muutama hyvä päätös

Aurinkoista huomenta kaikille! Meillä täällä Jyväskylässä ollaan saatu nauttia kevätauringosta melkein koko viikon ja sepäs se antaakin energiaa. Talven jälkeen sitä tulee myös tarve uudistua heräävän luonnon mukana ja se konkretisoituu minulla usein arjen pikkujutuissa. Elämän isommat päälinjat kun yleensä menevät sitä totuttua rataansa. Ja hyvä niin.

Ensimmäinen kevään tuoma muutos oli paluu vaaleampaan hiusväriini pitkän mustan kauden jälkeen. Nyt olen aika lähellä omaa väriäni, tosin värjäystä se vaatii ja tulee vaatimaan aina, sillä vitiligo vei osasta hiuksiani värin jo teini-ikäisenä. Vaaleampi sävy tuntuu mukavalta kevennykseltä myös kevään valossa. 

Sitä vastoin asia, joka ei kaivannut kevennystä vaan pikemminkin lisäämistä ja järkeä on ruokavalioni. Kevään tavoitteitani on syödä enemmän, järkevämmin ja säännöllisemmin, että kroppa jaksaa rankemman treenin. Havahduin eritysesti siihen, että kasvissyöjänä ja salaattien ystävänä proteiinin määrä on liian niukka ja käytännössä syön liian harvoin. Keväällä tavoitteenani on laittaa ruokaan enemmän ajatusta ja harkintaa. Toistaiseksi tunnun pysyvän oikealla linjalla ja toivon, että kevään kiireissä tämä näkyisi myös parempana jaksamisena töissä, kotona ja harrastuksissa.

Yksi pieni arkinen päätös liittyy vielä paikkallislehteemme, jonka tilauksen päätimme vaihtaa sähköiseen näköislehteen. Toistaiseksi olen ollut hyvin tyytyväinen siihen, että turhan paprin määrä kotona vähenee ja lehden voi lukea mobiililaitteella töissä, kotona tai vaikkapa junassa silloin kun haluaa. 

Ihana, mutta kiireinen arki vaihtuu pian toivottavasti aurinkoiseksi viikonlopuksi, jota ajatelin juhlistaa hakemalla kukkakimpun ennen kotiinlähtöä. Miten teillä siirrytään viikonloppua viettämään?

-Paula

raitapolvarit

 

 

Kun kaapit pursuaa lankoja, on välillä yritettävä saada kaikenmaailman jämiä neulottua johonkin lankakerää hyödyllisempään muotoon. Reilusta kahdesta kerästä Dropsin Fabelia tuli oivalliset omaan jalkaan sopivat raitapolvisukat.

 

 

Pätkävärjattylanka toimii minusta paremmin kun sen yhdistää yksivärisen kanssa, näihin tein   kahden kierroksen korkuisia raitoja ja tuurilla väritkin menivät molemmissa sukissa aika yksiin. Hyvät tuli ja taas on muutama kerä lankaa kaapissa vähemmän, win-win!

 

-Piia

Liian kylmä perhosille?

Nämä näyttävät kenties vain tavallisilta lapasilta, mutta minulle niiden neulominen on aina se tärkeämpi asia. Neulominen on  rentouttavaa puuhaa, mutta  neuleen tekeminen lahjaksi tarkoittaa sitä, että voin neuloa  ja suunnitella saajalle (mielestäni) sopivat lapaset "mitatilaustyönä". En tiedä, onnistunko aina, mutta ainakin voin sanoa, että koko prosessin ajan lahjansaaja on tiiviisti mielessäni. Aikaisemmista projekteista muistuvat mieleeni ainakin täälläkin esitellyt työkavereiden Räntää sataa -lapaset ja siililapaset, joihin idea lähti yhteisistä keskusteluista. Lapaset tuntuukin olevat tällaisiin projekteihin juuri sopiva työ: lapaset ovat riittävän arkinen asia, jolle jokaisella on varmasti jotain käyttöä ja työ on riittävän pieni valmistuakseen kohtuullisessa ajassa, mutta riittävän iso salliakseen luovia toteutusmalleja.

Olen onnekas, että minulla on paljon hyviä ystäviä. Osa on kulkenut mukana lapsuudesta saakka, osa on tullut elämääni matkan varrella. Ystävät, lähellä ja kaukana ovat tärkeitä. Itse asiassa tunnen, että tällä hetkellä olen ystävien ympäröimänä minne menenkin. Naapuruston ystäviltä saa apua arjessa ja seuraa juhlassa, töissä meillä on hyvä porukka paiskimassa hommia ja viihdymme yhdessä vapaa-ajallakin ja myös harrastusten myötä olen saanut tutustua mitä uskomattomimpiin tyyppeihin, joiden kanssa meillä on samanlainen huumorintaju. Lapsuuden ystävien kanssa näemme harvemmin, mutta pidämme kyllä huolen siitä, että otamme aikaa toisillemme ja juttu jatkuu siitä, mihin viimeksi jäimme.

Ystäville olen monesta kiitollinen, mutta en aina osaa ilmaista sitä sanallisesti. Tässä hiljattain tuli tarve kiittää yhtä treenikamuani ystävyydestä ja avusta, joten tein sen minulle tyypillisellä tavalla:  lapasilla. Koska lahjansaaja on biologi ja erikoisalaansa ovat perhoset (yökköset, toim. huom.), mentiin eläinteemalla. Ensimmäisenä puikoille päässeet ylläolevat Novitan Nallesta tehdyt Kulabra Designin perhoset mies tuomitsi kukkasiksi, joten hylkäsin ne toistaiseksi ja jäin miettimään, toimisiko malli mustilla perhosilla kirjavalla taustalla paremmin. Vaihdon langan Novita Isoveljeksi ja mallin perinnemalli Kotkan perhoslapasiin. Eihän tämäkään mennyt ihan putkeen, sillä kuviot eivät asettuneet ensimmäisessä lapasessa ihan kohdilleen, joten aloitin vielä kerran alusta saadakseni perhoset mieluisiksi. Koko prosessi oli siis poikkeuksellisesti kolme ja puoli lapasta lapasparia varten. Ehkäpä nyt on vielä liian kylmää perhosille, kun eivät meinanneet mieleni mukaan käyttäytyä?

Oikein ihanaa sunnuntaipäivää kaikille ystäville ja erityisesti ihanille ja vahvoille naisille. Tämä päivä on meidän.

-Paula