Liian kylmä perhosille?

Nämä näyttävät kenties vain tavallisilta lapasilta, mutta minulle niiden neulominen on aina se tärkeämpi asia. Neulominen on  rentouttavaa puuhaa, mutta  neuleen tekeminen lahjaksi tarkoittaa sitä, että voin neuloa  ja suunnitella saajalle (mielestäni) sopivat lapaset "mitatilaustyönä". En tiedä, onnistunko aina, mutta ainakin voin sanoa, että koko prosessin ajan lahjansaaja on tiiviisti mielessäni. Aikaisemmista projekteista muistuvat mieleeni ainakin täälläkin esitellyt työkavereiden Räntää sataa -lapaset ja siililapaset, joihin idea lähti yhteisistä keskusteluista. Lapaset tuntuukin olevat tällaisiin projekteihin juuri sopiva työ: lapaset ovat riittävän arkinen asia, jolle jokaisella on varmasti jotain käyttöä ja työ on riittävän pieni valmistuakseen kohtuullisessa ajassa, mutta riittävän iso salliakseen luovia toteutusmalleja.

Olen onnekas, että minulla on paljon hyviä ystäviä. Osa on kulkenut mukana lapsuudesta saakka, osa on tullut elämääni matkan varrella. Ystävät, lähellä ja kaukana ovat tärkeitä. Itse asiassa tunnen, että tällä hetkellä olen ystävien ympäröimänä minne menenkin. Naapuruston ystäviltä saa apua arjessa ja seuraa juhlassa, töissä meillä on hyvä porukka paiskimassa hommia ja viihdymme yhdessä vapaa-ajallakin ja myös harrastusten myötä olen saanut tutustua mitä uskomattomimpiin tyyppeihin, joiden kanssa meillä on samanlainen huumorintaju. Lapsuuden ystävien kanssa näemme harvemmin, mutta pidämme kyllä huolen siitä, että otamme aikaa toisillemme ja juttu jatkuu siitä, mihin viimeksi jäimme.

Ystäville olen monesta kiitollinen, mutta en aina osaa ilmaista sitä sanallisesti. Tässä hiljattain tuli tarve kiittää yhtä treenikamuani ystävyydestä ja avusta, joten tein sen minulle tyypillisellä tavalla:  lapasilla. Koska lahjansaaja on biologi ja erikoisalaansa ovat perhoset (yökköset, toim. huom.), mentiin eläinteemalla. Ensimmäisenä puikoille päässeet ylläolevat Novitan Nallesta tehdyt Kulabra Designin perhoset mies tuomitsi kukkasiksi, joten hylkäsin ne toistaiseksi ja jäin miettimään, toimisiko malli mustilla perhosilla kirjavalla taustalla paremmin. Vaihdon langan Novita Isoveljeksi ja mallin perinnemalli Kotkan perhoslapasiin. Eihän tämäkään mennyt ihan putkeen, sillä kuviot eivät asettuneet ensimmäisessä lapasessa ihan kohdilleen, joten aloitin vielä kerran alusta saadakseni perhoset mieluisiksi. Koko prosessi oli siis poikkeuksellisesti kolme ja puoli lapasta lapasparia varten. Ehkäpä nyt on vielä liian kylmää perhosille, kun eivät meinanneet mieleni mukaan käyttäytyä?

Oikein ihanaa sunnuntaipäivää kaikille ystäville ja erityisesti ihanille ja vahvoille naisille. Tämä päivä on meidän.

-Paula