Blogikirppis tulee taas!

 

 

Täällä on viime päivinä käyty läpi kaappeja ja nurkkia sillä viikon päästä kirppistellään  Jyväskylässä blogiporukalla nyt toista kertaa. Viime elokuussa järjestetyn kirppiksen suosio yllätti meidät kaikki ja mukava on, että tapahtuma saa nyt viimein jatkoa!

 

 

Tällä kertaa kirppis järjestetään keskustan tuntumassa Jyväskylän Veturitalleilla. Lauantaina 23.5.2015 klo 10-14 paikalla on lähes parikymmentä jyväskyläläistä bloggaria ja samaan aikaan Veturitalleilla järjestetään myös nuorten taidetyöpajan hyväntekeväisyyskirppis, jonka ohessa on myös muuta ohjelmaa. Mukava tapahtuma siis varmasti tiedossa! Omasta pöydästäni löytyy jotain pieniä käsitöitä, sisustustavaraa sekä lasten ja aikuisten vaatteita. Tapahtuman facebook-sivuilla pysyt ajantasalla siitä mitä on luvassa. Toivottavasti tavataan viikon päästä!

 

-Piia

haaveilua ja arkea

Mitä voi tehdä tällaisena harmaan kalseana päivänä, kun oikein mikään ei huvita? Siivota pitäisi, mutta kun voimat eivät riittäneet, päätin kokeilla silmänkääntötemppua: Ostin eilen raskaan työviikon päätteeksi itselleni taas kukkia, jos se harhauttaisi ajatukset pois sotkuisesta kodista. Myös keväästä ja kesästä voi toki aina haaveilla, vaikka lapasia päätellessä.

Nyt puikoilta putosivat ystävälle New York -lapaset, hänen tulevan nykinreissunsa kunniaksi. Malli on Andrea Arbourin NYC Liberty Mittens, jotka totetutin ihan suomalaisugrilaisittan Novita Nallen kahdella harmaan sävyllä. Tällä langalla ja 2,5mm puikoilla ohjeen tiheys osui melko hyvin kohdilleen.

Tällä viikolla mekin varasimme kesäloman alkuun pienen taianomaisen matkan perheellemme, mutta emme ihan noin kauas. Siitä ehkä joku kerta enemmän. Nyt kömmin kohta lenkille tuonne harmaaseen säähän piristystä hakemaan. Sekin toimii aina.

Design Sarandian arvonta on muuten päättynyt ja arvomme voittajan huomenna! Jotain jännitettävää siis siinäkin luvassa.

Näin hajanaisin lauantaiajatuksin tänään,

-Paula

melkoinen tapaus

Kirjoitin jo aikaisemmin, miten neuloin treenikamulle lapaset. Ihanaa olisi, jos ehtisin tehdä vaikka kaikille heillekin lapaset, sillä he ovat sen arvoisia: ihania, uniikkeja ja kannustavia. Ideoita ja malleja lapasiin löytyisi, intoakin kyllä, aika on varmaankin se rajoittavin resurssi. Ehkäpä jos ottaisin sen pitkän tähtäimen tavoitteekseni?

Yhdelle ihanalle ehdin kuitenkin taas tehdä lapaset. Hän ihaili ekaa perhosviritelmääni tästä sateenkaarioksennuslangasta, mutta koska jouduin sen tekeleen purkamaan mielestäni toimimattomana, päätin tehdä langasta hänelle jotain. Aika nopeasti oli selvää, että näistä tulisi yksisarvislapaset. Lankana on jälleen hyvä peruslanka Novita Nalle ja mallin muokkasin näistä Jorid Linvikin hevoslapasista. Mielestäni jo tuo väritys tuo mieleen yksisarviset enemmän kuin hevosen, vaikka muuten en ehkä yksisarvisen muodossa niin onnistunutkaan.

Ainutlaatuinen, voimakas ja villi kuin yksisarvinen on kyllä tämä lapastensaajakin!

-Paula

raitapolvarit

 

 

Kun kaapit pursuaa lankoja, on välillä yritettävä saada kaikenmaailman jämiä neulottua johonkin lankakerää hyödyllisempään muotoon. Reilusta kahdesta kerästä Dropsin Fabelia tuli oivalliset omaan jalkaan sopivat raitapolvisukat.

