Olin ihan unohtanut kääretortun!

Olen aivan hurahtanut kääretorttuun! En muista olenko koskaan aikuisiällä sitä aiemmin tehnyt, enkä kyllä ymmärrä miksi, sillä sehän on mahdottoman helppo ja nopea herkku ja onnistuu gluteenittomanakin vaivattomasti!

Gluteeniton kääretorttu

3 kananmunaa
1 dl sokeria
1/2 dl perunajauhoja
1/2 dl hienoa gluteenitonta jauhoseosta
1 tl leivinjauhetta

soseutettua mansikkaa ja banaania
1/2 prk vispikermaa
1/2 prk maitorahkaa
sokeria maun mukaan

Vaahdota munat ja sokeri keskenään ja sekoita joukkoon siivilöiden jauhoseos. Kaada seos uuninpellille, voidellun leivinpaperin päälle. Paista uunissa noin 5 minuuttia 225 asteessa. Kumoa pohja heti paistamisen jälkeen sokeroidulle leivinpaperille ja anna jäähtyä. Soseuta mansikat ja banaani. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita joukkoon rahka ja levitä seos pohjan päälle ja lisää marjasose. Rullaa torttu leivinpaperin avulla ja koristele haluammallasi tavalla!

Torttua on tehty viime aikoina aika useasti ja tullaan varmaan vastaedeskin tekemään, vinkkejä hyvistä kääretortun täytteistä otetaan siis mielellään vastaan! Kuvan torttuyksilö löytyy muuten myös Suomen kaunein kattaus -kilpailuun tekemästäni kattauksesta! :)

-Piia

Pallovalot itse tehden

Aikaisemmassa kattauksessa näkyykin, että kaivoin viime vuonna tekemäni paperiset pallovalot taas esille. Alkuperäinen ohjehan löytyy esim. täältä, mutta ilokseni huomasin, että Koto Living -lehti oli ne myös löytänyt ja suomentanut ohjeen nimellä "Keijukaisvalot origami-ilmapalloilla". Nyt siis kaikki askartelemaan omat pallovalot. Ne Paulin pallothan meiltä kaikilta jo toki myös löytyy.

-Paula

Pipo pienelle päivänsankarille

 

Eräälle ihanalle pienelle pellavapäälle paketoin 2-vuotis syntymäpäivälahjaksi pipon. Pipo on samaa farkkutaskumallia kun alkutalvesta omalle pojalle ompelemani. Tämän pipon tein ihanasta Aarrekidin avaruusmatka-kankaasta jota näemmä saa metritavaranakin, mutta tässä on pieneksi jääneet ja polvista puhjenneet leggarit kierrätetty jalasta päähän! :)

Kuvausassari-poikanikin olisi pipon itselleen kelpuuttanut, toivottavasti myös päivänsankari! :)

-Piia

Angry Birds -syntymäpäiväjuhlat

Eilen siis vietimme lapsen kolmevuotissyntymäpäivää pienellä kaveriporukalla. Jos muistatte vielä tämän virkkaamani possuhatun, tiedättekin, että änkkärit ovat meillä mieluisia. Poikani oli toivonut kakuksi Pirkka-lehdessä näkemäänsä Angry Birds possu-kakkua, jota kyllä harkitsinkin. Käytännössä hän ei kuitenkaan kamalasti ole tykännyt marsipaanipäällysteisistä kakuista, joten päädyin loppuvaiheessa erilaiseen kakkuun. Teemaksi otin kuitenkin possut ja possunvihreän värin.

 

Eilen heti juhlien jälkeen esittelinkin jo ehkä älyttömimmät aiheeseen liittyvät piperrykseni, possun muotoiset macaron-leivokset. Ennen juhlia vähän leikittelin kattauksella, kunnes tajusin, etten millään saa tuolla systeemillä kaikkia lapsia istutettua pöydän ääreen ja jouduin luopumaan turhasta hörhellyksestä. Saatan kuitenkin laittaa tämän kattauksen myös tuonne Arabian kattauskilpailuun, kun ehdin jo vähän vaivaa nähdäkin. Aikaisemminhan siellä on TÄMÄ Piian ihana junakattaus, josta tykkään kyllä itse valtavasti.

