haaveilua ja arkea

Mitä voi tehdä tällaisena harmaan kalseana päivänä, kun oikein mikään ei huvita? Siivota pitäisi, mutta kun voimat eivät riittäneet, päätin kokeilla silmänkääntötemppua: Ostin eilen raskaan työviikon päätteeksi itselleni taas kukkia, jos se harhauttaisi ajatukset pois sotkuisesta kodista. Myös keväästä ja kesästä voi toki aina haaveilla, vaikka lapasia päätellessä.

Nyt puikoilta putosivat ystävälle New York -lapaset, hänen tulevan nykinreissunsa kunniaksi. Malli on Andrea Arbourin NYC Liberty Mittens, jotka totetutin ihan suomalaisugrilaisittan Novita Nallen kahdella harmaan sävyllä. Tällä langalla ja 2,5mm puikoilla ohjeen tiheys osui melko hyvin kohdilleen.

Tällä viikolla mekin varasimme kesäloman alkuun pienen taianomaisen matkan perheellemme, mutta emme ihan noin kauas. Siitä ehkä joku kerta enemmän. Nyt kömmin kohta lenkille tuonne harmaaseen säähän piristystä hakemaan. Sekin toimii aina.

Design Sarandian arvonta on muuten päättynyt ja arvomme voittajan huomenna! Jotain jännitettävää siis siinäkin luvassa.

Näin hajanaisin lauantaiajatuksin tänään,

-Paula

työntäyteisen viikon sunnuntai

 

Elämme töissä kiireisiä aikoja. Kiire ei hetkeen hellitä, mutta olen tyytyväinen, kun tästä viikostakin on selvitty. Maaliskuussa myös puoliso reissaa paljon työn puolesta, joten aikataulujen yhteensovittaminen on raakaa peliä ja kalenteria selataan välillä vakavin ilmein.  Mutta eiköhän se siitä taas lutviudu ja onneksi ystävien apuun voi luottaa niin kotona kuin töissäkin. Lisäksi olemme tämän vuoden aikana löytäneet läheltä luottolapsenvahdin, jonka voi pirauttaa muutamaksi tunniksi apuun, kun molemmille sattuu iltatöitä. Tällainen on kultaakin kalliimpaa perheessä, jossa lähimpien sukulaisten luo on matkaa yli kaksisataa kilometriä.

Vietän aurinkoista sunnuntaita kotikonttorissa tietokonetta nakuttaen. Perjantaina töistä lähtiessä nappasin Minnan Ruusupuusta pari krysanteemia palkinnoksi itselleni hyvin selvitetystä työurakasta. Astuin taas kerran puotiin ja sanoin, että haluaisin muutaman ihanan kukkasen ja jälleen kerran myyjän avustuksella päätös oli helppo. Ensimmäinen ajatukseni oli yksi krysanteemi, mutta asiantunteva myyjä osasi asetella kaksi kukkaa niin kauniisti vierekkäin, että valinta oli helppo. Muuta vihreää en maljakkoon halunnutkaan, ettei kissalle tulisi liian kova houkutus käydä tutustumassa kukkiin lähemmin.

Ja voi miten piristävätkään päivääni, vaikka toki kaikkein mieluiten ryntäisinkin ulos auringonpaisteeseen. Lapset kaivoivat jo polkypyörät esille ja kirmailevat kujallamme naapurien lasten kanssa. Mies katselee ympärilleen arvioiden, koska terassin voisi öljytä ja grillin kaivaa esille. Tätä kaikkea kaipaan aina talvisaikaan, kun kohtaamiset ulkona ovat vähissä. Kohta näkee taas naapureita ihan joka päivä, kun kaikki puuhastelevat pihalla ja lapset kulkevat leikkien yhden kotoa toisen kotiin! Valo ja keväinen fiilis tuo minulle muuten ihan selvästi sisustamisessakin esille viehtymyksen pastellisävyihin. Kotiin on hiipinyt kuin huomaamatta muitakin pehmeitä sävyjä luomaan uskoa siihen, että talvi on pian voitettu ja olemme siirtymässä kevääseen.

Näissä ajatuksissa palailen vielä hetkeksi työhommiin ja toivottelen teille ihanaa sunnuntaita!

-Paula

magnolia

 

Vaikkei ulos katsottaessa ainakaan täällä Keski-Suomessa kovin keväiseltä juuri nyt näytäkään, niin kevättä kohti sitä kovasti silti mennään ja merkkejä saapuvasta keväästä on kiva pikkuhiljaa tuoda jo sisällekin.