 

 

Pätkävärjattylanka toimii minusta paremmin kun sen yhdistää yksivärisen kanssa, näihin tein   kahden kierroksen korkuisia raitoja ja tuurilla väritkin menivät molemmissa sukissa aika yksiin. Hyvät tuli ja taas on muutama kerä lankaa kaapissa vähemmän, win-win!

 

-Piia

Liian kylmä perhosille?

Nämä näyttävät kenties vain tavallisilta lapasilta, mutta minulle niiden neulominen on aina se tärkeämpi asia. Neulominen on  rentouttavaa puuhaa, mutta  neuleen tekeminen lahjaksi tarkoittaa sitä, että voin neuloa  ja suunnitella saajalle (mielestäni) sopivat lapaset "mitatilaustyönä". En tiedä, onnistunko aina, mutta ainakin voin sanoa, että koko prosessin ajan lahjansaaja on tiiviisti mielessäni. Aikaisemmista projekteista muistuvat mieleeni ainakin täälläkin esitellyt työkavereiden Räntää sataa -lapaset ja siililapaset, joihin idea lähti yhteisistä keskusteluista. Lapaset tuntuukin olevat tällaisiin projekteihin juuri sopiva työ: lapaset ovat riittävän arkinen asia, jolle jokaisella on varmasti jotain käyttöä ja työ on riittävän pieni valmistuakseen kohtuullisessa ajassa, mutta riittävän iso salliakseen luovia toteutusmalleja.

Olen onnekas, että minulla on paljon hyviä ystäviä. Osa on kulkenut mukana lapsuudesta saakka, osa on tullut elämääni matkan varrella. Ystävät, lähellä ja kaukana ovat tärkeitä. Itse asiassa tunnen, että tällä hetkellä olen ystävien ympäröimänä minne menenkin. Naapuruston ystäviltä saa apua arjessa ja seuraa juhlassa, töissä meillä on hyvä porukka paiskimassa hommia ja viihdymme yhdessä vapaa-ajallakin ja myös harrastusten myötä olen saanut tutustua mitä uskomattomimpiin tyyppeihin, joiden kanssa meillä on samanlainen huumorintaju. Lapsuuden ystävien kanssa näemme harvemmin, mutta pidämme kyllä huolen siitä, että otamme aikaa toisillemme ja juttu jatkuu siitä, mihin viimeksi jäimme.

Ystäville olen monesta kiitollinen, mutta en aina osaa ilmaista sitä sanallisesti. Tässä hiljattain tuli tarve kiittää yhtä treenikamuani ystävyydestä ja avusta, joten tein sen minulle tyypillisellä tavalla:  lapasilla. Koska lahjansaaja on biologi ja erikoisalaansa ovat perhoset (yökköset, toim. huom.), mentiin eläinteemalla. Ensimmäisenä puikoille päässeet ylläolevat Novitan Nallesta tehdyt Kulabra Designin perhoset mies tuomitsi kukkasiksi, joten hylkäsin ne toistaiseksi ja jäin miettimään, toimisiko malli mustilla perhosilla kirjavalla taustalla paremmin. Vaihdon langan Novita Isoveljeksi ja mallin perinnemalli Kotkan perhoslapasiin. Eihän tämäkään mennyt ihan putkeen, sillä kuviot eivät asettuneet ensimmäisessä lapasessa ihan kohdilleen, joten aloitin vielä kerran alusta saadakseni perhoset mieluisiksi. Koko prosessi oli siis poikkeuksellisesti kolme ja puoli lapasta lapasparia varten. Ehkäpä nyt on vielä liian kylmää perhosille, kun eivät meinanneet mieleni mukaan käyttäytyä?

Oikein ihanaa sunnuntaipäivää kaikille ystäville ja erityisesti ihanille ja vahvoille naisille. Tämä päivä on meidän.

-Paula

vilukissan paleleville tassuille

Paikallinen lankakauppa Titityy vinkkasi Facebook-sivuillaan ihanista Leighton House -kämmekkäistä. Kämmekkäät oli tehty seitinohuesta Fyberspates Scrumptious Lacesta, mutta koska minulla sattui olemaan (älkää kysykö miksi) Titityystä ostettua Holst Garn Supersoftia muutamissa sävyissä, mietin, voisinko toteuttaa ne siitä.

