myrskyn jälkeen x 2

 

Ympäri mennään ja yhteen tullaan! Sitähän se sisustus monesti on. Minulla oli maaliskuussa hakusessa juliste työhuoneeseen sieltä keittiöön siirtyneen opetustaulun tilalle. Päädyin tilaamaan Saanan ja Ollin ihanan Myrskyn jälkeen printin ja kävikin niin, että juliste istui oikein hyvin keittiöön ja näin ollen opetustaulu palasi alkuperäiselle paikalleen työhuoneeseen uuden julisteen sijaan. 

 

 

Myrskyn jälkeen inspiroi minua siinä määrin, että päätin hyödyntää kuviota myös keittiöpyyhkeessä ja tehdä kasvojenkohotuksen jo vähän nuhjaantuneelle mustalle Granitin vohvelikangas pyyhkeelle.  

 

 

Alkuperäinen idea, jota jo instagramin puolella vähän vilautin, oli tehdä kuvioita ristipistoilla samaan tapaan kuin joulun alla koristelemaani vastaavaan valkoiseen pyyhkeeseen. Printin muodot olivat kuitenkin sellaisia, että ristipistot eivät oikein toimineet, joten tein ristien sijaan ihan vaan pistoja.

 

Pidän lopputuloksesta valtavasti! Kuviot onnistuivat minusta hyvin ja pyyhe sai nyt ihan uuden ilmeen ja elämän! Tuollainen pisto-ompelu on myös äärimmäisen rentouttavaa, antaa vain neulan viedä ja ei ole niin justiinsa, jos joku pisto meneekin vähän vinoon. Kaapissa oleva toinen musta pyyhe taitaa saada pian vastaavan käsittelyn!

 

Rentouttavaa ja aurinkoista viikonloppua toivotellen!

-Piia

minä sydän keittiön seinä

Otsikko sen jo kertoo, minä rrrrrrakasta meidän keittiön seinää, joka sai viime viikonloppuna vihdoin viimein uutta väri ylleen! Tämän seinän maalamisesta olen höpissyt jo useaan otteseen, ilmeisesti niinkin riittävästi, että mieskin jo mielellään maalipensseliin tarttui! ;)

Väriksi olimme jo pitkään miettineet sinertävää tai vihertävää. Itse uskon, että kumpi tahansa olisi paikkaan sopinut, mutta puoliso oli enemmän sinisen kannalla, joten sillä mentiin. Tämä petroolin sininen alkaa olla jo aikamoinen blogihittiväri, niin moni meistä siihen taisi Heidin makuuhuoneessa ihastua, mutta eipä tuo haittaa, ihana se silti on!

Tummempi seinä tuo mukavaa kontrastia muuten vaalean keittiöön ja sopii minusta hyvin myös kodin muuhun värimaailmaan. Koska kyseessä on pieni seinäpinta ei väri myöskään ole liian hallitseva varsinkin kun suurin osa seinästä jää puusohvan taakse. 

Puusohva peittää seinää sen verran, että mieheni totesikin uuden maalin menevän hukkaan sohvan takana. Minustahan tuo kuulosti ihan mandaatilta miettiä muutakin sisustusta uusiksi! ;D Kävi nimittäin niin, että sohva piti maalausta varten siirtää tietenkin pois tieltä ja se siirrettiin aulaan, jossa olen aina ajatellutkin olevan vaihtoehtoinen paikka sille. No sehän näytti väliaikaisella paikalla niin kivalta että aloinkin miettiä josko pöydän ääreen hankkisi muutaman tuoli lisää ja siirtäisi sohva toistaiseksi aulaan. Pari kivaa mustaa tuolia valkoisten pariksi ja seinäkin näkyisi enemmän...

 

Kuulostaako tutulta? Näihän se taitaa aina mennä, että yksi valmis on kaksi muuta keskeneräistä. Seinän maalaus, sekä nykyisellä järjestyksellä että ehkä joskus tulevaisuudessa jollain muulla, oli joka tapauksessa onnistunut ratkaisu ja tähän se tyyppi, jolla on sydämet silmissä!