Koristelussa yritin siis pysyä hillityssä ja monikäyttöisissä koristeissa. Se hoituikin pääsääntöisesti valkoisin, vihrein ja keltaisin hunajakennopalloin. Hunajakennopalloja olen keräillyt aina, kun niitä on vastaan tullut niin kotimaassa kuin ulkomailla. Nyt viimeisimmät löydät ovat IKEAsta ja ilokseni myös Prismasta löytyi tällä viikolla kahta kokoa olevia hunajakennopalloja. Vihreät paperiset lyhdyt ostin puolestani keväällä Lontoosta.

Onkimispalkinnoissa päätin sitten sortua Angry Birds -kamaan ja ostin tarrat, ilmapallot ja lakupötköt ihan virallisina versioina. Pussit löytyi itseltä ja lätkäisin niihin vain possut päälle.

Tytär totesi illalla, etä hän haluaa sitten Monster High -syntymäpäivät eli urheasti sitä kohden!

-Paula

Angry Birds macarons

Tässäpä pikainen sneak peak tänään olleiden kolmivuotissynttäreiden teemaan. Nämä Angry Birds Pig -macaronit ovat olleen suunnitelmissa jo pitkään, siitä lähtien, kun laitoin nämä muistiin Pinterestissä. Kun nyt poika sattuu tykkäämään änkkäreistä ja äiti näpertelystä, niin kokeiltava oli.

Valmistinkin macaronien kuoret jo hyvissä ajoin etukäteen. Ihan perusreseptillä tein ja värjäsin massan vihreäksi. Possuosiot sävelsin seuraavasti. Paistoin niitä normaalisti reilu puolet aasta, minkä jälkeen otin pois uunista ja tein nopeasti korvat ja kärsät. Kärsään painoin pari vihreää sokerihelmeä (Lidlistä löytynyt värilajitelma) ja sitten taas takaisin uuniin. Uunissa osa possuista käyttäytyi ihan nätisti ja osasta tuli melkoisia mutantteja korvineen ja kärsineen. Bad piggies!

Synttärijuhlapäivänä pursotin silmät tomusokerikuorrutuksella ja laitoin niihin tummanruskeat sokerihelmet. Lopuksi muistin piirtää kulmakarvat mustalla elintarviketussilla. Täytteenä käytin lime curdia.

Joku päivä lisää Angry Birds -juhlista ja -leivonnaisista. Nyt tämä äiti on hieman väsynyt.

-Paula

Sain mitä halusin

Tai no en ihan, sillä tänään satoi räntää ja sitä en kyllä toivonut! Mutta syyskukkaostoksilla onnisti. Ehdin natista jo täälläkin tästä lyhtykoisosta ja sen metsästämisestä ympäri Jyväskylää. Olin jo luovuttanut, mutta sitten yhtenä päivänä Prismassa ajattelin vielä poiketa taimipihalle ja siellähän niitä nyt oli! Matkaan lähti heti kaksi yksilöä, joita toivon onnistuvani taas talvettamaan perennapenkissä kuten viimesyksyisiä yksilöitä.

Citymarketista olinkin jo aiemmin hankkinut näitä herkullisia callunoita, joissa samaan purkkiin oli mahdutettu useampaa väriä.

Mutta onko nyt jo myöhäistä syyskukille, jos se talvi tekee näin tuloaan?

-Paula

Junia & juhlia

Paula kirjoitteli Arabian kattauskilpailusta ja koska ajatus osallistumisesta on ollut myös minulla mielessä, ryhdyinpä nyt tuumasta toimeen! :)

Pidän todella paljon kattauksien tekemisestä ja ystävien kestitsemisestä. Tällä hetkellä kestit ja kattaukset arjessa ja juhlassa painottuvat pikkuväkeen ja tällä teemalla myös tämän junarata-aiheisen kattauksen tein. Toimii hyvin myös harjoitusversiona reilu kuukauden päästä edessä oleviin neljävuotissynttäreihin!