Tunnetusti neulontainspiksen iskiessä on puuhaan ryhdyttävä heti, joten kaivoin pienimmät puikkoni, 2,5mm bambut ja ryhdyin puuhaan. Muutaman kerran silmukat luotuani päädyin tiputtamamaan silmukkaluvun 60:en ja kierroksiakin tuli huomattavasti vähemmän. Peukalokiilan tein 21 silmukan levyiseksi. Muina muutoksina tein ranteen  joustinneuleen reilusti yksivärisenä, mutta neuloin oikeat silmukat kiertäen, jolloin niistä tulee tarkkarajaisemmat.

Lopputulos on aika passeli ja tunnustan, että vielä pienemmästä langasta ne olisivat vielä herttaisemmat, mutta olen tyytyväinen näinkin. Ja nuo Holst Garnin lankojen sävyt ovat niin ihania! Olenkin huokaissut, että haluaisin omistaa yhden kerän joka sävyä!

Tunnelmallista viikonloppua!

-Paula

geometriset kirjovillasukat

 

Tässäpä sukat jotka kannatti tehdä valmiiksi vaikka aikansa ne ottivat! Aloitin sukat viime kesänä autoneuleena matkalla Iisalmeen ja takaisin. Kassissa kasa erilaisia jämälankoja ja geometrishenkisiä kuvioita sukanvarteen sitä mukaan kun matka eteni.

 

 

Toinen sukka valmistuikin hienosti tuolla matkalla ja hyväkin siitä tuli. Kesällä ei puikot kuitenkaan kovin tiheään suhisseet ja niinpä sukka jäi parittomaksi ja unohtui muiden keskeneräisten sekaan.

 

Olen viime aikoina yrittänyt kaapissa lojuvia keskeneräisiä pikkuhiljaa tehdä valmiiksi ja niin valmistuivat nämäkin. Minusta ne on aivan ihanat, ainoa mikä harmittaa on, etten tehnyt niitä omaan jalkaani sopiviksi, mutta onneksi on lapset! Ja onneksi on lisää jämälankoja kaapissa!

-Piia

pelkkää lintujen liverrystä

Ti-ti-tyy, kyllä se kevät ja lintujen liverryskin sieltä tulee. Käly vietti syntymäpäiviään ja halusin kutoa hänelle lapaset. Sitä oikeaa mallia pohtiessani eksyin Ravelryssä Kulabra Designin lapasmalleihin ja voi ihmetys, mitä kaikkea sieltä löytyikään! Olisin tietysti halunnut tehdä kaikki ja heti, mutta lopulta kälylle valikoituvat talitintit.

Näissä lapasissa minua viehättää arjen kauneudusta muistuttava tuttu lintu sekä puhtaat ja selkeät värit. Lankakoppa kaivelemalla löysin kotoa sopivia värejä. Kirkkaankeltainen on avaruusvillasukkaparvesta jäänyttä Regia Activea, ja muut Novitan Nallea tai Woolia.

Mallista löytyy yksityiskohtia vaikka miten, mutta lopputulos on silti raikkaan harmoninen. Tällä tiheydelle tehtynä lapasista tuli napakan kokoiset citylapaset, urbaanit talitintit. Pitäisikö tehdä itsellekin?

 

-Paula

tehän ootte jo oikein - ihanista ihanin ainaoikein huivi ja ohje sen neulomiseen

Hehkutin vähän aikaa sitten tätä neulomaani ihanaa liukuvärjättyä tuubihuivia. Jos se on ihana, niin uskallanpa väittää, että tämä on vielä ihan pikkiriikisen ihanampi! Myös tämä neule oli joululoman tuotoksia, jota varten langat olivat muhineet kaapissa Tampereen kässämessuilta saakka. 

Lankana huivissa on Kerästä ostamani aivan mielettömän ihanan Isagerin Merilin lanka, joka on merinovillan ja pellavan sekoitus. Lanka on ihanaa neuloa, värisävyt ovat täydelliset ja neulottu pinta on ihanan rouhea mutta samalla huivi on taivaallisen pehmeä. Aika täydellinen lanka!