 

Erilaisia oksia on jälleen näkynyt paljon lehdissä ja blogeissa ja mitkäpä sen paremmin kevääseen sopisivatkaan kun vihertävät lehdet ja juuri puhkeavat kukat! Minulla oli aulassa jo harvinaisen pitkään elossa pysynyt huonekuusi (joka ei muuten enää läheskään yhtä virkeältä näytä...) ja vaikka hauska kasvi onkin, tuo se minulle niin vahvasti joulun mieleen, että nyt oli aika saada jo muutosta.

Törmäsin kauppareissulla kukkakaupassa ihastuttaviin magnolian oksiin ja olihan sellainen kotiin ostettava. Magnoliaa ei suotta kutsuta kukkivien puiden kuningattareksi, sillä se on valtavan kaunis! Osa kuvan nupuista on ehtinyt jo avautua ja kukan kauneutta ja herkkyyttä ei voi olla ihastelematta joka kerta sen ohi kulkiessaan! Onneksi valitsemassani oksassa on runsas määrä nuppuja, joten siitä on iloa vielä pitkäksi ajaksi!

 

Ja onneksi on perjantai! Vaikka viikonloppu menee osittain työn merkeissä on se silti viikonloppu, hyvää sellaista sinullekin!

-Piia

Suomalaiset rakastavat tulppaaneja?

Viime viikolla silmiini osui juttu, jonka mukaan suomalaiset rakastavat tulppaaneja. Lehden nimen olen jo sujuvasti unohtanut, mutta siinä puhuttiin lähinnä siitä, paljonko ja mitä kukkia suomalaiset ostavat. Keväällä ehdoton voittaja on tulppaani. Tästä tilastosta oli sitten ilmeisesti otsikkokin johdettu.

Minua jäi askarruttamaan, rakastammeko tosiaan tulppaaneja, vai ostetaanko niitä niin paljon, koska tulppaaneja on helposti ja edullisesti saatavilla? Vaikka on ilahduttavaa, että ruokakaupoissa on kukkia ja paikoitellen myös kohtuullisia valikoimia, niin eiväthän ne oikeille kukkakaupoille pärjää. Ei varmasti pidäkään olla näin. Mutta määrääkö tämä tarjonta myös ostotottumuksiamme?  Kaikille on tuttua lähimarketin tulppaanimeri muovisangoissa, mistä helposti tulee napattua kimppu jos toinenkin ruokaostoksien lomassa mukaan. Niin teen ainakin minä.

Tulppaanien huonona puolena minusta on se, että ne menevät kotona maljakossa surullisen näköisiksi melkein silmissä. Liekö kukkakauppojen tulppaanitarjonta parempi, mutta kokemuksieni pohjalta en odota tulppaanikimpulta kestävyyttä vaan ostan usean kimpun isoksi ryppääksi ja nautin niistä sen hetken, minkä kestävät.

Mutta sitten kun haluan hemmotella itseäni, haluan jotain muuta kuin markettien tulppaanikimpun. Onneksi työpaikkani vieressä on ihana kukkakauppa, Minnan Ruusupuu, joka on pullollaan sesongin kauniimpia kukkasia ja kaupan päälle saa aina tällaiselle tumpelolle tarpeelliset hoito-ohjeet. Tällä viikolla kävin hakemassa jotain kevätkaipuuseni ja ihastellessani mm. mustia jaloleinikkejä ja isoja hortensianoksia, vinkkasi myyjä minut katsomaan näitä ihania oksia. Niin löytyi se oikea: keväisen vihreitä versoja ja valkoisia kukkasia ja kotiini kannoin prunuksen oksan. Googlettamalla selvisi, että prunuksen sukuun kuuluu satoja puukasveja aprikoosista kirsikkaan. Mikä puu prunukseni tarkemmin ottaen on, en tiedä, mutta se kukkii kauniin pumpulimaisilla kukinnoilla.

Niinpä, jos tällaisia ihanuuksia olisi yhtä helppo ostaa ex tempore kuin napata ruokakaupan kukkakimppu, ostettaisiinko Suomessa yleisesti ottaen enemmän kukkia keskieurooppalaiseen tapaan? Vieläkö olisi tulppaani se suosituin, jos vaihtoehdot olisivat rinnakkain? Minulle ainakin viikonlopuksi ostettu kukka, vaikka edes yksi kaunokainen on yhtä odotettu kuin lapsille perjantain karkkipäivä. (Joskus on kyllä tullut kiukuteltua viikon aikana niin paljon, että perun tämän "karkkipäiväni".) Tykkäättekö te muut herkkutella kukkaostoksilla vai miten palkitsette itsenne työviikon jälkeen?

