aitiopaikalla arjessa

 

 

Kalenteri ei näyttänyt tälle päivälle mitään sovittuja työmenoja, joten etätyömahdollisuuden turvin päätin jäädä tekemään töitä kotiin työkoneella. Sumuisen ja harmaan aamun piristämiseksi päätin kuvata kotimme ehkä pimeintä nurkkaa, eli eteistä. Arjen sujumisen kannalta eteinen on ainakin lapsiperheelle keskeinen paikka ja olen kovasti miettinyt, miten sen saisi toimimaan niin, että rutiinit helpottuisivat ja kaaoksen määrä olisi mahdollisimman pieni.

 

 

Viimeisenä lisäyksenä ruuvasimme seinälle Iittalan uuden Aitio-hyllyn. Maltoin sen ostaa Sokoksen -20% tarjouksen houkuttelemana, vaikka hintava onkin. Onhan se toki metallia, joten luulisi kestävän aikaa. Ensin valikoin harmaan Aition, jonka ajattelin sopivan eteisen valkoiselle seinälle. Kotiin päästyäni tajusin, että eihän se seinä enää mikään valkoinen ole ollut aikoihin ja palasin vaihtamaan Aition valkoiseksi. Joskus aivot tekevät tepposia.

 

Aition missiona on kesyttää eri tasoille kertyvän sekalaisen tavarajoukkoa. Useasti ainakin perheen isäntä tyhjentää tarkustaan kukkaron ja kännykät jonnekin lipaston päälle, jossa ne tökkäävät emännän harjaantuneeseen silmään heti. Aitossa on reunaakin sen verran, että pienimmät sälät jäävät sinne kauniisti omaan koloonsa piiloon. Estetiikka kyllä taitaa vaatia tuohon rinnalle toista, pienempää aitiota sitten kun kukkaro antaisi periksi.

 

 

Eteisen projektia joudumme varmasti vielä jatkamaankin, sillä ainakin kenkien määrä perheessämme lisääntyy huolestuttavasti. Tähän on kätevällä emännällä jo suunnitelmat valmiina, mutta isäntä ei ole vielä suunnitelmille lämmennyt.

Ihanaa perjantaita ja sujuvaa arkea!

-Paula

pikkuvikaisia ja ihania

 

Kaikilla meillä on pikkuvikamme. Iän myötä olen oppinut hyväksymään monia ulkoisia ja sisäisiä vikojani. Se, että niistä oppisi vielä pitämään, voi olla pitkä matka. Itsensä suhteen on aina kriittisin, vaikka monessa muussa asiassa huomaa, että pienet virheet tekevät asiasta mielenkiintiosemman. No, ihmisten suhteen mikään ei ole näin yksinkertaista.

 

 

Palatessamme kotiin, pysähdyin Kyyjärven Paletissa, jossa tekee melkein aina löytöjä. Tällä kertaa olivat alennusmyynnitkin vauhdissa, joten lopputulos oli tavallaan tiedossa. Ensimmäisenä iskin silmäni kakkoslaatuiseen Kastehelmen jalalliseen maljaan kymmenellä eurolla. Kastehelmessä minulla kesti kauan päättää pidänkö siitä vai en, mutta nyt olen siihen ihastunut. Kotona leikkasin maljaan muutaman liljan. Omat liljani ovat tänä vuonna olleet tuholaisten jäljiltä vähäisiä, pieniä ja pikkuvikaisia, mutta päätin, että pitää niistäkin pystyä nauttimaan ja iloitsemaan.

 

 

Marimekon myymälässä olisi ollut myös paljon ihanaa, mutta nyt maltoin ostaa vain metrikaupalla kankaita, hintaan 15€/m. Siinä alkaa olla kankaiden hinta siedettävällä tasolla. Näistä tulee ehkä pöytäliina ja tyyny, tai sitten jotain muuta.

-Paula