 

Halusin tehdä simppelin ainaoikein huivin, jossa lanka pääse parhaiten oikeuksiinsa. Halusin, että lopputulos olisi iso ja muhkea ja että huivissa olisi kuitenkin joku pieni jujukin mukana. Onnistuinkin siinä mielestäni aika hyvin ja fiiliksen mukaan menneet värinvaihdot ovat huivia käytettäessä juuri oikeassa paikassa. Pituuttaa koko komeudelle tuli lähes huikeat kolme metriä, tähän kietoutuessa ei todellakaan ole pelkoa paleltumisesta!

 

Sanomattakin selvää, että olen tähän aivan rakastunut ja huivi on tainnut olla kaulassani lähes päivittäin sen valmistumisesta saakka! Lanka, malli ja värit, kaikki yhdessä tekevät siitä täydellisen!

 

Kirjoitin ylös huivin ohjeen, jos joku muukin haluaa samanmoisen ihanuuden omalle kaulalleen! Omassa kaapissani ainakin olisi tilaa vielä vaikka toiselle ja kolmannellekin! Ohjeille on kai tapana antaa nimikin joten olkoon tämä sitten vaikka "tehän ootte jo oikein" erästä sanoitusta lainatakseni.

 

tehän ootte jo oikein

 

lanka - Isager Merilin

langan menekki - 150 g värissä vanha roosa (väri a), 50 g värissä oljen keltainen (väri b), 50 g värissä  petroolin sininen (väri c) , yhteensä 250 g

puikot - 3,5 pyöröpuikko

ainaoikeinneule tasona - sekä nurjan että oikean puolen silmukat neulotaan oikein

Luo kaksi silmukkaa värillä a, neulo silmukat oikein. Tee lisäykset oikealla kierroksella, kappaleen oikeassa reunassa.

op: neulo ensimmäinen silmukka oikein, tee langankierto puikolle, neulo kierros loppuun oikein.

np: neulo silmukat oikein kunnes jäljellä langankierto ja yksi silmukka. Neulo langankierto kiertäen oikein eli silmukan takareunasta, neulo viimein silmukka oikein.

Toista op ja np kunnes puikolla 100 silmukkaa, vaihda väriin b. Jatka lisäyksiä kuten edellä kunnes puikolla on 135 silmukkaa. Vaihda väriin c ja aloita kavennukset. Kavennukset tehdään samassa reunassa kuin lisäykset.

1 krs (op): neulo silmukat oikein.

2 krs (np): neulo silmukat oikein kunnes jäljellä kolme silmukkaa, neulo kaksi silmukkaa oikein yhteen, neulo viimein silmukka oikein.

3 krs (op): neulo silmukat oikein.

4 krs (np): neulo silmukat oikein.

Toista kierroksia 1-4 kunnes puikolla on 110 silmukkaa. Vaihda väriin a, jatka kavennuksia kuten edellä. Kun puikolla on 106 silmukkaa, vaihda väriin b, jatka kavennuksia kuten edellä. Kun puikolla on 100 silmukkaa, vaihda väriin a, jatka kavennuksia kuten edellä. Kun jäljellä on kaksi silmukkaa, päätä silmukat. Päätä langanpäät ja pingota huivi mittoihinsa tai kiedo heti kaulasi ympärille! 

 

"Tehän ootte jo oikein, kun te ootte vaan just noin!" laulavat Paula ja Mira ja se kyllä pitää tämän huivin kohdalla paikkansa! Rakastan!

-Piia

neuletyyny olkkariin

Kuten jo aiemmin kirjoitin, on mintunvihreä väri huumannut minut ja kun sattumalta löysin alekorista halpaa ja ihanan väristä lankaa, syntyi siitä neulepaidan lisäksi myös koristetyyny. Käytännön syistä päädyin neulomaan "kulmasta kulmaan" ainaoikeaa, koska kahdesti yritin luoda oikean määrän silmukoita siitä onnistumatta ja tällä tavalla sain tehtyä juuri sopivan kokoisen päällisen sisätyynylle.

Pastellinen ihanuus päätyi sohvalle jo valmiiksi melkoisen tyynykasan lisäksi. Ja voi, vielä on puolitoista kerää tätä lankaa jäljellä. Olisiko ajatuksia, mitä siitä lopusta voisi tehdä?

