keittiöräpsyjä

 

Viikko on vierähtänyt omia nurkkia katsellessa kun syysflunssa on iskenyt jokaiseen perheenjäseneemme. Pitkästä aikaa on myös tullut valokuvattua kotia ihan vain huvikseen ja ajankuluksi ja tässäpä muutamia kameralle päätyneitä otoksia keittiöstä.

 

 

Välillä on hauska kuvata vain pieniä yksityiskohtia, kuten kivettynyt granaattiomena viime joululta tai vino lehtipino, josta lehdet joutaisivat jo paperinkeräykseen. Granitin keittiöpyyhe on yksinkertaisuudessaan kaunis, aivan kuten Hackmanin mortteli tai Marimekon vanha muijapurkki.

Keittiön matalaa seinäkettä taas on koristanut jo muutaman kuukauden nuo kaksi värimallia. Toinen vihertävä ja toinen sinertävä. Itse maalamisella ei vielä ole ollut kiire, toistaiseksi on riittänyt että edes suunnitellaan, mutta ehkä sitä jo kohta olisi kypsä sinne maalikaupoillekin, kun vaan osaisi päättää millä maalata!

 

-Piia

lankahamsterointia

Kai se on tämä aika vuodesta. Eläimet keräävät talviruokavarastoja ja me neulojat kartutamme talvilankavarastoja! :D Aika monta kertaa sitä on päättänyt, että nyt en osta lankoja ennen kuin edelliset varastot on edes puoliksi tuhottu, mutta niin sitä aina huomaa jotain pientä uutta kotiin kantavansa.

 

 

Nämä neonvärien tapaiset puuvillalangat iskivät lujaa, jotain kiehtovaa noissa kirkkaissa väreissä juuri nyt on! Alkuperäinen ajatukseni oli neuloa näistä tiskirättejä sisustusbloggaajien kirppikselle, mutta kirppistä varten päädyin vain koristelemaan näitä pussukoita langoilla. Muutaman tiskirätin neulottuani totesin, että yhdistelemällä näistähän tulisikin aika upea viltti, eikö?

 

 

Vilttilankojen lisäksi puikkoille pääsyä odottaa vähän ihanaa käsinvärjättyä villaa, langat yhtä kauluria varten, trikookudetta ja ihan perussukkalankaa. Tekemisen puutetta siis tuskin ihan hetkeen tulee!

-Piia

Olo on kuin oravalla

Töihin paluu lähestyy uhkaavasti, ja samalla ajatukset kääntyvät auttamatta jo syksyä ja talvea kohti. Toivottavasti myös uuden arjen myötä aikaa jää käsitöille ja askartelulle.

Kävyistä saa aikaan sekä pientä että suurta; pöllö, nauha, käpykimppu, kynttilänjalka, palloja ja miksei ihan perinteinen kranssi. Ei kun kaikki käpymetsälle! :)

-Piia

Hiljaista on

Ompelukone rikki, lapset valvottavat ja valveillaoloajan jaan lasten ja pihahommien kesken. Oikein ahdistaa, kun käsityörintamalla on niin hiljaista. Pienenpieniä aikoja kun löytyy, kudon isommalle ensi talveksi uutta villapaitaa ja virkkaan kuitenkin langanlopuista niitä isoäidinneliöitä. Vaikka meinasin, että ei nyt niitä taas. Se on kuitenkin niin helppoa, kun ei jaksa ohjeitakaan etsiä.


-Paula

Jämälankoja

Jämälankoja tulee säästettyä syystä tai toisesta. Apua pyytelen; Olisiko sinulla vinkkejä, mitä niistä tekisi, muuta kuin niitä trendikkäitä isoäidinruutuja?

-Paula

Lapaskauden tilinpäätöstä

Syksyn alussa listasin suunnitelmiani talven lapasneulontoja varten. Nyt on aika tarkistaa, mitä ehti toteuttaa ja samalla siirtää toteuttamatta jätettyjä listan jatkoksi ensi vuotta varten. Lapasia tuskin enää montakaan paria ennen ensi syksyä syntyy, vaikka välikäsityönä sellainen on tietenkin hyvä aina pitää mukana. Joitakin malleja tein vain yhdet, joitakin useita.



Kaikkia ei tullut blogattuakaan, jos olin samanlaisia jo aikaisemminkin esitellyt. Arvioni mukaan tänä talvena syntyi noin viisikymmentä paria lapasia-(Puolustuksekseni sanon, että hahtuvalapasia syntyy nopeasti) Seuraavassa muistilistaa itselleni ensi vuotta varten.


Talven suosikkini on ollut Spillyjane. Sieltä tuli totetutettua mansikkalapasia aikuisille ja lapsille, muffinilapaset, ja tuoppilapaset, jotka sain kuin sainkin valmiiksi ja laitoin lahjapakettiin yhdelle suvun oluenrakastajalle. Oma suosikkini oli kuitenkin puutarhatonttu, johon lankajemmastani löysin mielestäni juuri sopivan sävyisiä lankoja.

Pöllölapasille löytyi tilausta tuttavapiirissä ja tytöllekin tein yhdet.

Pääkalloja hinkutin ties missä koossa, pyynnöstä ja pyytämättä. Näihin jäi vielä himo, joten ehkä ensi vuonna jossain muussa värissä.