Arabian astioiden lisäksi pöydältä löytyy Tigerin paperiarkkeja, Brion junarataa sekä junakattaukseen ehdottomasti kuuluva ihka oikea höyryveturiliikenteessä käytössä ollut junalyhty!

Käykäähän kurkkaamassa kauniita kattauksia ja toki äänenkin saa "Junille & juhlille" antaa jos tykkää! :)

-Piia

Kattauskilpailuun?

Arabialla on menossa kattauskilpailu, johon OIKEASTI haluaisin osallistua. Rentouttavan illan kattaus syntyy minulla kuitenkin melko pienillä elementeillä, kuten viime viikonloppuna. Kattaukseen kuuluu tietenkin myös taustalla nököttävä kudin.

 

Se, mikä minua mietityttää myös, ovat nuo i-tarrat. Ostin edellisistä alennusmyynneistä pari Senta-lasia ja olen mielinyt napsia tarroja pois, mutta ovat juutanan tiukassa eikä se liima meinaa irrota millään. Onko teillä tähän hyviä vinkkejä vai kuuluuko tarrojen olla kiinni?

-Paula

Se en ollut minä, se oli tuo matto!

  

Olohuoneen matto -asia eli juuri sen oikean maton löytäminen on ollut työn alla jo pitkään. Kun talo valmistui kolmisen vuotta sitten (oikeasti?!) olohuoneeseen kotiutui edelliseen asuntoon hankittu valkoinen karvalankamatto, jossa alkoi jo näkyä vähän turhan paljon elonmerkkejä sormiväreistä alkaen. Tilalle tuli jossain vaiheessa Kodin1 Pandora-matto, joka olikin ihan kiva. Muuutta, se maton koko. Olohuoneemme on aika iso ja perus 160*230 matot eivät vaan kooltaan istuneet.

Isoja, kukkarolle sopivia mattoja ei kuitenkaan ole ihan helppo löytää, yksi vaihtoehto olisi ollut tietenkin "blogimatto" eli Ikean Stockholm-matto, mutta se ei kuitenkaan tuntunut omalta vaikka kaunis matto onkin. Viime viikolla kotiutui sitten tuo uusi matto, tavallaan blogmatto sekin, sillä Valkoisesta Harmajasta tuo samainen matto löytyy. Ja kyllä vaan tykkään, että ihana on! Ja mikä tärkeintä 200*300 matto on nyt oikean kokoinen tähän tilaan.

Ja kyllähän te teidätte, kun tulee uusi matto, pitää käännellä sohvaa ja vaihdella tyynyjä jajaja! ;) Olohuoneen pieni pyöreä pöytäkin löysi uuden paikan työ-/vierashuoneesta, jossa myös Pandora-matto nykyisin asustaa. Kotijoukoille siis tiedoksi, edellä mainitut muutokset eivät johtuneet minusta vaan se oli tuon uuden maton vika!

-Piia

The vihreä villapaita

No nyt on valmista sekä vihreä että se keltainen! Ihanan pehmeästä Semilla Grossosta syntyi Lankaleikkiä kirjan ohjeilla Nappipaita-niminen villapaita. Nopeasti etenevä neule ja ihan hyvä ohje, jonka neulominen tosin tökkäsin kun vahvasti aloin epäillä langan riittävyyttä, tämän vuoksi päädyin neulomaan helmaan kaitaleen keltaisella ja punaisella Cascadela. Ja kun keltaista jäi yli, syntyi myös tuommoinen ruttupipo niinku samaan settiin.

Sen verran paidan ohjetta muokkasin, että tein hihoihin kavennukset. Testasin toista hihaa ilman ja sen verran lepakkomainen tuli, että päädyin tekemään uusiksi ettei sen vuoksi sitten jää ainakaan käyttämättä. Vähän, tai no aika paljon, ollaan väreissä oman mukavuusalueen ulkopuolella, mutta värikkäiden lankojen neulominen on vaan niin paljon mukavampaa!

-Piia

Kuinkas sitten kävikään?