-Piia

keittiöpäivitys

 

Kuten viikko sitten kirjoittelin, kevät on ainakin minulla aikaa, jolloin into kodin laittamiseen vain kasvaa ja jokainen kodin tila tuntuu kaipaavan jotain pientä päivitystä, vaikka sitten ihan vain tavaroiden paikkaa vaihtamalla.

 

 

Keittiössä pieni kevätpäivitys tapahtui juuri tavaroita järjestelemällä. Kokosin hajallaan olleet lasipurkit yhteen keittiön tasolle ja nyt mysli, kuivatut hedelmät ja pähkinät ovat kätevästi yhdessä paikassa käden ulottuvilla. Hankin myös pienen pärerasian, jossa voi säilyttää muutamaa extra keittiöpyyhettä käsillä leipomista varten.

Vielä tuohon muutama purkki mahtuisi, ei siis haittaisi jos muutama noita Riihimäen lasin lasikantisia purkkeja jostain vastaan tulisi ja toki muutaman Iittalan Jarsinkin kelpuuttaisin, taitaisivat olla juuri nyt sopivasti alennuksessa...

 

Toinen mikä ei varmaan pahastuisi kaverista on keittiön ruokapöydän yläpuolella viime vuoden loppupuolella hankittu Himmeen Lento. Olemme olleet valaisimeen erittäin tyytyväisiä ja kauniita lamppujahan ei voi koskaan olla liikaa, vai mitä? Niin, ja tuo keittiön seinän pätkän maalaus, joka on ollut mielessä jo kohta vuoden, olisikohan pian oikeasti sen aika!

 

 

Tänä viikonloppuna ei kuitenkaan päivitetä keittiötä sen enempää tavaroiden paikkaa vaihtamalla kuin maalaamallakaan, sen sijaan juhlitaan useammatkin syntymäpäivät ja virvotaan ja varvotaan tuoreeks ja terveeks! Mukavaa viikonloppua!

-Piia

kevät ja vihreys keittiössä

Laskiaissunnuntai ja aurinko paistaa. Aurinko onkin aina tervetullut vieras näin pitkän pimeän jakson jälkeen ja se antaa kummasti voimia. Tänä viikonloppuna minä olen valitettavasti flunssassa, joten kontrasti on kova: oma olo tuntuu entistä nuutuneemmalta verrattuna tähän kevättalven säähän. Pihalle ei ole paljon menemistä, mutta onneksi sisätiloissakin alkaa vähän vihertää.

Kuten Piia kirjoitteli, pastellisävyt tuntuvat nyt erityisen kivoilta harmaan kaverina. Se jotenkin tuntuu pesevän niistä ruskean sävyjä ja kirkastavan niitä. Sekä perhekalenterimme että mintunvärinen juliste ovat tuliaisia viime syksysiseltä työreissulta Kööpenhaminasta.  Søstrene Grene on sellainen aarreaitta, että harmittelen sen puuttumista Suomesta.

Keväänodotus ja vihreys kuuluvat yhteen paitsi värimaailman myös kasvien puolesta. Onneton viherpeukaloni yrittää jo kovasti vinkkailla taimien ja siemenpussien suuntaan, mutta se lienee vielä onneksi liian varhaista, onhan? Toki jonkun viherkasvin voisi keittiöön aina ostaa.

Millaisissa laskiaistunnelmissa siellä puolen ruutua ollaankaan?

-Paula

keittiökuulumiset

 

 

 

Pitkästä aikaa näyttäytyvä aurinko innosti kuvailemaan keittiössä. Ja ehkä vähän myös tuo uusi ihana matto jonka keittiöön hankin, Aatos-nimeltään.

 

Viime kesänä keittiöön ostamani Granitin hieman samanhenkinen matto on löytänyt paikkansa makuuhuoneesta, joten keittiö kaipasi jotain uutta. Uusi matto on Kodin1:sen valikoimista ja ihastuin siihen muutaman näkemäni mainoskuvan perusteella. Kuviossa on jotain perinteistä, mutta kauniisti ja modernisti toteutettuna. Sopii minusta mainiosti keittiöömme!

