2009/02/25

La Tour Eiffel

Äitiys antaa ehkä supervoimia. Aikaisemmin vihasin ompelua ja nyt (luulen, että) osaan ommella. Ennen minun piti välttää lankakauppoja, sillä langat alkoivat puhua minulle ja hyppäsivät kuin itsestään mukaani, nyt en siis voi mennä kangaskauppaankaan.



malli: muokattu kantotakin ohjeesta, Suuri Käsityölehti 08/2008
kangas: Anttilan Eiffel n. 2m pitkä verho, tikkikangasta Eurokankaasta, 90cm vetoketju ja nyöriä huppuun.


Tämä kangas puhutteli minua alusta saakka. Seuraavaksi näin Jatan ihanan takin, ja sitten Vilman. Nyt vielä Liinakin houkutteli tarttumaan toimeen. Lopulta Anttilassa verhopaketti houkutteli alennusmyynnissä, jolloin sain pilkkahintaan 4m tätä ihanuutta. Kangas odotti komerossa ikuisuuden, kun en sitä uskaltanut leikata. Nyt surahti melko nopeasti valmiiksi. Vähän liiankin nopeasti tuli aloitettua, enkä ajatellut, että Eiffelin kaaret menevät kyllä oikeasti toisin päin, mutta tulipa nyt helmaan kaunis kaari.

Esikuvansa veroinen siitä ei tullut, mutta melko tyytyväinen olen kuitenkin. Toinen verho on vielä jäljellä ja siitä tulisi ehkä vastaavanlainen pikkuneidille. Mahdollisesti teen vielä takkiini mallin mukaisen kantopaneelin pikkuhuppuineen, jos joskus vielä kantotakkia tarvitsisin. Toisaalta, mitenköhän kuvioiden kohdistuksen kanssa kävisi?

-Paula

2 kommenttia:

  1. Sehän on hieno, kyllä sun nyt kelpaa!

    Toi on kyllä ihanaa kangasta. Mun mielestä noi kaaret on just hyvät noi päin. Iloisemmat jotenkin, semmoinen hymyilevä Eiffel-torni. ;)

    VastaaPoista
  2. Kiitos, kiitos. Kyllä vaan eka harmitti, kun tajusin hätäilleeni. Ei mitään uutta toisaalta. No, katsotaan, miten tytön takin kanssa käy. Vielä kun kevätaurinkokin alkaisi paistaa, niin ei palelluttaisi itseään, kun on pakko kuitenkin koeajaa uutta takkiaan ;)
    -Paula

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.