Vähiten hirvee

Tässäpä siis vähiten hirveä kuva minusta uudessa paidassani. Että voikin olla hankalaa saada kuvaa vaatteesta itsensä päällä; ei auta itselaukaisin, ei assarin värvääminen.

 

Tämä paita on saanut Vaikutteita Marimekost, mutta on silti oma itsenäinen teoksensa. Ihastuinpa nimittäin keväällä pelavaiseen pilkkukuvioiseen paitaan, jonka hinta hirvitti. Myöhemmin kun olisin ollut kukkarönnyörit auki, en läytänyt paitaa enää mistään ja ainut jälki viittasi TÄNNE Pinterestiin. Pätinpä siis leikkiä taiteilijaa ja tuunata vanhan paitani. Yritys jäi niin kauas alkuperäisestä, että säästynen plagiointisyytöksiltä.

 

-Paula

Toisen roska...

...on toisen aarre, sanotaan. Ja näissä asusteissa se pitää toden totta paikkansa. Olen koukuttunut näiden nipsulaukkujen koukkuamiseen, minkä lisäksi tein kaveriksi kivan rannekorun löytämästäni
metallisesta prikasta ja nahkanauhasta. Onkohan täämä nyt sitä "trash designia"?

 

Metallin kierrätysominaisuuksia olen oppinut arvostamaan myös vieraillessani isäni työpaikalla, jossa romumetallia otetaan talteen ja laitetaan kiertoon. Suomessa metallia kierrätetään hämmästyttävän tehokkaasti ja suomalainen metalliteollisuus käyttää valmistuksessaan noin puolet romumetallia. Metalleista teräksen ja kuparin kierrätys on tehokkainta. Muistetaan siis kierrättää, tavalla ja toisella: Kierrätys on rautaa!

-Paula

Koru ja kynsilakka

Kevätkorut vaikuttaisivat olevan keveitä, yksinkertaisia ja luonnonmateriaaleilla höystettyjä.

Tähän yhdistin nahkanauhaa ja puuhelmen, jonka olin maalannut kuivahtaneella glitterkynsilakallani. Nopea DIY-koru. Tämän verran kimallusta mahtuu jokaisen tytön elämään.

-Paula