokaiset löytyivät vanhempieni luota.


Seuraavaksi pitäisi metsästää poikasille pienet pyöreät kynttilät. Tiedättekö, saako sellaisia vielä jostain?

-Paula

2013/05/17

Pylvästyräkki



Hankin kotiin oliviipuun lisäksi lisää uutta kasvihaastetta, kun innostuin tästä kaktuksesta niin kovasti. Viimeinkin löytyi jotain, millä korvata tv-tasolla muutaman vuoden seisoneet peikonoksat eli ostin meillekin kaktuksen nimeltään pylvästyräkki, voi jee mikä nimi! :) Ruukuksi tyräkille ostin Plantagenista ulkokäyttöön tarkoitetun betoniruukun, mutta hyvinhän se näyttää sisällekin sopivan. Saas nähdä miten kauan tämä säilyy hengissä, kastelun suhteen pitäisi ainakin olla helppo!

-Piia

2013/05/16

Paljonko on riittävästi?

Aloitin joku aika sitten tekemään siksakpeittoa paloista. Nyt olen päässyt siihen vaiheeseen, että viltti on 6x6 palaa ja kooltaan noin 80cm x 80 cm. Vielä tarvittaisiin lisää paloja ja niitä syntyy vähitellen.

 
 
-Paula

2013/05/15

Tähdelliset tähteet

Minusta tuntuu aina pahalta, kun joutuu heittämään ruokaa pois. Senpä takia pidän resepteistä ja ideoista, kuinka ruuanloput voi hyödyntää. Olen jo oppinut, että sosekeiton loppu tai aamupuuron jämät sopivat hyvin leipä- tai sämpylätaikinaan.

 

Nyt meillä oli mustumassa nipullinen banaaneja ja pääsin vihdoin kokeilemaan Nannan herkullista reseptiä, jossa ylikypsistä banaaneista taiotaan muffineja. Helppoa, nopeaa ja NAM!

-Paula

2013/05/14

Ajattele turvallisesti!


Tämä oli minusta niin hauska taulu, että oli pakko tuoda se 3-vuotiaan huoneeseen. Ja sopiihan tuo sanomakin tuohukkaalle pojalle!

-Piia

2013/05/13

Paperikori oliivipuulle





Kun edellinen kasvi hyllyn päältä oli tullut tiehensä päähän,ostin tilalle minäkin monissa blogikodeissa nähdyn oliivipuun. Jätin puun alkuperäiseen ruukkuunsa, mutta rumaa muovista ruukkua peittämään virkkasin kaapissa ikuisuuksia pyörineestä paperinarukerästä ruukulle sopivan korin. 

En ole virkannut aiemmin paperinarua ja käytin virkkaamiseen aika ohutta koukkua, mikä olikin suhteellisen raskasta, mutta lopputulos miellyttää kyllä kovasti. Paperinarukori on hyvin rautalankamainen ja muotoiltavissa, vastaava sopisi hyvin vaikka keittiöön hedelmäkoriksi. Halusin tehdä tästä hyvin korimaisen ja olin alunperin ajatellut laittavani siihen nahkaiset kahvat. Eräässä paperipussissa oli kuitenkin herkkulliset korallinpunaiset kahvat, jotka sitten virkkasin ketjusilmukkakahvan sisään ja jämäkkä paperinaru pitää ne hyvin asennossaan, ne on myös helppo vaihtaa tai poistaa, jos jossain vaiheessa rupeavat kyllästyttämään. Nyt vaan peukut pystyyn, että oliivipuu pysyisi edes hetken hengissä, onko hyviä vinkkejä?

-Piia

2013/05/12

Totuuksia lasten suusta

Paulan lapset kirjoittivat äitienpäiväksi myös tarinoita mummoista. Tässä yksi niistä.


Piian lapset tekivät samaa vähän erityylillä, tähän tapaan.


Oikein ihanaa ja aurinkoista äitienpäivää meidän molempien puolesta kaikille meille äideille!

-Piia & Paula

2013/05/11

Tuliaisia



Lomalta kotiutui jotain ihan pientä. Pellavainen keittiöpyyhe Mercistä, samasta paikasta myös kierrätyspaperinen pestävä kori, jossa voi vaikka keskeneräisiä käsitöitä olohuoneen hyllykössä säilyttää sekä Miroslav Sasekin valloittava This is Paris -kirja. Samaan sarjaan kuuluvan kirjan toimme lapsille myös muutama vuosi sitten tuliaisiksi Edinbourghista, mukava jatkaa tätä sarjaa, ehkä seuraava lomakohde täytyy valita Sasekin tuotannon mukaan! ;)

-Piia

Kukkasia äideille

Koska sukumme asuvat jonkin matkan päästä, emme tällä kerralla mene käymän äitienpäivänä. Sen sijaan lähetimme kukkaterveisiä kirjekuoressa.


