2013/06/13

Kiirettä raksalla

Löysin kirppikseltä vanhan Lundbyn nukkekodin talvella. Hintaa sillä oli 5€ ja kunto aika heikko. Maalipinnat ja tapetit olivat huonot ja ovia ja osia puuttui. Ajattelin kuitenkin, että remppaamalla sitä saa lapselle ihan riittävän. Kun sitten tytär bongasi tuon raadon kätköstäni, oli aika ryhtyä tuumasta toimeen.


Internetin avustuksella päättelin nukkekodin olevan malliltaan Gothenburg ja ehtaa kuuskytluvun alkua, sillä siinä oli siniset lattia, tiilipaperikuviointi, erikoisen mallinen savupippu ja portaikko puunvärinen. Ikkunoissa ei tällöin vielä ollut pleksiä, mutta ikkunalaudat ovat kauniit. Myös kylpyhuoneeseen johti leveä oviaukko ilman ovia. Ainut, mikä ei täsmää on, että kyppärin pitäisi olla jaettuna kahteen osaan, mutta mielestäni tuossa ei ole koskaan ollut väliseinää.

 

Harkitsin, että tämä pitäisi tietenkin entisöidä, mutta koska kunto oli melko huono ja tulevat asukkaat arvostivat sitä, että pääsisivät muuttamaan nopeasti, päädyin pikaremonttiin. Maalasin pintoja pääsääntöisesti valkoisella ja tapetoin pari seinää. Mustapilkulinen on askartelupapereitani ja kylppärissä on Ferm-Livingiltä printattu "tapetti". Yhdessä huoneessa on muodikaat seinätarrat. Lattiat pinnoitin DX-Fixillä paitsi kylppärin, jonne asensin ja saumasin omasta kylppäristämme jäänyttä lasimoosaiikkia. Sen verran kunnioitin alkuperäistä henkeä, että portaikon kaiteet matkin aluperäisestä.

 

Kuten oikeissakin taloprojekteissa, on listoitus vielä pahasti kesken ja julkisivuremppa saa odottaa parempaa aikaa, sillä asukkaat alkoivat jo muuttaa sisään. Lisäksi ennen kuin aloin liikaa hifistellä, muistutin itseäni siitä, että tämähän oli tarkoitettu lapsille, ei äidille...

-Paula
 

14 kommenttia:

  1. Toi onkin ihan hyvä muistutus itselle sina joskus... olen huomannut :)

    VastaaPoista
  2. kunnostin kans yhtä nukkekotia tytölle, mies vaan vitsaili että ittelles teet kun koskaan mulla ei nukkekotia ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hullaantumisen riski on olemassa. Nuorempana tykkäsin minäkin kovasti miniatyyrijutuista ja niitä on vielä tallella, mutta ovat tyyliltään eri aikakaudelta. Tähän haluaisin ehkä (lapselle) hankkia modernimpia huonekaluja.

      -Paula

      Poista
  3. Näemmä minun Lundbyni on vuodelta -85. Tosin en muista minä jouluna sain sen lahjaksi, olin mielestäni hiukan vanhempi. Nykyisin nukkekodin kunto on aika heikko, pinnat on saaneet hiukan kärsiä. Siinä olisi kyllä kiva kunnostusprojekti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ou wau, sateenkaaritalo. Ihana, ihana kahdeksankymmentäluku!

      -Paula

      Poista
  4. Kaunis nukkekoti. Olen itsekin yrittänyt kirppiksiltä katsella, josko löytyisi sopiva (kunnostettava) nukkekoti. Ei ole vielä osunut kohdalle ja helposti kyllä kävisi niin että siitä tulisi minun juttu, ei lapsen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälkikäteen olen hoksannut, että taisi olla löytö; näytetään vanhoista pyydettävän enemmän kuin uusista. Yritän hillitä näppini, vaikka vaikeaa on...

      -Paula

      Poista
  5. Minulle tuo maailma on ihan vieras (minulla oli ainoastaan talli My Little Poneille), mutta uskaltaisin veikata, että hyvän löydön olet tehnyt. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja meinasin eka jättää ostamatta. Vitosella!

      -Paula

      Poista
  6. Minä olen päättänyt, että oman lapsuuteni Lundbyn ehostaminen on minun projektini (viimeistään eläkkeellä sitten...). Lapseni saavat leikkiä omilla nukkekodeillaan. Tällä hetkellä Peppi Pitkätossun talot riittävät, mutta toisaalta ei mua niin kauheasti haittais, jos lasten toivelistalle tulisi joskus vaikka Sylvanian families tai joku muu ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. Onneksi tämä ei ole minun vanha nukkekotini, niin oli hieman helpompaa "laittaa lihoiksi". Tosin hieman silmiä särkee, kun sisustus ei ole yhtään linjassa talon hengen kanssa. Tai aina edes mittakaavassa. Pitääköhän minun nyt ryhtyä hankkimaan tähän sopivia huonekaluja?

      -Paula

      Poista
  7. Tämän kokoluokan taloprojektiin minäkin uskalyaisin ryhtyä... Hieno löytö - ja itse tuunaaminen ja puunaaminehan on parasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se. Tosin välillä toivoi, että olisi hieman pienemmän mittaluokan maalareita käytettävissä, kun piti niin pieniin kulmiin yrittää taipua.

      -Paula

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.