Ei enää ihan niin pieni poikani täytti eilen kolme. Olin ajatellut, että kaiken kiireen keskellä synttärit vedetään matalalla profiililla ja tarjotaan sitten vaikka pakastinaltaan antimia ilman sen suurempaa stressiä. Sitten iskee kuitenkin se huono äiti fiilis ja sitä huomaa käyttävänsä kakun leivontaan lähes kuusi tuntia, miettivänsä pitkään ja hartaasti mistä karkeista tulisi parhaat shikaanit ja leikkaavansa lakumattoja pitsaleikkurilla. Mutta tulihan siitä aika makia! Ja maistuikin hyvältä, kokeilin täytteenä puolukkatahnaa, oli muuten herkkua!
Kaupanpäälliseksi askartelin vielä pöytää koristamaan nimellä varustetun nauhan pahvista leikatuista kirjaimista ja helmistä. Ja kaikki vaivan arvoista, mahtavat oli kemut ja äitilläkin hyvä mieli!
-Piia
Upea kakku ja hieno nimi koriste! Kyllä kannatti ahertaa! Meilläkin juhlittiin tänään ja juhlitaan vielä huomennakin meidän kolmevuotiasta. Mietin myös, että miksi ei voi vain päästää itsensä helpolla tarjoilujen suhteen :) Onhan se toisaalta hauskaa tehtailla niitä herkkuja ja palkitsevaa on se juhlava fiilis, minkä niillä saa luotua. Onneksi on blogi, johon ne voi sitten ikuistaan makumuistojen lisäksi ;)
VastaaPoistaKiitos ja onnea teidänkin kolmevuotiaalle! :)
VastaaPoistaTotta, kyllä sitä fiilistä vaan siitä syntyy, että näkee vähän enemmän vaivaa juhlien suhteen. Ja ehkä se on se, että kerran kun on lähtenyt kakuilla vähän hifistelemään, ei siitä enää ole paluuta! :)
-Piia
Tosi tyylikäs kakku!
VastaaPoistaVoi miten mieletön kakku! Ihan mahtava! Onnea isolle-pienelle miehelle!
VastaaPoistaLeipuri ja sankari kiittävät! :)
VastaaPoista-piia