Kokeilin muokata NÄITÄ pääsiäisenä tekemiäni kukkasia hieman isommiksi siten, että leikkasin kreppipaperinauhaan kahden kokoisia terälehtiä ja aloitin kieputtamaan pienempää lehtinauhaa hieman paksumman metallilangan ympärille. Sitten vaihdoin isomppin terälehtiin ja kieputin koko komeuden yhteen ohuella metallilangalla. Lopuksi viimeistelin kukkateipillä, jolla peitin paitsi tämän liitoskohdan myös koko varren.


2013/05/10

Tätä ja paljon muuta...


 

...oli Pariisi!

Tiedoksi, että Louvresta selviää sisään ja ulos puolessa tunnissa ja ennättää hyvin nähdä Mona Lisan ja ei se nyt ihan niin pieni ole, metro toimii hyvin, piknik Montmartrella kannattaa, viini on hyvää, sisustusintoilijan kannattaa käydä Mercissä - ja varata mukaan paksu lompakko, samoin Le Marché aux Pucesin kirpputorille, Eiffel on upea päivällä ja yöllä, ja macaronit on Pariisissa ihan omaa luokkaansa. Audrey Hepburnia lainatakseni - Paris is always a good idea!

-Piia

Kotoilua

Juuri kun ajatteli, että keväässä vihdoin ollaan, niin sateinen ja harmaa aamu iski. Päivää piristi kuitenkin uusi Kotoliving-lehti, jossa esiintyvät tutut villasukat.



Hyvää perjantaita ja viikonlopun odotusta!

-Piia ja Paula

2013/05/08

Koti Pariisissa





Minulla oli onni viettää viime viikonloppuna ihana pieni loma keväisessä Pariisissa mieheni ja ystävien kanssa, kiitos vaan mummille ja ukille lastenhoidosta ja ystäville parhaasta seurasta! Tämä oli ensimmäinen kertani Pariisissa ja kyllähän kaupunki ihan maineensa arvoinen on. Sen lisäksi, että Pariisi itse oli ihana, oli myös vuokra-asuntomme kerrassaan mahtava!

Kahden makuuhuoneen ja olohuoneen kokoinen asunto sijaitsi Latinalaiskorttelin reunalla, lähellä metroa, mutta kuitenkin rauhallisella alueella, vanhassa kerrostalossa. Asunto oli kauniisti sisustettu, täynnä ihania yksityiskohtia ja jalkojen alla upea vanha puulattia. Olohuoneen korkea lehtipino oli loistava idea ja ison komean kaktuksen voisin huolia myös omaan kotiini! Magnifique, eikö!

-Piia

2013/05/07

Muistoja menneisyydestä

 



Eilen tein-blogin ihana Hanne heitti meitä jo helmikuussa huisin hauskalla Lapsuus käsillä -haastella, jonka jatko-osa, yläasteella, seurasi huhtikuussa. Haasteessa kehoitettiin muistelemaan omia lapsuuden väkerryksiä, askarteluja ja muita tekeleitä.

Jo muutaman kerran koti-kotona käydessäni on ollut tarkoitus kaivella kaappeja haasteen merkeissä, mutta aina se on unohtunut. Nyt viime visiitillä huomasin tuon kolmannen kuvan sieni-tyynyn vaatehuoneen hyllyllä ja päätin viimein napata kuvia vielä tallella olevista väkerryksistä ja yllä niistä siis muutamia.

Ala-asteaika on osaltani ollut ainakin vielä tallessa olevien töiden perusteella hyvin juuttikangaspainotteista. Jos jonkinlaista pikkuliinaa on syntynyt niin painamalla, liimaamalla kuin ristipistoilla. Myös sieni-tyyny on ala-asteelta, käsin ommeltu jokaikinen sauma ja ah niin muhkurainen täytteeltään! :D

En ollut ala-asteella saati yläasteella erityisen kiinnostunut käsitöistä. Parhaiten mieleeni ala-asteelta on jäänyt kässäopen kuolematon lause "Vika istuu koneen ja tuolin välissä!" sekä taulun reunassa ollut lappu, jossa luki "Neula alas, langan päät suoriksi, paininjalka alas, matkaan!". Yläasteella sukan neulominen oli pakkopullaa ja taisin käydä tunneilla vain sen pakollisen määrän. Sen sijaan yläasteikäisenä kävin useamman vuoden kuvataidekoulussa ja siihen liittyvää esineistöä löytyy koti-kodin hyllyiltä ja seiniltä enemmänkin.

