Taskukaveri

Ystäväni ihanalla pikkupojalla oli yllään hauska vetoketjusuu-paita, jollaisia on mm. Ruttu-Nutun blogissa nähty. Applikointi ei ole ominta alaani, mutta ajattelin urheasti taas tarttua toimeen ja tehdä pikku-ukolle samanmoisen. Ompelin harmaan velourpaidan johon tein hyvin simppelin kuvan ja ihan mukavahan siitä tuli.

Liekkö kaveri tuosta kirjasta karannut, tosin muistuttaa kyllä vähän myös käyttäjäänsä, jolla yllään "normaali" jalkapallovarustus! :)

-Piia

Ei pöllömpi lattiatyyny!

Pikkuneidin huoneen värimaailman kanssa olen ollut muutosta saakka vähän epävarma. Verhona on ollut puna-oranssisävyinen Marimekon Melooni-kangas ja muu sisustuksen väri on soinnutettu verhon sävyihin. Viime viikolla vaihdoin jälleen kerran järjestystä neidin huoneessa, ja myönsin viimein itselleni, että ei se oranssi sitten kuitenkaan ole meidän väri, vaaleanpunaista sen neidillä täytyy olla!

Ensimmäiseksi päätin sitten päällystää neidin oranssin lattiatyynyn uudestaan. Ompelin pellavalakanasta uuden päällisen, johon applikoin simppeleitä pöllöjä. Väriä tuomaan kokeilin ensimmäistä kertaa tereen ompelua ja se sujuikin yllättävän hyvin (hyvä ohje löytyy Mekkotehtaalta).

Tyynystä tuli parempi kuin uskalsin toivoa ja seuraavaksi täytyy sitten hankkia uusi, tyynyn sävyyn sopiva verho, ajatuksissa vähän Meloonia muodoltaan muistuttava Satula- vaaleanpunaisena!

-Piia

Kesäviltti

Nyt kun sää alkoi taas lämmetä, sain vihdoin valmiiksi pikku-ukon kesäviltin, jota jo viime kuun hellepäivinä aloitin. Ajatus oli ommella viltti vaunuihin, pehmeä ja kevyt, mukava paljaalle iholle ja jonka voisi tarvittaessa vaikka nurmikolle heittää. Materiaaliksi valikoitu Eurokankaan palalaarista löytynyt tummansininen joustofrotee ja toiselle puolelle luonnonvalkea trikoo. Applikoin vilttiin molemminpuolin tähtiä ettei ihan tylsä olisi, ja keltaisen resorin laitoin, jottei ihan erästä lippua muistuttaisi. Kokoa viltille tuli n. 85 cm*75 cm. Väriyhdistelmä on ehkä vähän erikoinen, mutta minun silmään näyttää ihan hyvältä.


Joustofrotee tuli käytettyä viimeistä palaa myöten, viltin ylijäämästä syntyi housut ja shortsit ja ikuvanhasta sinisestä trikoosta surautin vielä t-paidan kaveriksi.



-Piia

hu-huu-huppari

Sään viilentymisen myötä iski eilen akuutti huppari pula. Kaapista löytyi pala mustavalkoista joustofroteeta ja sitä piristämään vihreää resoria sekä Robert Kaufmanin "On a Whim" pöllökangasta ja näistä sitten surautin Kaisu Isolan ja Marja-Liisa Niemisalon "Lasten vaatteita"-kirjan ohjeelle pikkuneidille hupparin.

Hupun vuorena olevasta pöllökankaasta leikkasin myös muutaman pöllön takin helmaa koristamaan ja selkäpuolelle väriä tuomaan hu-huu tekstin. Sopivaa vetoketjua ei kaapissa ollut, joten kiinnitys hoituu sitten neppareilla.

Tuntui toimivan ainakin kuraleikeissä!

-Piia

Ompelukoneeni tuli hulluksi

Ostin H&M:ltä sievän pienen kesätopin neidille ja jostain sain päähäni, että haluan aplikoida siihen perhosia. Kaikki oli huolella valmisteltua: kuviot, kankaat, kaksipuoleinen liimaharsokin. Ryhdyin ompelemaan kuvioita tiheällä ja kapealla siksakilla ja sitten se tapahtui: kone sekosi ja ryhtyi syömään kangasta! Onnistuin tekemään pari mojovaa reikää ja oli selvä, että näitä perhosia ei oltu tarkoitettu onnistumaan. Täytyi siis keksiä jotain muuta paidan pelastamiseksi. Otin esille fleecepalat ja huovutetun villapaidan ja päätin ommella kukkasia ja paikata lehdillä reiänkohdat.



Kukkasten kaava otettu kirjasta Sewing bits and pieces.

En tiedä, mikä meni aplikoinnissani pieleen. Olivatko asetukset väärät, vai eikö koneeni muuten vain selviä puuhasta? Voi olla myös, että ohut trikoo oli koneeni ruokavalioon liiankin sopivaa. Taitaisin kaivata aplikointikeijun apua. Uutta konetta en kuitenkaan raaskisi ostaa, kun toisaalta haaveilen saumurin ja peitetikkikoneen yhdistelmästä. Oli mikä oli, innostus aplikointiin JA joustavilla kankailla kokeiluun meni hetkeksi.

Aamulla tytär puki paidan päälleen riemunkiljahdusten saattelemana, joten ei mennyt yöllinen aherrus ja sadattelu silti onneksi ihan hukkaan.

-Paula

Pelipaita

Plaah ja plaah... Viime aikoina vähän kaikki on tökkinyt, mitään ei meinaa saada aikaiseksi, väsyttää ja laiskottaa, loputtomilta tuntuvat flunssat lapsilla kyllästyttävät, joka päivä on huono tukkapäivä ja kulmakarvojen värjäyksen jälkeen peilistä katsoo Groucho Marx, tekisi siis vain mieli vetää peitto korville ja odottaa parempaa päivää.

Tänään sain viimein jotain valmiiksi, pikkuneidille oman pelipaidan! Nanson trikoo on Eurokankaasta ja olin tekemässä siitä ihan tavallista tunikamekkoa, mutta valmiin tunikan raidallisuus muistutti pelipaitoja ja vaati applikoimaan paidan selkään ikävuosien mukaisen pelinumeron velourista. Täytyy nostaa entistäkin korkeammalle hattua kaikille upeiden applikaatioiden tekijöille, tässäkin oli jo tekemistä, saati sitten applikoida moniulotteisia kuvia, vau!

Aurinko ja kevät, tulkaa jo, että päästään ulos pelaamaan!

-Piia