 

 

 

Puusohvan takainen seinänpätkä odottaa edelleen muutosta. Sen maalaaminen tai tapetoiminen houkuttaa, mutta koska akuuttia tarvetta ei ole, emme ole sen eteen mitään vielä jaksaneet tehdä. Ehkä kesällä tai sitten joskus myöhemmin. Helpommin muutosta saa aikaan purkki ja purnukka asetelmia vaihtamalla paikasta toiseen, nyt mennään näillä, huomenna taas ehkä jotenkin toisin!

 

Ja kuuluhan keittiöön myös pullan tuoksu! Laskiaspullat ovat kummitelleen mielessäni jo monta päivää, joten nyt leipomaan! Aurinkoista sunnuntain jatkoa!

 

-Piia

Suomalaiset rakastavat tulppaaneja?

Viime viikolla silmiini osui juttu, jonka mukaan suomalaiset rakastavat tulppaaneja. Lehden nimen olen jo sujuvasti unohtanut, mutta siinä puhuttiin lähinnä siitä, paljonko ja mitä kukkia suomalaiset ostavat. Keväällä ehdoton voittaja on tulppaani. Tästä tilastosta oli sitten ilmeisesti otsikkokin johdettu.

Minua jäi askarruttamaan, rakastammeko tosiaan tulppaaneja, vai ostetaanko niitä niin paljon, koska tulppaaneja on helposti ja edullisesti saatavilla? Vaikka on ilahduttavaa, että ruokakaupoissa on kukkia ja paikoitellen myös kohtuullisia valikoimia, niin eiväthän ne oikeille kukkakaupoille pärjää. Ei varmasti pidäkään olla näin. Mutta määrääkö tämä tarjonta myös ostotottumuksiamme?  Kaikille on tuttua lähimarketin tulppaanimeri muovisangoissa, mistä helposti tulee napattua kimppu jos toinenkin ruokaostoksien lomassa mukaan. Niin teen ainakin minä.

Tulppaanien huonona puolena minusta on se, että ne menevät kotona maljakossa surullisen näköisiksi melkein silmissä. Liekö kukkakauppojen tulppaanitarjonta parempi, mutta kokemuksieni pohjalta en odota tulppaanikimpulta kestävyyttä vaan ostan usean kimpun isoksi ryppääksi ja nautin niistä sen hetken, minkä kestävät.

Mutta sitten kun haluan hemmotella itseäni, haluan jotain muuta kuin markettien tulppaanikimpun. Onneksi työpaikkani vieressä on ihana kukkakauppa, Minnan Ruusupuu, joka on pullollaan sesongin kauniimpia kukkasia ja kaupan päälle saa aina tällaiselle tumpelolle tarpeelliset hoito-ohjeet. Tällä viikolla kävin hakemassa jotain kevätkaipuuseni ja ihastellessani mm. mustia jaloleinikkejä ja isoja hortensianoksia, vinkkasi myyjä minut katsomaan näitä ihania oksia. Niin löytyi se oikea: keväisen vihreitä versoja ja valkoisia kukkasia ja kotiini kannoin prunuksen oksan. Googlettamalla selvisi, että prunuksen sukuun kuuluu satoja puukasveja aprikoosista kirsikkaan. Mikä puu prunukseni tarkemmin ottaen on, en tiedä, mutta se kukkii kauniin pumpulimaisilla kukinnoilla.

Niinpä, jos tällaisia ihanuuksia olisi yhtä helppo ostaa ex tempore kuin napata ruokakaupan kukkakimppu, ostettaisiinko Suomessa yleisesti ottaen enemmän kukkia keskieurooppalaiseen tapaan? Vieläkö olisi tulppaani se suosituin, jos vaihtoehdot olisivat rinnakkain? Minulle ainakin viikonlopuksi ostettu kukka, vaikka edes yksi kaunokainen on yhtä odotettu kuin lapsille perjantain karkkipäivä. (Joskus on kyllä tullut kiukuteltua viikon aikana niin paljon, että perun tämän "karkkipäiväni".) Tykkäättekö te muut herkkutella kukkaostoksilla vai miten palkitsette itsenne työviikon jälkeen?