Sienilapaset eivät sitten sopineetkaan omaan käyttöön, mutta löysivät onneksi oman kodin jostain puolelta Suomea.


Pakkastalven suursuosikkeja olivat huovutetut lapaset, joita riitti ihan myyntiin saakka. Sainkin kulutettua koko hahtuvavarastoni, hankittua hieman lisää, ja kudottua myös ne. Itselläkin on näitä lapaskopassa muutamat ja aina kun näen uusia ihania värejä, tekisi mieleni ostaa ne ja tarjota hyvä koti lapasina.


Listan ulkopuolelta nousivat vielä toteutukseen Hello Kitty ja Nörttilapaset. Nämä jäivät oman perheen käyttöön.

Toteuttamista odottavat vielä
* riikinkukot
* kauniit oravalapaset, joihin ohjekin on hankittuna.
*kalalapaset
*Joridilta kissat, koirat tai sammakot
*Postwar mittens
*Snowbird
*Potpourri, jos sopivaa lankaa löytyy
*Haaviston kirjasta taas voisin toteuttaa joka ikisen perinnemallin ja eri väreissä! Siinäpä tekemistä yhdeksi ihmiselämäksi.


Tuhottavana olisi myös valkoista Fritidsgarnia ja Piialta saamani kaksi kiekkoa hahtuvaa.

Miten siis kävikin, että (mielestäni) ahkeran lapastalven jälkeen listani toteutettavista lapasista on edelleen noin pitkä? Ja pahoin pelkään, että ennen ensi talvea löytyy vielä lisää ehdottomia suosikkeja. Onneksi kuitenkin on löytynyt ystäviä, joille lapaset ovat kelvanneet ja olen saanut toteuttaa niitä myös tilauksesta, sillä kaikkia näitä ei voi itse pitää, vaikka haluaisikin. Iso kiitos siis joka ikiselle käsiparille, jotka tulivat avuksi ja tekivät lapaskauppaa kanssani.

Ja tuliko se selväksi, että tämä homma on lähtenyt minulta lapasesta jo aikapäiviä sitten, mutta minä yksinkertaisesti RAKASTAN lapasten kutomista!

-Paula

Mihin näiden kanssa joutuu...

Kesäloman viimeinen reissu on tehty ja mukaan tarttui kaikenlaista tekemistä tuleviin syysiltoihin, niinkuin sitä muka lisää tarvitsisi...


Mikkelin Kenkäverosta lähti matkaan noin kilometri paperinarua ja 20 puikot. On muuten isot, sekä puikot että kerät! Kerimiseen meni apujoukoilta lähes tunti, minun itse oli tietenkin heti päästävä kokeilemaan miltä neulominen paperinarulla ja valtavilla puikolla tuntuu!
Nyt puikoilla on alku Woodnotes-tyyliseen huopaan/tilanjakajaan/verhoon, ikuisuusprojektin tuntua.

Novitan tehtaanmyymälästä Korialta tuli kerättyä koriin vähän sitä sun tätä ja ajatuksissa on mekko, joululahja huivi, kaulahuivi, myssy, lapasia... Ja mistähän vuorokauteen saisi lisää tunteja?


Porvoon Wanha Rautakauppa on pullollaan aarteita. Tällä kertaa tyydyin pieniin avaimiin, joista askartelen joskus jotain kivaa.

Paljon kaikenlaista siis suunnitteilla ja paljon keskeneräisyyksiä jo ennestään tekeillä. Ensi kerralla toivottavasti pääsen esittelemään jotain valmista!

-Piia

Voi Novita, minkä teit!

Ryhdyin suunnittelemaan kesäneulontaa, jonka voisi ottaa reissuun mukaan, kun ei niitä lapasiakaan nyt aina näillä helteillä kehtaisi. Aluksi kaivoin varastoistani lankojani sommitteluun.


Pääsin työssä aika hyvään vauhtiin, mutta huomasin, että varastoissani oleva vihreä ei riittäisi alkuunkaan (Hmmm, liian pieni lankavarasto?). Ajattelin myös tarkistaa Novitan värikartan ja yllätyksekseni huomasin, että Syksy/Talvi värit ovat jo ilmestyneet! Selattuani uuden värikartan läpi olin kuitenkin pettynyt. Kovasti on uutuuksia, mutta värit eivät yhtään sytyttäneet. Lisäksi, kurjuuksien kurjuus, Woolin värikartta oli kutistunut olemattomaksi ja kunnon vihreää ei löytynyt Woolista, eikä Nallestakaan! Voitteko kuvitella!


Seuraavana päivänä paniikissa juoksin kaupungin kaikki keksimäni paikat läpi ja huomasin, että sieltäkin oli jo raivattu kaipaamani vihreä pois. Onneksi apujoukot löysivät minulle muutaman kerän kaipaamaani vihreää, joten työ ei tyssää siihen, mutta voin vain ihmetellä, miksi väri on lopetettu. Edellinen Woolin vaaleanvihreä loppui myös muistaakseni noin vuoden jälkeen enkä sitäkään harmikseni saanut varastoon. Eikö sille muka ole menekkiä? Edelleenkin olisin valmis ostamaan sekä tätä että edellistä vaaleanvihreää, jos vain jostain vastaan tulee.

-Paula