Tarinaa kirjoneulonnasta

Kutominen on mun juttu. Ihan selkeästi. Olen kutonut pienestä saakka, vaikka jossain vaiheessa oli pitkä tauko. Nyt lanka luistaa taas. Kotoa se oppi on tullut ja edelleenkin parhaat vinkit saa äidiltä. Molemmat mummat kutovat; äidinäitini on nyt 96-vuotias ja vasta viime vuosina on sukanteko alkanut hidastua. Isänäitini bravuuri on siksak-sukka, mieheni äidin puolestaan tuulansukat. Äitini on taitava teknisesti ja osaa myös hämmästyttää hyvällä värisilmällä. Minulta tuo luova taito puuttuu, joten teen mallin mukaan, mutta minun lahjani tässä porukassa lienee löytää lehdistä ja netistä inspiroivia ohjeita, joita toteuttaa ja jakaa muillekin.

Neulontatekniikoista pidän eniten kirjoneuleesta ja pitsineuleesta. Se, kumpi on mieluisampi, riippuu tietenkin toteutettavasta työstä. Lapaset ovat ehkä suosikkitöitäni, sillä ne valmistuvat nopeasti, on helppo ottaa matkaan mukaan, vievät vähän lankaa ja antavat lukemattoman määrän erilaisia toteutusmahdollisuuksia. Vaikka tuntuu, että harvat aikuiset enää nykyään pitävät lapasia, vaan suosivat erinäköisiä hanskoja, niin minä oikeasti myös pidän niitä. Harvoin tarvetta muille hanskoille on. Paukkupakkasilla laitetaan kahdet lapaset päällekkäin tai turvaudutaan huovutettuihin. Sesongin aikaan minulla on aina vähintään yksi lapaspari puikoilla. Nytkin synnytyslaitokselle lähtöä odotellessa, olen luonut puikoille helpot lapaset, joten katsotaan, saako kätilö tällä kertaa lapaset kiitokseksi, kuten viimeksi kävi.

Muistan ensimmäiset kirjoneulekokeiluni ala-asteelta. Sukkaparille kävi klassisesti, kun toisesta tuli sopiva ja toisesta norsukokoa. Myöhemmät kokeilut ovat onnistuneet hieman paremmin. Siksi paras vinkkini onkin vain harjoitella sitkeästi, että se oma käsiala löytyy ja tasaantuu.

Aloittelijalle suosittelisin valitsemaan kahdella värillä toteutetun kuvion, jossa ei tule pitkiä langanvientejä työn taakse. Yleensä taidetaan suositella kiertämään langat, jos langanvienti on yli 3 silmukkaa, mikä on varmasti hyvä ohje. Minä yleensä kierrän yli viiden silmukan viennit, mutta silloin pitää olla tarkempana, etteivät langat kiristä. Minulla on tapana aina kokeillä välillä "venyttää" puikolla olevat silmukat leveyteensä, niin voi tarkistaa työn edetessä, etteivät langanjuoksut kiristä.

Yleensä käytän puisia sukkapuikkoja, sillä niillä on mielestäni miellyttävämpää kutoa, minkä lisäksi saan mielestäni tasaisempaa jälkeä. Puiset eivät luista metallisten lailla, jolloin silmukoista tulee saman kokoisia. Yleensä valitsen työhön myös hieman suositusta pienemmät puikot, mutta tämä lienee käsialakysymys. Pienemmillä puikoilla ei kuitenkaan ole samanlaista vaaraa, että neuleesta tulee liian löysää. Samaten sillä tavalla voin luoda lapasiin enemmän silmukoita ilman että niistä tulee jättimäiset ja saan tehtyä enemmän kuvioita.

Vielä yksi neulepintaan vaikuttava tekijä on se, kuinka langan puikolle ottaa. Jos työssä on pohjaväri ja kuvioväri, suositellaan, että langan ottaisi puikolle aina samoin päin; minulla on tapana katsoa, että kuvioväri kulkee pohjavärin alla. Tälla tavalla kuvio on tasaisempi ja langat eivät kierry turhan takia työntakana. Alla kulkeva lanka tuntuu nousevan paremmin esille kuin päällä kulkeva, mikä näkyy etenkin tehdessä pystyraitaa tai ruudukkoa. Nurja puoli on myös siistimmän näköinen.


EDIT: Vielä tuli mieleen yksi vinkki: Kevyt höyrysilitys valmiille työlle oikaisee pienet mutkat ja viimeistelee työn. Varo, ettet käytä liian kuumaa rautaa, joten tarkista, mitä lanka sietää.

Kuvioneuleen tekeminen on hauskaa ja palkitsevaa. Työ etenee kuin itsestään, kun kuvio alkaa muodostua langoista. Siitä vain sitten harjoittelemaan, harjoittelemaan ja harjoittelemaan. Jos ei harjoituksista huolimatta onnistu tai se nyt vain ei innosta, niin olen joka talvi tehnyt ystäville muutamia lapasia tilaustöinä. Mutta niin paljon innokkaita, mutta henkistä tukea tarvitsevia lapastentekijöitä tuntuisi olevan, että olenkin harkinnut, josko pitäisin seuraavalla kerralla lapastyöpajan sen sijaan, että neulon tilauksesta.

-Paula