haaveilua ja arkea

Mitä voi tehdä tällaisena harmaan kalseana päivänä, kun oikein mikään ei huvita? Siivota pitäisi, mutta kun voimat eivät riittäneet, päätin kokeilla silmänkääntötemppua: Ostin eilen raskaan työviikon päätteeksi itselleni taas kukkia, jos se harhauttaisi ajatukset pois sotkuisesta kodista. Myös keväästä ja kesästä voi toki aina haaveilla, vaikka lapasia päätellessä.

Nyt puikoilta putosivat ystävälle New York -lapaset, hänen tulevan nykinreissunsa kunniaksi. Malli on Andrea Arbourin NYC Liberty Mittens, jotka totetutin ihan suomalaisugrilaisittan Novita Nallen kahdella harmaan sävyllä. Tällä langalla ja 2,5mm puikoilla ohjeen tiheys osui melko hyvin kohdilleen.

Tällä viikolla mekin varasimme kesäloman alkuun pienen taianomaisen matkan perheellemme, mutta emme ihan noin kauas. Siitä ehkä joku kerta enemmän. Nyt kömmin kohta lenkille tuonne harmaaseen säähän piristystä hakemaan. Sekin toimii aina.

Design Sarandian arvonta on muuten päättynyt ja arvomme voittajan huomenna! Jotain jännitettävää siis siinäkin luvassa.

Näin hajanaisin lauantaiajatuksin tänään,

-Paula

melkoinen tapaus

Kirjoitin jo aikaisemmin, miten neuloin treenikamulle lapaset. Ihanaa olisi, jos ehtisin tehdä vaikka kaikille heillekin lapaset, sillä he ovat sen arvoisia: ihania, uniikkeja ja kannustavia. Ideoita ja malleja lapasiin löytyisi, intoakin kyllä, aika on varmaankin se rajoittavin resurssi. Ehkäpä jos ottaisin sen pitkän tähtäimen tavoitteekseni?

Yhdelle ihanalle ehdin kuitenkin taas tehdä lapaset. Hän ihaili ekaa perhosviritelmääni tästä sateenkaarioksennuslangasta, mutta koska jouduin sen tekeleen purkamaan mielestäni toimimattomana, päätin tehdä langasta hänelle jotain. Aika nopeasti oli selvää, että näistä tulisi yksisarvislapaset. Lankana on jälleen hyvä peruslanka Novita Nalle ja mallin muokkasin näistä Jorid Linvikin hevoslapasista. Mielestäni jo tuo väritys tuo mieleen yksisarviset enemmän kuin hevosen, vaikka muuten en ehkä yksisarvisen muodossa niin onnistunutkaan.

Ainutlaatuinen, voimakas ja villi kuin yksisarvinen on kyllä tämä lapastensaajakin!

-Paula

Liian kylmä perhosille?

Nämä näyttävät kenties vain tavallisilta lapasilta, mutta minulle niiden neulominen on aina se tärkeämpi asia. Neulominen on  rentouttavaa puuhaa, mutta  neuleen tekeminen lahjaksi tarkoittaa sitä, että voin neuloa  ja suunnitella saajalle (mielestäni) sopivat lapaset "mitatilaustyönä". En tiedä, onnistunko aina, mutta ainakin voin sanoa, että koko prosessin ajan lahjansaaja on tiiviisti mielessäni. Aikaisemmista projekteista muistuvat mieleeni ainakin täälläkin esitellyt työkavereiden Räntää sataa -lapaset ja siililapaset, joihin idea lähti yhteisistä keskusteluista. Lapaset tuntuukin olevat tällaisiin projekteihin juuri sopiva työ: lapaset ovat riittävän arkinen asia, jolle jokaisella on varmasti jotain käyttöä ja työ on riittävän pieni valmistuakseen kohtuullisessa ajassa, mutta riittävän iso salliakseen luovia toteutusmalleja.