Muistanette vielä, kuinka raahasin kotokotoa aarteita. Melkeinpä kaikki ovat löytäneet paikkansa. Tälle isolle korille mietin vaikka minkälaisia, mutta näyttää siltä, että sinne on muuttanut tällainen alivuokralainen, cornarityttömme.

Ja mikäs siinä. Eihän noille silmille voi sanoa "ei".

-Paula

Jogurttipurkkien uusi elämä

Kaupan kylmähyllyltä löytyi ranskalaisia jogurtteja pienissä savipurkeissa! Enpä ole ennen tälläisiä tavannut! Ja ihan tuon kauniin harmaan sävyn vuoksi näitä oli muutama ostettava. Menevät vaikka tuikkukupeista tai vaikka tarjoiluastioina. Ja hintaakaan ei ollut kuin puolentoista euron kieppeillä, ei paha!

-Piia

Melkein valmista

Tiedättekö, tässä yhdessä ystävän kanssa bloggaamisessa on mukavaa kaiken muun lisäksi sekin, että jos itseä vaivaa inspiraation puute, on toinen yleensä silloin erittäin ahkera ja aikaansaava! :) Minulla on vieläkin inspiraatio vähän kateissa kuten vähän aikaa sitten valittelin, mutta ehkä tämä tästä taas vähitellen. Ja nyt olisi jotain valmista jopa esitellä! :) Paitsi että pitäisi saada se kuvattua vielä yllä, mutta jotain vihreää, isoa ja pehmeää olisi pian luvassa.

Niin ja sitten kun siihen vihreään tuli vähän keltaista, koska se vihreä ei yksin riittänyt, ja sitä keltaista jäi yli, päätin, että se vihreä vaatii kaverikseen ehdottomasti vielä tuon keskeneräisen keltaisen. Ja sitten se keltainen lankakin loppui kesken. Perusperus. No onneksi sitä sai lisää ja melkein valmista jo on!

-Piia

Syksy ihan pellolla

Viime viikko piti kyllä sisällään monenmoista, mistä voisin avautua, mutten ehkä viitsi sillä teitä rasittaa. Sanon sen sijaan, että viikonloppu Lakeudella maaseudun rauhassa teki terää. Ihan yllättäen on syksy alkanut, pellot on jo puitu ja tuulessa lentävät syksyn kellastamat lehdet.

 

Viikonloppuna myös viimeistelin työkaverille kämmekkäät syksyn, ja konttorimme ilmanvaihdon viileisiin tuuliin. Mallina on vanha tuttu Endpaper mitts. Työkaveri teki myös viikonloppuna melkoisen urotyön lenkkarit jalassa! Huh!

-Paula

Sade ropisee

Tänä aamuna heräsin sateeseen ja tuntui selvästi, että syksy on nyt saapunut. Olin jo viikonloppuna järjestellyt poikasen huoneen hyllyn uusiksi. Halusin viimeisimmällä IKEA:n reissulla ehdottomasti tuon Lontoo-julisteen ja tänä sateisena aamuna se tuntui harvinaisen osuvalta. Kehystin sen samaisen firman Ödby-kehykseen, jonka olin aikaisemmin suihkinut mattamustaksi.

Iltasatukirjaksi nostettiin keväällä Lontoosta tuliaiseksi tuoman kirjan. Yritän siis selvästi pakkosyöttää lapsillenikin rakkauttani tähän kaupunkiin. Vaikka olen nauttinut saadessani omaa aikaa vieraillessani kaupungissa aikuisseurassa, haaveilen jo vähän siitä, että voisin viedä oman jälkikasvunikin tutustumaan Lontooseen. Olisi vaihteeksi mielenkiintoista tutustua kaupunkiin lasten silmin.

Niin ja siellä keväisellä lontoonreissulla? Kyllä siellä silloinkin satoi, mutta myös aurinko paistoi, kuninkaalliset palatsit olivat vaikuttavia, teatterissa rampattiin ja jalkapalloilijoitakin oli kaupunki puolillaan. Mikä tärkeintä - seura oli mahtavaa! Koskahan sinne taas lähtisi?