Ihanaa viikonloppua teille kaikille!

-Paula

viikonlopun kukka-asetelma

Mikäpä sen yksinkertaisempi ja edullisempi tapa piristää sisustusta kuin leikkokukat! Perinteiseen tapaan kävin työviikon päätteeksi eilen ostamassa pienen kimpun kukkia ja oksia, tällä kertaa leinikkejä ja eukalyptyksen oksia.

Laitoin kukat pariin pieneen pulloon ja maljakkoon ja tein niistä simppelin asetelman yhdessä muutaman kynttilän kanssa tv-tasolle. Nurkissa pyörineen puulaatikon kannen laitoin alustaksi asetelmalle ja se kokoakin sen mukavasti yhtenäisemmäksi.

Yksi leinikeistä päätyi myös keittiön hyllyä koristamaan. Leinikki on ehdottomasti yksi suosikkikukistani, kaunis sellaisenaan!

 

Tänään on tehty kotona myös muitakin sisustussuunnitelmia koskien olohuonetta kuten insta-seuraajat aamupäivällä saattoivatkin huomata (@piijas). Niistä lisää myöhemmin mikäli ne toteutuvat! ;)

 

Leppoisaa lauantai-iltaa toivotellen,

-Piia

pienet joululahjat osa 16 - ristipistoja keittiöpyyhkeeseen

Keittiöpyyhkeitä ei voi olla ikinä liikaa, vai mitä? Minulta niitä löytyy kaapista vino pino ja uusia ihanuuksia tulee hankittua liiankin usein, pääasiallisesti kaikki ovat kyllä käytössä ja jotkut on tullut jalostettua eteenpäin tyynyiksi.

 

Ajatus vohvelikankaisesta, ristipistoin koristellusta keittiöpyyhkeestä on pyörinyt mielessä jo todella pitkään ja nyt sain sen viimein toteutettua.

Muutaman valkoisen sekä mustan ristipistoihin soveltuvan keittiöpyyhkeen olen napannut ostoskassiini jo joskus kesällä Granitista ja nyt kun ristipistot ovat olleet muutenkin ajankohtaisia, pistelin niitä myös yhteen pyyhkeistä. Inspiraatiota kuvioihin nappasin Iittalan Sarjaton mukista, joka on tällä hetkellä suosikkimukini.

Pienellä vaivalla kiva muutos! Sopii hyvin omaan keittiöön ja on mukava antaa myös lahjaksi jolloin kuvion voi personoida lahjansaajalle sopivaksi! 

 

-Piia

pienet joululahjat 14 - diy pannunalunen

Löysin kaapin uumenista vuosia sitten mainoslahjaksi saadun pulmapelin puupalikoita ja ihastelin niiden kaunista muotoa pähkäillen mitä niistä voisi askarrella. Sitten muistin joskus aikaisemmin vanhoista vetimistä tekemäni pannunalusen ja päätin tehdä näistä vähän vastaavan.

 

Porasin jokaiseen palikkaan kaksi reikää, pujotin nahkanauhan reikien läpi ja lopuksi sidoin palikat ympyräksi. Vaalean puun ja nahkanauhan yhdistelmästä tuli kaunis ja palikan hauska muotokin jäi kivasti esille. Jotain osia palikoista voisi myös maalata, esimerkiksi nuo sisäpuolen kolmiot voisivat olla hauskat valkoisena.

Pieni pannunalunen sopii kauniista vaikka pikkujoulupöytään glögikattilan alle ja näyttää mukavalta ihan vaikka vain koristeena. Tämäkin pieni lahja täytyy pian kääriä joulupakettiin, sillä lapset muistuttivat aamulla, että jouluun on enää vain 10 yötä!

 

-Piia

pienet joululahjat osa 6 - Lento

 

Vaikka keittiössämme on hyvä yleisvalaistus kaappien päällä olevien loisteputkien muodossa niin varsinkin näin pimeimpään vuoden aikaan ruokapöydän päälle on kaivannut jotain lisävaloa, erityisesti mieheni, joka aamuisin sanomalehteä pöydän ääressä lukee.