Olen onnekas, että minulla on paljon hyviä ystäviä. Osa on kulkenut mukana lapsuudesta saakka, osa on tullut elämääni matkan varrella. Ystävät, lähellä ja kaukana ovat tärkeitä. Itse asiassa tunnen, että tällä hetkellä olen ystävien ympäröimänä minne menenkin. Naapuruston ystäviltä saa apua arjessa ja seuraa juhlassa, töissä meillä on hyvä porukka paiskimassa hommia ja viihdymme yhdessä vapaa-ajallakin ja myös harrastusten myötä olen saanut tutustua mitä uskomattomimpiin tyyppeihin, joiden kanssa meillä on samanlainen huumorintaju. Lapsuuden ystävien kanssa näemme harvemmin, mutta pidämme kyllä huolen siitä, että otamme aikaa toisillemme ja juttu jatkuu siitä, mihin viimeksi jäimme.

Ystäville olen monesta kiitollinen, mutta en aina osaa ilmaista sitä sanallisesti. Tässä hiljattain tuli tarve kiittää yhtä treenikamuani ystävyydestä ja avusta, joten tein sen minulle tyypillisellä tavalla:  lapasilla. Koska lahjansaaja on biologi ja erikoisalaansa ovat perhoset (yökköset, toim. huom.), mentiin eläinteemalla. Ensimmäisenä puikoille päässeet ylläolevat Novitan Nallesta tehdyt Kulabra Designin perhoset mies tuomitsi kukkasiksi, joten hylkäsin ne toistaiseksi ja jäin miettimään, toimisiko malli mustilla perhosilla kirjavalla taustalla paremmin. Vaihdon langan Novita Isoveljeksi ja mallin perinnemalli Kotkan perhoslapasiin. Eihän tämäkään mennyt ihan putkeen, sillä kuviot eivät asettuneet ensimmäisessä lapasessa ihan kohdilleen, joten aloitin vielä kerran alusta saadakseni perhoset mieluisiksi. Koko prosessi oli siis poikkeuksellisesti kolme ja puoli lapasta lapasparia varten. Ehkäpä nyt on vielä liian kylmää perhosille, kun eivät meinanneet mieleni mukaan käyttäytyä?

Oikein ihanaa sunnuntaipäivää kaikille ystäville ja erityisesti ihanille ja vahvoille naisille. Tämä päivä on meidän.

-Paula

pelkkää lintujen liverrystä

Ti-ti-tyy, kyllä se kevät ja lintujen liverryskin sieltä tulee. Käly vietti syntymäpäiviään ja halusin kutoa hänelle lapaset. Sitä oikeaa mallia pohtiessani eksyin Ravelryssä Kulabra Designin lapasmalleihin ja voi ihmetys, mitä kaikkea sieltä löytyikään! Olisin tietysti halunnut tehdä kaikki ja heti, mutta lopulta kälylle valikoituvat talitintit.

Näissä lapasissa minua viehättää arjen kauneudusta muistuttava tuttu lintu sekä puhtaat ja selkeät värit. Lankakoppa kaivelemalla löysin kotoa sopivia värejä. Kirkkaankeltainen on avaruusvillasukkaparvesta jäänyttä Regia Activea, ja muut Novitan Nallea tai Woolia.

Mallista löytyy yksityiskohtia vaikka miten, mutta lopputulos on silti raikkaan harmoninen. Tällä tiheydelle tehtynä lapasista tuli napakan kokoiset citylapaset, urbaanit talitintit. Pitäisikö tehdä itsellekin?

 

-Paula

intialaiset

Vaikka neulon paljon en ole mikään tekninen neuloja. Kirjoneuleeni ovat aina vähän niin ja näin ja perus ainaoikeasta poikkeavat jutut eivät yleensä edes päädy puikoille. Muutaman kerran olen yrittänyt    neuloa varpaista varteen sukkia ja aloitinpa viime vuotisen jämälankavillasukkajoulukalenterin sukat, mutta niinpä nekin alkuinnostuksen jälkeen jäivät kesken, tuli liian leveät ja kantapäästä tuli hassu ja mitä näitä nyt oli. Tykkään simppeleistä neulomuksista, joita neuloessa voi nollata ajatuksia ja antaa langan kulkea puikoilla ilman suurempaa mietintää.

Joku aika sitten huomasin taitavan Sannan neulomat lapaset intialaisella peukalokiilalla ja päätin, että uuden vuoden kunniaksi voisi vaikka haastaa itseään ja kokeilla millaiset niistä tulisi. Eipä ole nimittäin ikinä koskaan ennen tullut neulottua lapasia minkäänlaisilla peukalokiiloilla...