-Paula

Trendikkäästi pronssissa

Jokainen blogeja yhtään seuraava tietää, että pronssi on nyt muotia. Jännästi kai siihen omakin silmä tottuu, kun joka paikka on sitä pullollaan. En kuitenkaan ole sortunut esim. tähän H&M:n kynttilänjalkaan tai tähän Tom Dixonin hintavampaan tuikkukippoon.

Jotain pronssista silti tajusin haluavani, kun luin kommentin postaukseeni lyhtykoisosta. Tuuli kertoi mummonsa kuivanneen lyhtyjä ja maalanneen ne kullanväriseksi spraymaalilla.

 

 

Kaapin pohjalta tiesin nimittäin löytyvän puoliksi kuivahtaneen pronssisen tekstiilivärin jämät. Otin kaapista viime vuonna kuivattamani lyhdyt ja töpötin niihin väriä. Lopuksi suihkautin vielä ohuen lakkakerroksen lyhdyn pintaan maalia suojelemaan.

 

 

Kangasvärillä ja siveltimellä tuli oikein mukava, elävä pinta, josta paikoitellen kuultaa lyhdyn oma oranssi läpi. Näin tuli siis pronssia meillekin, ihan nollabudjetilla ja melko ekologisella pienellä jutulla. Niin ja olette varmaan jo huomanneet, että alpakkalautasesta on tullut uusi suosikkini olkkarin pöydällä!

-Paula

Terapian tarpeessa?

Sekä liikkuminen että liikkumattomuus aiheuttavat eriasteisia jumeja kroppaani. Myönnän, että liikunnan suhteen en aina armahda kroppaani, eli syy on klassisesti korvien välissä. Pahimmat ongelmat kuitenkin esiintyvät alaselän ja lonkkien alueella ja syyksi sanotaan yliliikkuvuus ja liian elastinen kudostyyppi. Olen siis jäynyt asiantuntijoiden pakeilla, joilta saa hyviä vinkkejä: jokaiselta tosin erilaisia. Yhtä asiantuntijaa lukuunottamatta he ovat lisäksi kaikki kieltäneet minulta venyttelyn kokonaan. Tätä kieltoa rikon aika säännöllisesti, sillä muuten tunnun olevan ihan jumissa. Yritän kuitenkin pärjätä pienillä ja nopeilla venyillä, niveliä säätäen.

Yksi hyväksi havaittu keino pahimpien jumien avaamiseen on kuitenkin yksinkertainen: tennispallo. Esim pakaran alle survottuna se laukaisee pahimat kireyden.

Tennispalloissa on vain muutama ongelma. 1) Jos ne ovat kaapissa, niitä ei muista käyttää ja 2) Jos ne ovat esillä ne a) hukkuvat lasten peleihin ja b) ovat ruman näköisiä sisustuselementteinä.

Kokeilin siis virkata ne nätimmiksi jolloin ne samalla menettävät pomppuominaisuuksiaan eivätkä ole yhtä mieluisia lasten leikkeihin. Nyt minusta tuntuu, että nitä voisi pitää jopa esillä.

-Paula

Huh-hah-hei, helle!

Erikonen syyskuu. Aurinko se vain porottaa ja villalankoihin ei tee vielä mieli koskeakaan. Kohta se lämpö kuitenkin loppuu, joten sain aikaiseksi alennuskorin Novitan Honka-langasta itselleni pipon.

Lankaa meni tasan kerä. Mallissa sovelsin Vilman Hedda-pipon siksak-mallikertaa, letitin viereen palmikkoa ja tein vielä vähän helmineulepintaa.

-Paula

Apinat jalassa

Törmäsin tähän Novitan apina-sukka ohjeeseen Napit puuttuu-blogissa ja sen verran hauskoilta sukat näyttivät, että puikolle menivät. Kiitos alkaneen koulun ja luentojen, edes yhdet villasukat ovat valmiina ennen kuin talvi tulee! Ja toisetkin ovat jo päässeet puikoille tytärtäni varten.