Ihanaa viikonloppua teille kaikille!

-Paula

viehättävä vahakukka

Vahakukat ovat sitten kauniita ja minusta myös jotenkin jouluisia ehkä tuon neulasta muistuttavan lehden ansioista. Nappasin kimpun muutama päivä sitten kauppareissulla ja tuosta alle vitosen kimpusta riitti kuvissa olevien olohuoneen tv-tason ja kirjahyllyn sekä työhuoneen hyllytason lisäksi vielä yöpöydällekin. Kauniita, edullisia ja kestäviä ja samalla silleen marraskuuhun sopivasti jouluisia! :)

 

-Piia

nopeasti paperista

Saimme tutustuttavaksi uuden Neulo-lehden jo jonkin aikaa sitten. Kiireet ovat vieneet mennessään ja vaikka merkitsin ylös, mitä lehdestä pitäisi toteuttaa, pääsin tarttumaan toimeen vasta nyt. Kimmokkeen tälle paperiaskartelulle antoi Ruusupuusta ostamani marjaoksa, jota halusin koristella talvisempaan asuun.

Lehdessä oli kuva simppeleistä paperikoristeista, jotka tulostin tämän linkin takaa suoraan ohuelle pahville. Sitten ei tarvittukaan muuta kuin punaista ompelulankaa ja hetki kärsivällistä kieputusta. Ihan kaikkia lehden kuvassa olleita mallejha en saanut pahvin ympärille yhdeltä istumalta pyöriteltyä, joten täytyy vielä paremmalla ajalla perehtyä asiaan.

Punaoranssi ja valkoinen on kyllä yhdessä melkoisen jouluinen yhdistelmä, jota paperin kuulaus vielä korostaa. Paitsi että ihastuin näihin mahdollisina joulukuusen koristeina, jäin miettimään, olisiko tässä potentiaalia joulukortteihinkin. Katsotaanpa, kuinka käy!

-Paula

kukkaihanuus ja uusi salama

 

 

Syksyn harmautta ja valottomuutta piristämään hankin kaksi asiaa: kukan eteisaulaan ja lisäsalaman kameraan. Ensimmäiseen ihastuin työpaikkani lähellä olevassa kukkakauppa Ruusupuussa ja pienen mietinnän jälkeen palasin seuraavalla viikolla ostoksille.

 

 

Olisin luullut, että kyseessä on jokin tavan mehikasvi, mutta minulle kerrättiin tämän olevan tulilatva. Olen aikaisemmin nähnyt vain niitä kukkivia tulilatvoja, joten tämä oli uusi tuttavuus. Tarkemmin asiaan perehdyttyäni opin, että tulilatva kuuluu kuin kuuluukin maksaruohokasveihin, joten on lähellä juurikin niitä kivikkokasveja, joita muutenkin olen istutellut.

 

 

Samalla aulan lipasto siistiytyi ja aikaisemmat istutukset ja enimmät kynttilänjalat siirtyivät muualle. Todennäköisesti tällä riisutulla ilmeellä mennään vain hetki ennen kuin siihen kasaantuu jotain jouluista. Ensimmäinen joulukoriste on ostettu Tampereen Stockmannilta ja odottelee parempaa jouluinspiraatiota sekin.

 

 

Pimeyteen kyllästyneeenä tilasin myös Rajalasta alennuksesta lisäsalaman Canoniini. Sigma 610 valikoitui osittain myös hintansa takia ja nyt kokeillen kovasti opetella käyttämään sitä. Tämän postauksen ensimmäinen kuva on otettu ilman salamaa ja jouduin sitä hieman valottamaan kuvankäsittelyllä, mutta se on senkin jälkeen luonnollisesti rakeinen ja syväterävyysalue olemattoman pieni. Muut kuvat on räpsäisty salamalla sen enempää suunnittelematta ja olen käyttänyt niitä tässä postauksessa käsittelemättä. Vielä siis on paljon opettelemista, mm. salaman heijastamisessa ja asetuksissa, mutta nyt ehkä pystyn kuvaamaan vähän muulloinkin kuin yhä harvinaisemmiksi käyvinä aurinkoisina viikonlopun päivinä.