 

Langanluonti-blogista löytyi hyvä ohje, joten rohkaistuin tätä erikoisuutta kokeilemaan. Ja kyllä vaan kannatti, tämä lapanen kun istuu käteen ihan valtavan hyvin ja eipä tuo teknisesti mitään lisäyksiä kummempaa edes vaatinut. Saatoin jopa tykästyä niin paljon, että tästä taitaa tulla seuraava lapasmallini kunnes taas muutaman vuoden päästä uskaltaudun kokeilemaan jotain muuta.

 

Jos intialainen peukalokiila ei ole vielä tuttu juttu niin kannattaa kyllä kokeilla! Innostuin jopa miettimään, että tuohonhan voisi saada jonkin kivan kirjoneuleen tai palmikon istumaan hauskasti, todennäköisesti raidat ovat ehkä kuitenkin se revittely, jonka seuraavaan lapaspariini teen! :D

-Piia

Tarvitseeko Pariisissa lapasia?

 

 

Tupsupipo oli yllättävän nopeaa neulottavaa joten Tapaninpäivänä loppui jo hommat ja kaivelin äidin lankavarastoja (kerä mustaa Nallea!) ja hain yhden kerän pätkärääkättyä Nallea jopa Siwasta (yllättävän lähellä) laittaakseni puikoille pitkään Pinterestin taulullani odottaneet pariisilapaset. Tuntui, että pitkästä aikaa kaipasin monimutkaista kirjoneuletta, jota joutuu seuraamaan kaaviosta huolella ja se toteutui kyllä näissä. Yksityiskohtia löytyy riittämiin.

 

 

Tein lapasiin jonkin verran muutoksia mm. vähentämällä silmukkamäärää neljällä, minkä takia kämmenpuolen lentokonettakin piti siirtää "lennosta". Pääsääntöisesti seurasin pienempää kuviota, mutta ennen kärkikavennuksia siirsin isompaan, minkä lisäksi tein kavennuksia vielä 6krs pidempään ennen kuin päättelin kärjen.

 

 

Koska näitä lapasia en alunperinkään ajatellut itselleni vaan eräälle ystävälleni, joka vietti joulun Pariisissa, lennähtivät ne heti postiin. Senpä vuoksi pitää tähän itselle kirjoittaa muistiin myös se ajatus, että rannekkeen liljakuviot olivat makuuni liian isot ja jos tekisin toiset, suunnittelisin sen ehkä uudelleen käyttämällä peukalon pienempää liljakuviota.

 

Jos nyt pakkastaakin kunnolla ja ensimmäinen arkiaamu loman jälkeen tuntuu ankealta, niin nämä todella tiheäänneulotut lapaset toivottavasti lämmittävät. Mikäli ei sekään auta, niin muistattehan, we'll always have Paris!

 

-Paula

tonttuarmeija ja tiukkaa asiaa tiheydestä

Olen kertonutkin, että ennen joulua minulle iskee vastustamaton tarve kutoa tonttulapaset tai parit tällä Spilly Janen ohjeella. Muutamat on tullut jo pyöräytettyä, mutta sitten työkaverini kysyi, voisiko niitä tehdä eri kokoisina. Ihan mielenkiinnosta lähdin kokeilemaan. Mallikerta on niin iso, että jos siihen ei tehdä radikaaleja muutoksia, ei kovin helpolla pasta kokoa muuttamaan. Päätinkin siis kokeilla, miten puikkokoko eli tiheyden muutokset vaikuttaisivat kokoon. Kierroksella silmukkoja on 64 ja lankana Novita Nalle tai vastaava.

Normaalistihan käsialani on napakkaa ja neulon Nallesta ja Woolista lapasia ja sukkia 2,5mm puikoilla, joilla nuo pienimmät on tehty. Keskimmäisissä on puikkokokona 3, jota Novita suosittelee esim. sukkiin ja isoimmissa 3,5 mm, joka on langan suosituspuikkokoko. Yllä olevasta kuvasta näkee siis millin merkityksen puikkokoossa. Päällekkäin 2,5mm ja 3,5 mm puikoilla tehdyt lapaset.

