Rahin paikka on meillä ollut auki muutosta saakka, ja kun sellaista ei ole materialisoitunut, niin päätin ommella Marimekon Surrur-kirjan ohjeen mukaisen jättipalleron virkaa toimittamaan. Piia teki tällaisen jo aikaisemmin ja tyttäreni on pitänyt siitä kovasti.
Illalla se näytti vielä tältä...
Mutta aamulla lapset kiipeilivät jo riemusta kiljuen tämän päällä.
Kävimme Marimekon myymälässäkin koeajamassa palleroita, ja lapsi onnistui sen hajottamaan. (Anteeksi). Myymälän pallossa osat oli onneksi koottu purjerenkailla ja nauhoilla, joten vaurio oli helppo korjata. Minäkin päätin ommella jokaisen palan jokaiseen kulmaan lenksun kangasnauhasta samasta syystä. Kauankohan se silti näissä leikeissä kestää...
Suurin osa kankaista oli tätä varten hankittuja ja vain osa kierrätettyjä. Se, miksi tämä oli kuitenkin kierrätysprojekti, paljastuu pallon sisältä. Tarvittavan vanun määrä kylmäsi jo valmiiksi, joten hamstrattuani kirppikselta kaiken löytämäni kierrätysvanun pistin vielä lihoiksi pari vanhaa tyynyä, muutaman repaleisen pyyhkeen, vanhoja lakanoita, kangaspaloja, sukkia, miehen kalsarit, perheen kissan... Melkoinen määrä täytettä.
-Paula