Semmoinen pieni erehdys sukkien kanssa kävi, että olin napannut marketin lankahyllyltä kahta eri vahvuista lankaa ja koska kirjoneuleet eivät ole erikoisuuteni, ei kuvio ihan täydellisesti onnistunut. Mutta tuopa ei haittaa, pääasia on että käyttäjä tykkää ja paras kiitos äidille on kuin kolmevuotias ottaa vasta valmistuneet sukat sänkyyn mukaan unikaveriksi!

-Piia

Kun ei tiedä mitä ommella, voi aina ommella tyynyjä

Täällä päässä Piipadoota on kärsitty jonkinmoisesta inspiraation puutteesta tai sitten se on vain tämä syysarki joka on kolahtanut ja kovaa, keskeneräistä löytyy, mutta valmista ei meinaa saada.

Koska tyynyjä ei voi koskaan olla liikaa ja ne valmistuvat nopeasti, niin tehdään sitten niitä! :) Näin vähän aikaa sitten jossain nettikaupassa kivan trikootyynynpäällisen, josta tuli mieleen kaapissani oleva höyhenen kuvalla varustettu t-paita joka on jäänyt vähemmälle käytölle ja siitä syntyi toinen uusista tyynyistä. Samalla vaivalla ompelin sille kaveriksi pilkullisen tyynyn ihasta Marimekon pellavatrikoosta, jolle en ole muuta käyttöä keksinyt.

Vaikka yleensä olen laiska tyynyntekijä ja vain ompelen kaikki sivut ilman vetoketjuja, ajattelin, että höyhentyynyyn voisi keksiä jotain, ja koska t-paidan helma jäi ehjäksi, päätin hyödyntää sitä niin, että laitoin tyynyn toiselle puolelle painonepparit. Pilkullinen syntyikin sitten sillä peruslaiskalla tavalla.

 
-Piia

Lyhdyt

Taas olen metsästänyt Jyväskylästä lyhtykoison taimea, turhaan. Viime syksynä työpaikan läheltä Ruusupuu-kukkakaupan asiakaspalvelu oli huikeaa ja sain Hollannista saakka mahtavan ison taimen. Syksyn tullen leikkasin sen matalaksi, kuivatin lyhdyt ja kuoppasin juurakon perennapenkkiin. Ja se talvehti!

Tämä samainen lyhtykoiso on kasvanut ja kasvattaa ihania oransseja lyhtyjä, joista maltoin napata muutaman maljakkoon sisälle Bambulan innoittamana. Miten en ollut ajatellutkaan, että ne toimisivat myös leikkokukkina?

Nyt siis metsästän uutta taimea, että voisin istuttaa sen syksyn ajaksi ruukkuun ulko-oven viereen kesäkukkien tilalle ja päästää sitten talveksi perennapenkkiin tämän kaveriksi.

Onko kenellekään tullut tätä taimea vastaan Jyväskylän alueella? Jos on, niin vinkatkaa ja käyn heti hakemassa taimen tai pari!

-Paula

Urheilun iloja ja suruja

Minulla oli tarkoitus juosta puolimaraton työkavereiden kanssa tässä syksyllä. Lääkäri vähän epäili, etteivät (yliliikkuvat) niveleni sittä tykkää, mutta kuuntelinko minä? No en. Eihän minulle juoksua koskaan ole oikein suositeltu, mutta tykästyin jossain vaiheessa metsässä hölköttelyyn.

No, lenkkien pidentämisellä oli hintansa ja niveliä alkoi särkeä, mutta juoksuhaavet jouduin hautaamaan lopulta siksi, että jalkapöytään tuli hiusmurtuma, jota ei saisi rasittaa. Ehkä minun on siis tyydyttävä jatkossa lyhyempiin lenkkeihin ja matalampiin tavoitteisiin, jos haluan terveenä pysyä. Tämmöinen juoksupaita päällä meillä oli kuitenkin tarkoitus juoksennella. Toimin askartelukerhomme johtajana ja jokainen leikkasi ja liimasi itselleen kirjaimet Hot Fix-kalvosta. Nyt täytyy tyytyä kannustusjoukoissa hillumiseen.

-Paula