-Paula

satokauden loppu

 

Syksyllä ahkera, tai vähän tällainen laiskanpulskeampikin puutarhuri saa nauttia puutarhan sadosta. Meidän tapauksessamme lähinnä kukkien muodossa. Kuluneena kesänä lyhtykoiso on nauttinut olostaan jopa niin, että siitä riittä taimia jaettavaksi ystävillekin. Nyt syksyllä sen iloisenoranssit lyhdyt ilahduttavat vielä maljakossa. Muutamasta kivikkokasvin taimesta tein myös asetelman laakeaan lasimaljaan sisälle vähän samaan tyylliin kuin tuo ulkona oleva.

 

Talvi lähestyy nopeaan ja viimeiset syyshommat olisi vieä tehtävänä, että saa puutarhan valmisteltua talvilevolle. Mutta suurin osa on tälle vuodelle tehty: lannoitukset hoidettu ja arimmat kasvit suojattu. Ensi kevättä odotan nyt kovasti jännityksellä ja innolla nähdäkseni, kuinka kesällä istuttamani sadat taimet selviävät ja joko ensi kesänä ne pääsevät leviämään kunnolla.

 

Millaisia puutarhureita te siellä ruudun toisella puolella olette? Vieläkö olisi viimeisiä vinkkejä syksyn puutarhahommiin?

 

-Paula

alla basilikapuun

 

 

Basilika on suosikkiyrttini, joten kun sen näkee ruokakaupassa pikkupuuna, niin eihän sitä voi vastustaa! Tämä siitä huolimatta, että tiedän olevani huono pitämään hengissä edes tavallista basilikaa. Tai pikkupuita. Paketissa neuvottiin istuttamaan isompaan ruukkun ja siihen tarkoitukseen valitsin altakasteluruukun. Ehkä olisi voinut olla jopa vieläkin isompi. Samaten basilikapuu pitää kosteudesta ja auringosta, joten talvikaudella pitää varautua lisävalon tarpeeseen. Muuten tärkeintä on käyttää tätä ruuanlaittoon tavallisen basilikan tapaan.

 

Mielestäni tama on vallan ihastuttava pieni puu. Joko teillä on basilikapuu?

 

-Paula

HUPS! - sirpaleet tuovat onnea

 Löysin vielä kameran kätköistä kuvan tieltä poimimastani mustikanvarvusta, vaikka oikeastaan alkaakin olla jo pihlajanmarjaoksan aika. Laitoin varvun takan päälle ilahduttamaan. Vaan voihan houkutus, ehti se olla siellä muutaman päivän. Yhtenä päivänä tulin kotiin ja huomasin kissan oksentaneen lattialle mustikanlehtiä. En ottanut opikseni, joten seuraavana päivänä takan edessä oli koko maljakko sirpaleina. Tästä sen huomaa, että jopa kissalle voi sattua vahinko, vaikka tasapainoilun mestari onkin. Ja joskus kun houkutus on vain liian suuri. Onneksi ehdin ottaa kuvan, joka ilahduttaa vielä sirpaleiden jälkeenkin. Niin ja mitä sankarilla itsellään on sanottavanaan?

Onnekasta alkanutta viikkoa kaikille!

-Paula ja Minta

ihan sirpaleina

Johan se on aika kiireisen puutarhassa möngityn kesän jälkeen keskittyä syysistutuksiin. Sisustuskärpäsen Heidi vinkkaili, että Jyväskylässä, Viherlandian Kivimaassa on myynnissä sankokaupalla Iittalan lasimurskeita. Käydessäni paikanpäällä ihailemassa värejä, en voinut muuta kuin poistua kera sangollinen oranssia lasia. Siitä syntyi visio syysistutukseen, jota lähdin heti toteuttamaan isoon pyöreään lasimaljaan.

Tädykkeet ja kivikkokasvit ostin kaupasta, mutta lyhtykoiso onkin oman pihan tuotantoa. Sitä olen useampana syksynä kaupoista etsiskellyt ja syksyn jälkeen olen kuopannut ronton pihalle talvehtimaan. Joka vuonna pihaan nousee talvehtimisesta selvinneitä lyhtykoison taimia ja tänä vuonna koiso on levinnyt niin hyvin, että olen lahjoittanut alkuja useammalle ystävällekin ohjeena, että se kannattaa istuttaa paikkaan, jossa se saa rauhassa levitä tai jossa leviämisen pystyy halutessaan estämään. Niin innokas kasvi tämä tuntuu olevan. Mutta talvehtimaan aion siirtää myös kaikki nämä yksilöt syksyn lopulla, kivikkokasvit rinteen puolelle ja muut puutarhaan.

