yöpöydällä ja yöunissa

 

 

Viikolla satoi ensilumi, tai ensiräntä. Lämpötila laski yhdellä rysäyksellä. Lämmin syksy oli innostanut puutarhani kukkimaan ja irrotellessani köynnösten tukia, taitoin yhden kaunokaisen maljakkoon, kylmältä suojaan.

 

 

Kylmältä suojaan kaipaan minäkin. Olen selvästi kesäihminen ja tuntuu, että suuri osa vuodesta on selviytymistä. En voi millään väittää nauttivani hyytävästä tuulesta, lumisesta talvesta tai pimeistä päivistä. Toki silloin on hyvä paiskia töitä, kun ei oikein muukaan maita ja lohduttautua taas sillä, että kunhan aurinko taas paistaa, saa luvan kanssa lomailla.

 

 

Vaikka yritän pitää yöpöydän tyhjänä kaikesta turhasta, tuntuu sille taas kerääntyvän paljon henkistä kuormaa, jota on vaikea unohtaa yön ajaksi. Kiirettä ja stressiä taitaa olla, kun yöunet ovat katkonaisia ja menevät usein valvomisen puolelle. Vai mistä sen milloinkin tietää, mikä aina valvottaa. Toki kun aamulla herätyskello pärähtää, maittaisi uni taas hyvin.

 

Mutta nyt alkaa viikonloppu ja on aamulla aikaa nukkua hieman pidempään ja nauttia helpoista ja yksinkertaisista asioista. Kuten yöpöydän pinkistä kukasta.

 

-Paula