Raparperipiirakkaa

Varma perinteinen kesän merkki, siis tämän helteen lisäksi, on raparperipiirakka! Oman pihan raparperikin tuottaa jo vähän satoa ja mikä sen parempaa, kun omasta raparperista tehty piirakka auringossa jätskin kera nautittuna hyvien ystävien seurassa!

Raparperirahkapiirakka

4 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
n. 125 g voita
1 muna
1 dl maitoa

täyte:
paljon rapaperia
200g maitorahkaa
1 muna
1 dl sokeria

Sekoita jauhot, sokeri, ruokasooda ja leivinjauhe. Sulata voi ja sekoita joukkoon. Jaa taikina kahteen osaan ja jätä puolet odottamaan. Lisää toiseen puolikkaaseen muna ja maito ja sekoita, jonka jälkeen kaada taikina irtopohjavuokaan. Lisää taikinan pinnalle pilkottu raparperi ja tämän jälkeen keskenään sekoitetut maitorahka, muna ja sokeri. Murusta lopuksi koko komeuden pinnalle odottamaan jätetty jauho-voi-sekoitus. Paista 180 asteisessa uunissa noin 35 minuuttia ja nauti vaniljajäätelön kera.

Piirakkaa syödessämme mietimme kuinka piirakasta saisi entistäkin herkullisempaa, kokeilulistalle menee ainakin kanelilla ja kardemummalla maustettu raparperi, taikinaan sekoitetut suklaahiput ja päälle murustettavaan seokseen lisätty pistaasipähkinä. Löytyykö muilta lisää ideoita raparperipiirakan tuunaamiseen?

-Piia

Toisen roska...

...on toisen aarre, sanotaan. Ja näissä asusteissa se pitää toden totta paikkansa. Olen koukuttunut näiden nipsulaukkujen koukkuamiseen, minkä lisäksi tein kaveriksi kivan rannekorun löytämästäni
metallisesta prikasta ja nahkanauhasta. Onkohan täämä nyt sitä "trash designia"?

 

Metallin kierrätysominaisuuksia olen oppinut arvostamaan myös vieraillessani isäni työpaikalla, jossa romumetallia otetaan talteen ja laitetaan kiertoon. Suomessa metallia kierrätetään hämmästyttävän tehokkaasti ja suomalainen metalliteollisuus käyttää valmistuksessaan noin puolet romumetallia. Metalleista teräksen ja kuparin kierrätys on tehokkainta. Muistetaan siis kierrättää, tavalla ja toisella: Kierrätys on rautaa!

-Paula

Kun on oikein pieni

Eräälle tärkeällä läheiselle syntyy kesällä esikoinen ja kun puikoille piti keksiä jotain uutta kivaa, ajattelin olla kerrankin hyvissä ajoin liikkeellä ja neuloin tulevalle vauvalle pienen pienen kietaisuvillatakin.

Yritin etsiä netistä ohjetta, mutta juuri sellaista kun oli mielessä, ei löytynyt, joten omasta päästä kehittelin. Neule syntyi jälleen periaatteella "oikeaa neuletta ilman saumoja". Neuloin alhaalta ylöspäin ainaoikeana ja tein etu- ja takakappaleet yhtänä kappaleena. Hihat poimin lopuksi sukkapuikoille ja neuloin oikein.
Lankana on Holst Garnin ihanan pehmeä Coast, napit ovat kookosnappeja, molemmat Titityystä.

Lopputulos on ihana, pehmeä ja niin kovin pieni ja suloinen! Nyt täytyy malttaa odottaa vielä hetki, että pääsee testiin käyttäjällään!

-Piia