Ensimmäisen kuvan hiekkasavi-simpukka koristaa vanhempieni takanreunaa, tosin sitä katsellessani mietin, että sillepä saattaisi olla paikka myös omassa kodissani. Toisen kuvan muki on dreijattu ja maljakko taas on tehty pohjan ympäri kiinnitetystä kaulitusta kappaleesta, myös sen kelpuuttaisin omaan kotiini, mutta tuskinpa äitini sitäkään antaisi viedä. :) Viimeisen kuvan taulut äitini on kehystänyt minun vanhan huoneeni seinälle. Perhonen on muistaakseni maalattu jollain kuvataideleirillä käyttäen pensseleinä luonnosta löytyneitä materiaaleja. Norsu-strutsi-mikälie taas on tehty sekatekniikalla ja se on aikanaan ollut myös ihan oikean museon seinällä!

Kiitosta vaan Hannelle kivasta haasteesta, napatkaa toki halutessanne muutkin se mukaanne ja muistelkaa menneitä, se on oikein mukavata! :) Myös lähimenneisyyden muistelua on osaltani pian luvassa, sillä vietin viime viikonlopun ihanan aurinkoisessa Pariisissa, valmistautukaa kuvatulvaan! ;)

-Piia

2013/05/06

DIY: Dipattu verho

Viisivuotiaan tyttären lempiväri on tietenkin pinkki, kun taas äiti käyttäisi sitä säästeliäämmin. Kompromissina neidin uusi verho on pääsääntöisesti valkoinen (lakana), mutta helma on dipattu pinkkiin kangasväriin.
 
 

 

Kangasvärinä oli Dylonin käsiväri, Flamingo Pink ja valmistin väriliuoksen ohjeen mukaan. Dippasin lakanan liuokseen vähitellen siten, että annoin ensin alareunan olla liuoksessa n 20 min, sitten lisäsin vettä ja päästin lakanan syvemmälle 8 minuutiksi, lisää vettä ja 2 min ja lopuksi lisää vettä ja vielä yksi nopea dippaus. Huuhtelin huolellisesti ja kuivasin.

Idean sain TÄSTÄ verhosta, mutta oma versioni ei ole ihan yhtä hienostunut ja kauniisti liukuva. Ensi kerralla käyttäisinkin ehkä lyhyempiä vaikutusaikoja.

-Paula

2013/05/04

Tämä on asiakaspalvelua!

Muutimme tähän asuntoon yli kaksi vuotta sitten. Koko sen ajan olen haaveillut tietynlaisesta DVD-kaapista olohuoneeseemme. Kriteereinä on ollut kiiltävä valkoinen väri, kiinnitettävä seinään ja syvyys 20cm, koska kaappi tulee ikkunaiseinän viereen. Sopivaa ei ole löytynyt valmiina, joten seuraavaksi olen kysellyt kaittiökaupoista mittatilauksena. Ongelmaksi on noussut tuo erikoismitta, eli kapeus, minkä takia hinta on noussut huimaksi ja kaappi jäänyt unholaan.

Lopulta naapurin hyvien kokemusten rohkaisemana lähdin vielä yhteen paikalliseen keittiökauppaan kyselemään hintaa. Onneksi! Paikanpäällä toiveitani kuunneltiin ja kahden ihmisen toimesta he miettivät, millä toiveeni saataisiin toetutettua kohtuuhinnalla. Yllätyksekseni he sanoivat, että tuo erikoissyvyys ei olisi ongelma, sillä he voivat kasata rungon itse, eikä tästä tarvitsisi maksaa tehtaalle lisää. Tässä taas huomataan, kuinka tärkeää on, että on ihmisiä, jotka osaavat myös tehdä, eikä kaikkea vain tilata valmistajalta suoraan.


Lopulta minulle tilattiin korkeakiiltoisia ovia riittävä määrä niin että ovista tehtäisiin myös runko mittojen mukaan. Siihen kaksi ovea pomppusalvoilla ja miehelle jäi enää hommaksi kiinnittää tämä seinään. Tämä (heikkolaatuinen) ennen-jälkeen -kuva osoittaa, miten paljon kokonaisuus keveni kaapin vaihtamisen myötä.


Paitsi palvelu ja osaaminen, myös hinta päihitti kaikki kilpailijansa. Ihan vilpittömästi voin suositella jyväskyläläistä Sulunpuuta!

-Paula

2013/05/02

Harmaa hiirulainen kotioloissa

Vapun hissuttelin uusissa villasukissani ja mietin, paljonkohan olen tänä keväänä kuluttanut Novita Woolia vaaleanharmaana.


Henkisesti nämä kolmiosukat ovat näiden siksaksukkieni sisarukset, mutta geneettisesti taitavat polveutua näistä lapasista ja taustalla näkyvästä Annon tyynystä, mnkä kolmiosarjaan olen kyllä täysin ihastunut. Täytyyhän sitä siis olla sukat sisustuksen mukaan!


Nyt vain toivotaan, että villasukkia ei enää kauan tarvita!

-Paula