Kun Himmeen "isä" Timo perheineen kävi muutama viikko sitten kyläilemässä, saatiin keittiön lisävalo ongelma ratkaistua. Timo toi nimittäin mukanaan testattavaksi, miltä hänen suunnittelemansa Lento-sarjan three pendant lamp keittiön pöydän päällä näyttäisi ja niin hyvältähän se näytti, että siihen se jäi! 

 

Lento-sarjan valaisimet ovat kauniita, simppeleitä ja ajattomia. Valaisimessa on suupuhallettu lasiosa ja alumiininen varjostin ja tietenkin se tärkein ominaisuus eli se valaisee hyvin kuitenkaan häikäisemättä. Vaikka valaisin sopii paikalleen hyvin ihan yksinäänkin, luulen, että tulemme kuitenkin myöhemmin hankkimaan sille kaveriksi sarjasta myös toisen valaisimen.

 

Kotimainen muotoilu ja design ovat myös hyvä vaihtoehto joululahjaksi. Kauniit käyttöesineet kestävät aikaa, ilahduttavat lahjansaajaa useita vuosia ja vaihtoehtoja löytyy moneen budjettiin. Jos itse olisi nyt pääkaupunkiseudulla, suuntaisin ehdottomasti Ornamon Design Joulumyyjäisille Kaapelitehtaalle tekemään kestäviä hankintoja pukinkonttiin! Myyjäisiltä löytyy myös Himmeen joulukauppa, jossa voi käydä Lentoa sekä muita Himmeen kauniita valaisimia ihailemassa ja ehkä myös omaan pukinkonttiin hankkimassa! Erityisesti näin itsenäisyyspäivänä kannattaa suosia suomalaista!

 

Hyvää itsenäisyyspäivää toivotellen!

-Piia

kuusi, kortti ja kalenteri

Ensi viikolla se joulunodotus sitten toden teolla alkaa ja kotiin hiipii pikkuhiljaa enemmän ja enemmän jouluisia juttuja. Keittiön pöydälle on asettunut pieni kuusentaimi, jonka mieheni ja poikani saivat mukaansa käydessään Keski-Suomen museolla metsäpäivillä. Taimi oli pakattu hauskaan, kapeaan pahvilaatikkoon ja olivat lupailleet, että kuusi säilyy istutettuna ruukkuun talven yli ja sen voi kesällä sitten istuttaa vaikka metsään.

Viime vuotiseen tapaan tilasin jääkaapin oveen taitavan Hanna-Riikan joulukalenterin. Moista ihanuutta ei voi millä tahansa kiinnittää, joten oli tehtävä muutama fimo-magneetti ihan vaan kalenterin kiinnitystä varten! Samassa paketissa tuli kaunis havut-kortti, joka oli sekin seinälle pienen joulukoristeen kanssa heti laitettava.

 

Pienin askelin joulua kohti siis mennään! Pikkujoulukausi käynnistyy huomenna ja ensimmäinen luukku kalenterista avataan maanantaina, vielä kun vähän lunta sataisi!

 

-Piia

tyhjää kaappitilaa

Taannoisella messureissulla teimme myös pyörähdyksen IKEAlla. Minulla oli tähtäimessä kaapisto keittiön ruokailutilaan. Tuon tilan ongelmana on mielestäni ollut se, että seinän kaksi ikkunaa eivät ole keskellä tilaa ja toiseen reunaan jää tällöin enemmän tilaa, jos pöytä on keskellä ikkunoita. Käytännössä pöytä tuntuu seilaavan edestakaisin eikä usein edes pysähdy keskelle ikkunoihin nähden vaan keskelle tilaa.

Olin pohdiskellut tilaan sopivaa kapeaa, seinään kiinnitettävää kaappia, mutta sellaista ei oikein ollut tullut vastaan. Edellisellä viikolla huomasin, että onhan IKEAlla kapeaa Beståta ja jopa sopivan levyisenä ja korkeakiiltovalkoisilla ovilla. Kun vielä Piia vinkkasi, että Casa Volmarissa tällainen oli jo toteutettukin, oli helppo nähdä, että se toimisi meilläkin.