Lopputuloksena normaalilla menetelmällä 2,5mm napakkaa kirjoneuletta on minun pieneen käteeni sopiva koko. 3mm on varmaankin se koko, joka on melko universaali "aikuisen" koko ja 3,5mm menee mielestäni jo melko isoon miehen käteen. Noin isoilla puikoilla en itse koskaan tekisi kirjoneuletta tuosta langasta ja huomasinkin jo hankaluuden saada siistin näköistä neulepintaa, vaikka se on suosituspuikkokoko. Suosittelen muutenkin valitsemaan kirjoneuleeseen ainakin yhtä kokoa pienemmät puikot siistin lopputuloksen aikaansaamiseksi ja tama kokeilu vahvisti käsitykseni.

Loppu hyvin kaikki hyvin, kaikille kuvissa näkyville lapasille on jo omistaja löytynyt, joten isotkaan lapaset eivät jääneet kokeilun asteelle. Joulua kohden alkaakin lapasvarastoni taas olla tyhjillään, vaikka olen mielestäni ollut tosi ahkera.

Tonttuisin terveisin,

-Paula

tuhma vai kiltti?

Viimeinen merkki kajahtamisesta, tai kesän lopusta, ovat tonttulapaset. Olen tehnyt niitä aina muutamat vuosittain. Nyt tuli pakottava tarve neuloa tämän kauden ensimmäiset lokakuussa.

Malli on muokattu Spilly Janen Gnome Mittens -ohjeesta Novitan Nalle ja Wool -langoille. Oikeastihan nämä ovat siis puutarhatonttuja, mutta kyllä tuolla värityksellä minulle ja monelle muulle suomalaiselle ensimmäinen mielikuva on joulu.

Kirjoneuleiden tekeminen on kyllä jotain sellaista, mistä tykkään. Vinkkejä kirjoneuleen tekemiseenkin on kyselty ja olen luvannut tarttua aiheeseen. Vinkatkaa siis vaikka kommenttiboksiin, millaiset asiat kirjoneuleen tekemisessä askarruttavat, jos osaisin niissä neuvoa.

-Paula

pienet kainuulaiset

 

Ja jos se kalastava poika tarvitsi lapaset niin hänen siskonsa, neiti ekaluokkalainen toki myös! Neidin toive oli selvä: samanlaiset kuin äidillään! Ja siitäpä sitten soveltamaan pienempää versiota.

 

Kainuun lapasissahan mallikuviot ovat hurjan kokoisia, minkä takia pienentäminen on hankalaa. Koska alkuperäisetkin on tehty riittävän pienestä langasta ja 3mm puikoilla, ei paljon pystynyt niilläkään pelaamaan. Puikot vaihdoin kyllä silti 2,5mm, mutta lisäksi pudotin kämmenpuolen kuvioista pois kaksi ja lisäsin etupuolelle yhdet valkoiset reunasilmukat kukkakuvion molemmin puolin. Näin koko kämmenselän peittää kukkakuvio.

 

 

Ja koska kesällä tein kainuulaisia useammatkin, niin nämä taitavat nyt jäädä viimeisiksi lajiaan, ainakin hetkeksi. Mieli alkaa jo kaivata uusia kuvioita ja syksyisempiä värejä kesäisten pastellien sijaan. Viimeiset aikuisten kainuulaiset ovat kaupan Maker's Marketin puodissani.

 

Huomenna starttaankin työmatkalle Kööpenhaminaan ja sinnekin on jo lapaskudin aloitettuna. Yhdet lapaset sain viikon lopulla valmiiksi ja niitäkin varmaan teille pian vilautan. Varmoja syksyn merkkejä ilmassa!

-Paula

kalastava poika

Syksyn tullen pyyntöjä lapasista tulee. Ja neulonhan minä mielelläni sen, minkä vain ehdin. Nämä ovat ystäväni reippaalle koululaiselle, joka on ahkera luonnossa liikkuja. Ryhdyin yhtenä iltana kutomaan inspiraation mukaan vähän sitä, mitä kaapista löytyi. Kalan mallia otin Spilly Janelta.

 

 

Kalaa on siinä monen väristä. Pääsääntöisesti sinisiä, mutta kyllä sinne joutui sekaan myös keltaista ja pinkkiä ja kuten epäilinkin pinkkiä ensin hieman pohdittiin. Lopulta tultiin siihen tulokseen, että ei se haittaa, jos on vähän pinkkiä.