Sellainen harakka taidan olla, että tuonne lasin sekaan tekisi mieli piilottaa muutama valonlähdekin. Harmi vain, että patterikäyttöisiä valosarjoja ei taida olla ulkokäyttöön sopivina. Vai olisiko kenelläkään vinkkiä tämän valaisemiseen muutoin? Toki tuossa hieman kauempana on pistokekin, jos haluaisi kokeilla ihan ulkovalosarjan laittamista kulhoon, mutta kasvien kanssa se tuntuu hieman liioittelulta.

Loput lasimurskat kaadoin vielä pariin vanhaan lasitölkkiin ja niihin laitoin kynttilät. Jo alkavat olla illat niin pimeitä, että uloskin voisi iltasella kynttilöitä sytytellä.

-Paula

keittiön uudet hyllyt

 

Vaihtelunhalu, sitä täältä ainakin löytyy, enkä taida olla onneksi ainoa, vaikka kotona niin aina välillä epäilläänkin! ;) Nyt tarve saada uuttaa iski keittiöön ja niinpä eilen iltamyöhään porasin muutaman uuden hyllyn seinälle.

 

 

Seinällä on ollut jo jonkin aikaa vanha puinen laatikko (näkyy esimerkiksi tässä ja tässä vanhassa postauksessa) josta tykkään edelleen kovasti, mutta nyt halusin saada seinälle vaihteeksi jotain vähän kevyempää ja vaaleampaa.

 

 

String-hylly olisi ollut yksi vaihtoehto, mutta riittäköön sitä lajia toistaiseksi yksi eteisessä oleva. Nämä simppelit hyllyt ja kannattimet löytyivät Biltemasta eivätkä olleet hinnalla pilattuja. Alle viidellätoista eurolla sain uudet hyllyt seinälle ja keittiön ilme muuttui hurjasti pienellä panostuksella! 

 

 

Kippojen ja kuppien kaveriksi pääsi myös viherkasvi, joka ei vanhaan lokerikkoon olisi mahtunut. Piste iin päälle sanoisin!

 

 

Mukavaa viikonloppua ja nauttikaa vapaasta te joilla sitä on! Omani menee töissä, jos siis satut olemaan Jyväskylässä ja Asuntomessuilla, saa nykäistä hihasta jos messualueella vastaan tullaan! :)

 

-Piia

#juhannus

 

 

Juhannus meni, sujui loistavasti ja villasukatkin olivat kovalla käytöllä! Kovalla käytöllä oli myös puhelimen kamera kun pitkän houkuttelun jälkeen loin itselleni viime viikolla instagram-tilin ja ahkerasti sen käyttöä juhannuksena harjoittelin ja sitä täyttelin muun muassa kuvilla maalta.

 

 

 

Kivaa ja koukuttavaa puuhaa niinkuin vähän epäilinkin. Luulenpa, että minusta tuli kertaheitolla ahkera instaaja! :) Blogi kun on enemmän tekemistä, instagram olkoon enemmän fiilistelyä, jos haluat seurata niin nimellä @piijas löytyy.

-Piia

stilleben

 

Loman ensimmäinen päivä lasten kanssa. Sade ropisee ikkunaan ja äiti kaipaisi päiväunia.

 

Puutarhassa maltoin leikata yhden syreeninoksan maljakkoon. Sen tuoksu kuuluu kesään. Vaikka tiedän, että pitäisi elää hetkessä, niin silti odotan niitä kesäkelejä.

 

-Paula

tervetuloa terassille

Meillä on talossamme kaksi terassia, pienempi katettu ja isompi kattamaton. Toiminnot terasseilla ovat jakautuneet siten, että pienemmältä terassilta löytyvät sohva ja riipputuoli ja siellä otetaan rennosti, toisella terassilla taas on ruokapöytä ja siellä grillataan, leikitään vesileikkejä ja otetaan aurinkoa.

Kun helteet vielä muutama viikko sitten meitä hellivät, sain pikkuterassin kuntoon. Muutama uusi Kodin1:n Anno-malliston tyyny, laventeli ruukkuun, uusi maljakko myöskin Annon mallistosta oksille sekä pari kynttilää ja sillä päästään hyvin alkuun!

Viime vuoden tavoin istutin pikkuterasille Ikean ämpäriin myös tomaattia, viihtyi siinä edelliskesänäkin oikein hyvin. Jonkinlaista mattoa terassille vielä kaipailen ja siitä onkin jo idea muhimassa! ;)

Loppuviikoksi ja viikonlopuksi on jälleen luvassa ihan kelvollista säätä, joten suunnitelmissa on löhöilyä ensin sohvalla sitten riippukeinussa siirtyen taas sohvalle ja sitä rataa!

-Piia