kuusi, kortti ja kalenteri

Ensi viikolla se joulunodotus sitten toden teolla alkaa ja kotiin hiipii pikkuhiljaa enemmän ja enemmän jouluisia juttuja. Keittiön pöydälle on asettunut pieni kuusentaimi, jonka mieheni ja poikani saivat mukaansa käydessään Keski-Suomen museolla metsäpäivillä. Taimi oli pakattu hauskaan, kapeaan pahvilaatikkoon ja olivat lupailleet, että kuusi säilyy istutettuna ruukkuun talven yli ja sen voi kesällä sitten istuttaa vaikka metsään.

Viime vuotiseen tapaan tilasin jääkaapin oveen taitavan Hanna-Riikan joulukalenterin. Moista ihanuutta ei voi millä tahansa kiinnittää, joten oli tehtävä muutama fimo-magneetti ihan vaan kalenterin kiinnitystä varten! Samassa paketissa tuli kaunis havut-kortti, joka oli sekin seinälle pienen joulukoristeen kanssa heti laitettava.

 

Pienin askelin joulua kohti siis mennään! Pikkujoulukausi käynnistyy huomenna ja ensimmäinen luukku kalenterista avataan maanantaina, vielä kun vähän lunta sataisi!

 

-Piia

ihan pikkuisen jo joulua

 

No onhan jouluun vielä aikaa, aika tarkkaan kaksi kuukautta. Mutta toisaalta, enää kaksi kuukautta, joten sillä verukkeella tänä viikonloppuna meille tuli jo kotiin ihan pikkuisen joulua huonekuusen muodossa.

Minä en ole onnistunut pitämään huonekuusta hengissä vuoden ympäri ja toisaalta, se on minusta niin jouluisen oloinen, että en ole ihan varma haluisinko sitä keskellä kesää edes katsella. Mutta nyt oli jo hyvä aika hankki taas sellainen! Ja tietenkin siihen piti heti muutama koristekin askarrella. Itse asia koristeiden askartelu oli yksi syy miksi kuusen jo ostin, sillä halusin päästä testaamaan ideaa näistä fimokoristeista.

 

Yleensä kotimme joulun värimaailma on ollut hyvin valkoinen, mutta tänä vuonna valkoinen taitaa saada rinnalleen näitä vihreä, harmaan ja hailakan persikanpunaisia sävyjä. Ei ehkä perinteisin joulun väripaletti, mutta minusta ainakin tuohon pikku kuuseen hyvin sopivat. Jokos siellä on aloitettu joulun fiilistely  vai vieläkö malttaa odottaa?

 

-Piia

fimoilua

No veihän se mennessään! Emäntä oli varustautunut jos jonkinlaisella tilpehöörillä, omasta kassista löytyi useampi paketti fimoa ja porukassa sitten askarreltiin tunti jos toinenkin, hörpittiin kahvia ja höpötettiin.

Saatoin siis vähän innostua! ;) Syntyi aika läjä kivoja koruja, vaikka parasta tietty on se itse tekeminen, varsinkin kun seura on vertaansa vailla!

-Piia