 

 

Oma poikaseni lupasi, että jos eivät koululaiselle satukaan sopimaan, niin hän voi kyllä pitää. Mahtuivathan ne koululaiselle, joten sinne lähtivät matkaan. Ihana kalastajapoika se minullakin, joten ehkä ne kalalapaset hänenkin käteensä pitäisi tehdä!

-Paula

Marianne-lapaset

Kirjoittelin elokuussa #karkkineule-kisasta, joka käynnistyi virallisesti nyt maanantaina. Novita yhdessä Fazerin ja Pirkka-lehden kanssa etsivät syksyn makeinta neuletta, jossa ideana on, että inspiraatio on haettu karkkikääreistä. Työ voi olla mitä tahansa kuten pipo, paita, tyyny tai lelu ja sen voi joko neuloa tai virkata.

 

Minun ensimmäisenä karkkineuleena valmistuivat nämä Marianne-lapaset tyttärelleni. Punavalkoraidoitus toimii aina!

Omia karkkineuleita on aikaa valmistaa 3.11.2014 saakka ja lisätietoja kilpailusta löydät Pirkka-lehden ja Novitan sivuilta. Nämä lapaset eivät matkaa Tampereelle, jossa kilpailuun osallistuvat neuleet pääsevät näytille Suomen Kädentaidot 2014-tapahtumassa, vaan menevät suoraan käyttöön! Jotain muuta karkkiaiheista on kuitenkin vielä suunnitteilla ja ehkä ne seuraavat sitten minäkin kisaan mukaan laitan. Nyt siis kaikki inspiroitumaan karkeista ja tekemään herkkuja neuleita! :)

-Piia

*yhteistyössä Novita

erilaiset yhdessä

 

Lähdin tekemään sisaruksille lapasia teemalla "samanlaiset, mutta erilaiset". Ensimmäisistä tuli siksaklapaset näiden koululaisen lapasten mallin mukaan, mutta toisia piti hieman miettiä.

 Päätin sitten tehdä eri värisiä kolmioita vähän samaan tyyliin kuin näissä harmaan hiirulaisen kotisukissa. Näissä pienemmissä mallikerta on tosin vain kuuden silmukan ja kolmen kierroksen kokoinen.

Sää on sateinen ja kalsea, mutta välillä aurinko pilkottaa. Koskahan on aika lapasiin siirtyä? Tänäänkin satoi kaatamalla ja sitten on aurinko paistanut ihanasti, mikä lupaa hyvää kotikujamme Venetsialaisia silmälläpitäen. Muutenkin meillä vaivaa ilmeisesti vähän kesän jälkeinen matalakausi. Työt ovat alkaneet, mutta ei ihan vielä täysillä tarvitse mennä sielläkään, neulonnan aika ei ihan vielä ole, mutta kodin sisustuskaan ei tarjoa mitään uutta ja ihmeellistä. Ainut millä saralla tapahtuu on tuo treenaaminen ja siellä mennään nyt (minulle) huimaa vauhtia, mutta se ei ole tämän blogin paikka se. Tietäkäätten kuitenkin, että olette ajatuksissani ja käyn myös ahkerasti kurkkimassa blogejanne, vaikka en aina kommenttia jätäkään. Josko se tekeminen ja inspiraatio vielä sieltä löytää minutkin.

-Paula

huomenna kirppistellään

Tässäpä vielä vähän maistiasi siitä, mitä meidän kirppispöydästä huomenna löytyy! Näiden lisäksi vielä aikamoinen läjä vaatetta, sekä ostettua että itsetehtyä ja muuta pientä ja isoa kivaa matkaa Varikolle, osoitteeseen Sorastajantie 1, jonka toisessa kerroksessa huomenna kirppistellään.

Siellä nähdään, huomiseen! :)
-Piia & Paula

maakuntamatkalla

Juhannuksen olimme vanhempieni luona Pohjanmaalla. Olin suunnitellut lenkkeileväni paljon ihanan tasaisessa maastossa. Suunnitelmiin tuli muutospienoiden kesäflunssan takia. Onneksi kuitenkin isäni jaksoi lämmittää valtavan isoa ulkouima-allasta, että lapset pääsivät uimaan ja äiti kattoi pöydän täyteen ruokaa *röyh*. Minä siis tartuin kutimeen ja poikkeuksellisesti lapasten tekeminen maittoi, vaikka oli keskikesä.