-Paula

kalanruotopipo

 

Kalanruotokuvioisen pipon neulominen Veera Välimäen mallilla on ollut todo-listallani jo pitkään. Lankakorista löytyi pipoa varten kerä Cascadea, joka on 100% villalankaa, lämmintä, pehmeää ja mukavaa neulottavaa ja sopi värinsäkin puolesta pienen pojan pipoon.

 

Kaunis kalanruotokuvio syntyy neulomalla silmukoita yhteen ja päästämällä näistä aina vain toinen puikolta, pinnassa on minusta jotain todella ihanaa ja rouheaa!

 

Pipon lipan jouduin neulomaan muutamaan kertaan ja vähän sitä vieläkin alkuperäisestä ohjeesta muokkaisin jos jaksaisin uudelleen vielä kertaalleen tehdä, mutta menee se näinkin. Harkitsen myös, että josko tekisin pipoon korvaläpät, käyttäjällään on sen verran vauhtia, että ei meinaa pipo menossa korvien päällä pysyä! Vanhan haalarin karvareunuksesta tehty tupsu sen sijaan on minusta oivallinen valinta pipoon!



Blogissa on viime aikoina ollut vähän hiljaiseloa. Työkiireet yhdistettynä flunssaan tuntuvat vaivaan sekä minua että Paulaa ja pisteenä iin päälle tietokoneeni päätti lopettaa yhteistyön... Nyt viltti korville, kuumaa juomaa kuppiin ja toivottavasti paremmalla voinnilla ja onnella kohti uuttaa viikkoa!

-Piia

minttujäätelöinen nallepusero

Talvi on yleensä minulle ahkeraa neulomisen aikaa. Joulukuussa pistin muistiin Veeran Bear Sweaterin ohjeen. Ajatuksena oli tehdä siitä villapaidat lapsille. Joululomalla sitten Prismasta pomppasi matkaan ihanaa mintunvihreää Red Heart puuvillalankaa hintaan 1€/kerä, josta ryhdyin toteuttamaan. Ainakaan ei kutittaisi herkkänahkaista lasta.

Lopulta paidasta tuli hieman yksinkertaisempi ja mm. taskut jäivät pois, mutta hyvin samankaltainen kuin esikuvansa. Koko on noin 130 cm lapselle ja lankaa meni 5 kerää. Itse olen avian myyty tuohon langan sävyyn ja onneksi sitä jäi vielä muutama kerä muihin projekteihin. Nyt täytyisi hankkia vielä pojalle mieluisat langat ja tehdä hänellekin oma nallepuseronsa.

-Paula

tupsupipon ohje

Hehkutin tupsupipostani, jonka tein talvitakkiini sopivaksi. Ihan nopeaan ajattelin jakaa kirjoneulekuvion ja perusspeksit piposta.

 

Lanka: Sublime Baby Cashmerino Merino Silk DK (tai vastaava). Väreinä minttu, valkoinen, punaruskea, vaaleanruskea, vaaleanpunainen ja vaaleansininen

Puikot 3,5mm

Koko: Aikuinen, päänympärys 55-56 cm.

 

Luo pohjavärillä 108 silmukkaa ja jaa ne tasan neljälle puikolle. Neulo 2 0 2 n -joustinneuletta 12 krs. Neulo 1 krs oikein lisäten joka puikolla 1 s (=112s). Neulo vielä 2 krs sileää ja aloita sitten mallineulekuvion mukaan toistaen 8 s:n mallikertaa koko kierroksen ajan.

Mallineulekuvion jälkeen neulo vielä sileää oikeaa kunnes pipon korkeus on n 17cm ja aloita sitten kavennukset. Kavenna ensin joka toisella kierroksella tasaisesti 8s aina samassa kohdassa 4 krt ja sitten joka kierroksella, kunnes silmukoita on jäljelä 8. Katkaise lanka ja vedä loppujen silmukoiden läpi ja päättele.

 

Tee tupsu ja kiinnitä pipoon.

Ja koska tämmöisissä kirjoneuleprojekteissa on se ikävä puoli, että lankoja jää paljon yli, kokeilin eri väriyhdistelmiä, että saisin Langat käytettyä mahdollisimman tarkkaan. Tuli siis yhteensä neljä pipoa: minttu, vaaleanpunainen, vaaleansininen ja vaaleanruskea. Mikä näistä on sinun suosikkiyhdistelmäsi?