Ostoksilla mietimme, että onkohan tämä meidän ihka ensimmäinen IKEA-huonekalumme, sillä pääsääntöisesti olemme hankkineet huonekalut muualta ja tuolta vain pienempää tavaraa. Muistin sitten, että onhan meillä muutama jakkara ja olohuoneen betonipöydän runko. Eikä tämäkään tuunaukselta tule säästymään: ajatuksissa olisi tilata tason päälle mittojen mukaan leikattu maitolasi, joka tekisi kolmesta erillisestä kaapista enemmän huonekalun näköisen kokonaisuuden.

Yleisesti ottaen olen hankintaani tyytyväinen. Pientä miinusta tulee kaappien ovien yläreunasta, joka ei ole samaa korkeakiiltoa kuin ovet, vaan väri siinä on harmahtavampi. Joka tapauksessa seinään kiinnitettynä kokonaisuus on mukavan keveä ja laskutaso antaa mahdollisuuden tehdä pieniä asetelmia. Seinällä ollut "taulu" ei nyt asetu symmetrisesti kaapistoon nähden, mutta ennen kuin lähden sitä siirtämään kokeilen, paikkaako korkea kukka-asetelma tilannetta. Miehen afrikanreissuiltaan tuomat puunaamiot kärkkyvät myös mahdollisuutta päästä seinää tasapainottamaan. Mutta ennen tätä kaikkea nautin nyt ihan vain siitäkin kummallisesta tilanteesta, että meillä on ihan tyhjää kaappitilaa!

-Paula

värihaaste - sinistä ja ruskeaa

Valitsin värihaasteen kolmanneksi ja  viimeiseksi väripariksi sinisen ja ruskean. Nämä kaksi väriä löytyivät monesta paikasta yhdessä kuten esimerkiksi noissa Arabian vuosilautasissa. Joskus nuorempana kauhistelin kaikkia seinälautasia, enkä olisi ikänä uskonut niitä omasta kodistani löytyvän, mutta niin sitä iän karttuessa mielikin muuttuu ja nämä ovat minusta todella kauniit! Tosin nämä kaksi, mieheni ja minun syntymävuosilta, taitavat  olla ihan riittävästi!

Sinistä ja ruskeaa löytyy myös keittiön hyllyltä ja lattialta sekä ripaus eteisen seinältä. Tekstiileissä sinistä on vain aavistus. Tammikuussa puhuttanut sininen tyyny sopii moneen paikkaan ja sopii kauniisti ruskealle kuluneelle tuolille. Ruskeaa kotona onkin lähinnä puun eri sävyissä ja muussa käytössä sitä ehkä vähän vierastankin.

 

Vielä kertaalleen värihaastetta eteenpäin, tällä kertaa ihanalle Heidille TaloLuckiin, sieltä jos mistä löytyy värejä! Samalla myös oikein hyvää isänpäivää kaikille ihanille isille!
 

-Piia

värihaaste - vaaleanpunaista ja harmaata

Omalta osaltani värihaasteen toinen osa on väripari vaaleanpunainen ja harmaa (edelliset värit keltainen ja vihreä täällä), joka taitaa olla yksi suosikki komboistani, mutta olin silti jopa vähän yllättänyt miten paljon näitä värejä löytyi yhdessä!

 

Valitettavan rakeisissa kuvissa (ja tähän valitukset pimeydestä ja valokuvauksen vaikeudesta jajaja) on vaaleanpunaista ja harmaata olohuoneesta, makuuhuoneesta, työhuoneesta ja löytyipä niitä yhdessä myös keittiöstä. Sattuneesta syystä jätin tyttäreni huoneen kokonaan kuvien ulkopuolelle! ;)

 

Koska Projektilan Katjakin on vaaleanpunaisen ystävä menköön haaste seuraavaksi hänelle!

 

-Piia