Nämä Kainuun lapaset ovat kummitelleet mielessäni siitä saakka kun näin Kotiliesi (3/2012) -lehdessä ne pastellinsävyisenä. Olin yrtittänyt hamstrata sopivia lankoja ja viimeisen vihreän ostin vielä matkalla. Pitkästä aikaa huomasin taas, miten koukuttavaa kirjoneuleen tekeminen on: kun kuvio etenee, ei työtä malttaisi laskea käsistään.

 

 

Päättelyä lukuunottamatta nämä valmistuivat siis juhannuksena ja menevät koppaan odottamaan syksyä, vaikka niissä aika kiva kesäinen väritys onkin. Mikähän tuo kukka muuten on? Nyt näyttää yllättävän paljon lupiinilta.

-Paula

oi, sanoi siili

Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?

-Kirsi Kunnas

Työkaveri täytti vuosia ja halusin jollain tavalla muistaa tätä tapahtumaa. Koska muistissa oli, että hän pitää siileistä, toteutin vihdoin tämän näkemäni idean.

Ihan en kuvasta saanut selvää, miten siilin piikit oli virkattu, mutta tein oman sovelluksen Tein lapaset Novita Woolilla, joka oli kyllä tuhottoman pieni lanka tähän koukutteluun. Sen verran siihen sai menemään aikaa, että suosittelen hieman paksumpaa lankaa. Tai ehkäpä muut ovat minua kärsivällisempää laatua?

Aika kivaa näillä vesseleillä näyttää olevan... Lystikästä viikkoa kaikille!

-Paula

koululaisen raitalapaset

 

Ja tässäpä ne veljeksistä isomman lapaset. Samoja sinisiä ja vihreitä kuin pikkuveljelläänkin ja raitaa, kyllä. Kokeilin vaihteeksi tehdä tätä siksakmallia hieman kirjavampana versiona.

Ja sitten lapaset pakettiin ja postiin ja odottamaan veljesten tuomiota. Pojista toinen taisi olla myös sukkia vailla, jos oikein muistan.
 

-Paula

eskarilaisen lapaset

Ystävän pojat ovat kiitollisia neulomusten vastaanottajia. Olen yrittänyt neuloa heille sukat tai lapaset aina tammikuussa, joulukiireiden laannuttua. Useasti pojilta tuleekin vinkkiä tai toiveita neulomusten suhteen. Tällä kertaa toivottiin "sinisiä ja vihreitä raitoja". Nämä lapaset valmistuivat ensin, eskari-ikäiselle eli veljeksistä nuoremmalle.

Koska pelkkä raita ei jaksa tätä kutojaa motivoida, piti soveltaa. Kaivoin erisävyisiä lankoja laatikostani ja otin aaltokuvioon mallia Kirstenin "Kanagawa Mittens"-mallista. Lasketaanhan nämäkin raidoiksi, lasketaanhan? Ja seuraavaksi sitten "raitaa" isonveljen lapasiin...

-Paula

kettukarkki lapasissa

Sopivasti pakkassäälle sain valmiiksi työkaverin pyytämät lapaset. Tilaus tehtiin näiden kettukarkkisukkien jälkeen ja aikatauluksi annettiin onneksi väljästi "sitten kun ehdit."

Tammikuussa onneksi jo vähän ehtiikin!

-Paula

lisää Noblea

Kuten aiemmin kirjoitin, haksahdin Titityyssä Holst Garnin Noble Shade Bageihin, joista ruskeista teinkin jo kämmekkäät. Pinkin sen sijaan olin varannut tyttärelleni ja niistä syntyivät pienet kevätlapaset, jotka toimivat varmaankin myös kurarukkasissa alulapasina tällaisina harmaina kurapäivinä. 

 

 

Ohjeen kehittelin tästä Shibui Knitsin Cliff Hat -kuviosta ja silmukoita minulla oli 48. Lapasista tuli oikein sievät pienet rasat ja kauniin värisetkin, mutta oi ja voi, miksi aamun hämärässä kuvatut kuvat vääristävätkin värejä näin kurjasti!

 

-Paula