Meillähän ei näin paljon pipoja tarvita, joten mietin, jos malttaisin laittaa jonkun myyntiin Maker's Marketiin. Kun vain keksisin, mistä väristä voisin luopua. Vai maltanko sittenkään?

-Paula

intialaiset

Vaikka neulon paljon en ole mikään tekninen neuloja. Kirjoneuleeni ovat aina vähän niin ja näin ja perus ainaoikeasta poikkeavat jutut eivät yleensä edes päädy puikoille. Muutaman kerran olen yrittänyt    neuloa varpaista varteen sukkia ja aloitinpa viime vuotisen jämälankavillasukkajoulukalenterin sukat, mutta niinpä nekin alkuinnostuksen jälkeen jäivät kesken, tuli liian leveät ja kantapäästä tuli hassu ja mitä näitä nyt oli. Tykkään simppeleistä neulomuksista, joita neuloessa voi nollata ajatuksia ja antaa langan kulkea puikoilla ilman suurempaa mietintää.

Joku aika sitten huomasin taitavan Sannan neulomat lapaset intialaisella peukalokiilalla ja päätin, että uuden vuoden kunniaksi voisi vaikka haastaa itseään ja kokeilla millaiset niistä tulisi. Eipä ole nimittäin ikinä koskaan ennen tullut neulottua lapasia minkäänlaisilla peukalokiiloilla...

 

Langanluonti-blogista löytyi hyvä ohje, joten rohkaistuin tätä erikoisuutta kokeilemaan. Ja kyllä vaan kannatti, tämä lapanen kun istuu käteen ihan valtavan hyvin ja eipä tuo teknisesti mitään lisäyksiä kummempaa edes vaatinut. Saatoin jopa tykästyä niin paljon, että tästä taitaa tulla seuraava lapasmallini kunnes taas muutaman vuoden päästä uskaltaudun kokeilemaan jotain muuta.

 

Jos intialainen peukalokiila ei ole vielä tuttu juttu niin kannattaa kyllä kokeilla! Innostuin jopa miettimään, että tuohonhan voisi saada jonkin kivan kirjoneuleen tai palmikon istumaan hauskasti, todennäköisesti raidat ovat ehkä kuitenkin se revittely, jonka seuraavaan lapaspariini teen! :D

-Piia

neon-helmineule-tuubihuivi-ihanuus

Tämä tuubihuivi meni puikoille jo marraskuun alussa kun olin löytänyt tieni The Purl Been nettisivuille ja sieltä Gradient Cowl-ohjeeseen. Sydän suli mallille heti! Olin syyskuussa hamstrannut lankoja, muun muassa BC Garnin luomupuuvillalankoja, joista alunperin piti tulla tiskirättejä, sitten viltti, mutta kun huomasin värien olevan juuri eikä melkein huivin kanssa, vaihtui suunnitelma taas lennosta.

Idea huivissa on liukuva värinvaihto, joka toteutetaan neulomalla kaksinkertaisella langalla, ensin kahdella samanvärisellä langalla, sitten vaihtaen toinen lanka seuraavan raidan väriin ja niin edelleen.

 

 

Ohjeen huivi on neulottu merinovillasta, mutta minä siis käytin puuvillalankaa. Raitojen leveyksien kanssa sovelsin myös sen mukaan, miten kutakin väriä minulta löytyi.

 

Olen neulonut huivia aina silloin tällöinen muiden töiden välissä, mutta joululomalla päätin tehdä tämän viimein valmiiksi, ja hyvä niin, sillä tästä tuli I-H-A-N-A! Se on pehmeä, muhkea, ihanan värinen ja sanoinko jo, ihana!

 

Liukuväritekniikka jäi kutkuttelemaan ja jossain muussakin sitä on päästävä kokeilemaan. Samoin Purl Been sivuilta löytyy monia muitakin ihania ohjeita, joihin varmasti palaan. Tämä huivi on ollut jo kovalla käytöllä ja varmasti varsinkin keväällä se tuskin kaulastani eroaa, sillä sanotaan se nyt vielä kerran, se on ihana!

 

-Piia



pipo ihan pienelle

Tänään jännitetään minkä nimen eräs pieni ihastuttava neitokainen saa. Muistoksi päivästä paketoin hänelle Arabian suloisen Lysti-sarjan mukin ja pienen sievän pipon.

Pipon lanka on kaunista Isagerin Merilinia, joka on merinovilla-pellava-sekoitetta, pehmeää ja niin ihanaa neulottavaa! Lanka jäi yli omasta huiviprojektistani ja tarkoitukseni oli neuloa siitä ensin pipo itselleni, mutta siihen lanka ei riittänytkään, ihan pienelle sen sijaan riitti. Pipo on aina oikein neuletta, joka on neulottu tasona ja sen jälkeen ommeltu pipoksi niin, että sauma löytyy keskeltä takaa. Kulmiin tein vielä pienet tupsut, joka kävi kätevästi tällä haarukkatekniikalla. Söpö kun mikä, ihan niinkuin lahjansaajakin!

-Piia

Tarvitseeko Pariisissa lapasia?

 

 

Tupsupipo oli yllättävän nopeaa neulottavaa joten Tapaninpäivänä loppui jo hommat ja kaivelin äidin lankavarastoja (kerä mustaa Nallea!) ja hain yhden kerän pätkärääkättyä Nallea jopa Siwasta (yllättävän lähellä) laittaakseni puikoille pitkään Pinterestin taulullani odottaneet pariisilapaset. Tuntui, että pitkästä aikaa kaipasin monimutkaista kirjoneuletta, jota joutuu seuraamaan kaaviosta huolella ja se toteutui kyllä näissä. Yksityiskohtia löytyy riittämiin.

 

 

Tein lapasiin jonkin verran muutoksia mm. vähentämällä silmukkamäärää neljällä, minkä takia kämmenpuolen lentokonettakin piti siirtää "lennosta". Pääsääntöisesti seurasin pienempää kuviota, mutta ennen kärkikavennuksia siirsin isompaan, minkä lisäksi tein kavennuksia vielä 6krs pidempään ennen kuin päättelin kärjen.

 

 

Koska näitä lapasia en alunperinkään ajatellut itselleni vaan eräälle ystävälleni, joka vietti joulun Pariisissa, lennähtivät ne heti postiin. Senpä vuoksi pitää tähän itselle kirjoittaa muistiin myös se ajatus, että rannekkeen liljakuviot olivat makuuni liian isot ja jos tekisin toiset, suunnittelisin sen ehkä uudelleen käyttämällä peukalon pienempää liljakuviota.

 

Jos nyt pakkastaakin kunnolla ja ensimmäinen arkiaamu loman jälkeen tuntuu ankealta, niin nämä todella tiheäänneulotut lapaset toivottavasti lämmittävät. Mikäli ei sekään auta, niin muistattehan, we'll always have Paris!

 

-Paula

minun ikioma pastellitupsupiponi

 

 

Jouluaattona lasten nukahdettua kaivoin esille Pikkulinnasta juuri tätä hetkeä varten ostamani ihanan pehmeät lankakerät Sublime Baby Cashmere Merino Silk Dk:ta viidessä eri värissä. Miten ihana lanka neuloa perusvillasukkalankojen jälkeen! Yleensä ennen joulua kudon lahjoja, mutta jouluna kutoisin vihdoin jotain ihanaa itselleni. Nyt tavoitteena oli talvitakkiini sointuva pipo.

 

 

Ensimmäinen ajatus oli tehdä palmikkopipo tupsulla, jotain sen suuntaista kuin tämä tai tämä, mutta koska sopivan väristä lankaa olli vain yksi kerä, muokkaantui ajatus nopsaan kirjoneuleeksi ja kahmaisin mukaani viisi eri väriä vähän mututuntumalla. Hetken selailin kirjaa 1000 Great Knitting Motifs ja sitten päädyin vain aloittelemaan neulontaa. Kuviot ovat aika perinteisiä neljän ja kahdeksan silmukan mallikeroja. Ajatuksenvirtaa jatkoin seuraavana päivänä istuessani apukuskin penkillä matkalla kohti Pohjanmaata. Lopuksi vielä tyttären joululahjaksi saamalla tupsueläinpaketin kehikolla tupsu ja pipo olikin yllättävän nopeasti valmis. Tykkään!

 

-Paula