pikku tiikerille

 

Noshin ihanaa tiikeriä* jäi vielä pikkiriikkinen suikale jäljelle näiden leggareiden ja paidan jäljiltä. Juuri sopivan kokoinen pala, että siitä sai ommeltua ystävän pienelle tulokkaalle tuollaisen kolmiomallisen huivin, jota kelpaa vaikka näin keväällä käyttää kaulurin sijaan kaupungilla.

Piirsin kaavan omalla pojalla kovalla käytöllä olleesta vastaavasta huivista. Juju huivissa on, että etukappale on takakappaletta isompi, jolloin se jää luonnollisesti vähän ryttyyn. Trikoiden väliin laitoin myös ihan ohuen vanun, jotta huivista olisi oikeasti myös lämmikkeeksi. Kääntöaukon koristin salmiakkinauhan kappaleella, josta myös tuttinauhan samaiselle pikkukaverille ompelin. Näillä viemisillä oli mukava onnitella uudesta suloisesta perheenjäsenestä!

-Piia

* kangas saatu bloginäkyvyyttä vastaan 

työntäyteisen viikon sunnuntai

 

Elämme töissä kiireisiä aikoja. Kiire ei hetkeen hellitä, mutta olen tyytyväinen, kun tästä viikostakin on selvitty. Maaliskuussa myös puoliso reissaa paljon työn puolesta, joten aikataulujen yhteensovittaminen on raakaa peliä ja kalenteria selataan välillä vakavin ilmein.  Mutta eiköhän se siitä taas lutviudu ja onneksi ystävien apuun voi luottaa niin kotona kuin töissäkin. Lisäksi olemme tämän vuoden aikana löytäneet läheltä luottolapsenvahdin, jonka voi pirauttaa muutamaksi tunniksi apuun, kun molemmille sattuu iltatöitä. Tällainen on kultaakin kalliimpaa perheessä, jossa lähimpien sukulaisten luo on matkaa yli kaksisataa kilometriä.

Vietän aurinkoista sunnuntaita kotikonttorissa tietokonetta nakuttaen. Perjantaina töistä lähtiessä nappasin Minnan Ruusupuusta pari krysanteemia palkinnoksi itselleni hyvin selvitetystä työurakasta. Astuin taas kerran puotiin ja sanoin, että haluaisin muutaman ihanan kukkasen ja jälleen kerran myyjän avustuksella päätös oli helppo. Ensimmäinen ajatukseni oli yksi krysanteemi, mutta asiantunteva myyjä osasi asetella kaksi kukkaa niin kauniisti vierekkäin, että valinta oli helppo. Muuta vihreää en maljakkoon halunnutkaan, ettei kissalle tulisi liian kova houkutus käydä tutustumassa kukkiin lähemmin.

Ja voi miten piristävätkään päivääni, vaikka toki kaikkein mieluiten ryntäisinkin ulos auringonpaisteeseen. Lapset kaivoivat jo polkypyörät esille ja kirmailevat kujallamme naapurien lasten kanssa. Mies katselee ympärilleen arvioiden, koska terassin voisi öljytä ja grillin kaivaa esille. Tätä kaikkea kaipaan aina talvisaikaan, kun kohtaamiset ulkona ovat vähissä. Kohta näkee taas naapureita ihan joka päivä, kun kaikki puuhastelevat pihalla ja lapset kulkevat leikkien yhden kotoa toisen kotiin! Valo ja keväinen fiilis tuo minulle muuten ihan selvästi sisustamisessakin esille viehtymyksen pastellisävyihin. Kotiin on hiipinyt kuin huomaamatta muitakin pehmeitä sävyjä luomaan uskoa siihen, että talvi on pian voitettu ja olemme siirtymässä kevääseen.

Näissä ajatuksissa palailen vielä hetkeksi työhommiin ja toivottelen teille ihanaa sunnuntaita!

-Paula

sohvapöydällä vai ilman

 

 

Sohvapöytä. Olohuoneessa. Jotain ihan uutta tässä taloudessa! Divaanin hankkimisen jälkeen ryhdyimme pohtimaan, josko hankkisimme olohuoneeseen myös ihka oikean sohvapöydän. Edellinen sellainen meillä on ollut joskus reilu kymmenen vuotta sitten ja se taisi olla mallia Ikean neliskanttinen Lack. Sittemmin edellisen sohvan suuri rahi vei tilan sohvapöydältä ja käytössä on ollut vain muutama pieni sivupöytä.

 

 

Sohvan ja divaanin ollessa vastakkain, niiden välissä oleva tila muodostaa luontevan paikan sivupöytää isommalle sohvapöydälle. Normann Copenhagenin Tablo sekä Muuton Around ovat olleet haaveissa jo pitkään, myös Hayn DLMlle kaverin hankkiminen on käynyt mielessä, mutta kuten monissa muissakin haaveissa, hinta tulee useasti vastaan. Niinpä mietimme edullisempaa vaihtoehtoa ja sellainen löytyi Ellokselta.

 

Tämä sohvapöytä, Agnes nimeltään, on epäilemättä saanut inspiraationsa noista edellä mainituista muutamasta pöydästä, mutta oli riittävästi omanäköisensä muodostuakseen hyväksi vaihtoehdoksi ja kun hintalappukin on erittäin edullinen, pistin pöydän kokeilumielessä tilaukseen.

Pöytä on ollut nyt paikoillaan muutaman päivän ja se on kotiutunut niinkin hyvin, että tuntuu kuin se olisi ollut siinä aina! Musta pöydän kansi tuo ryhtiä muuten vaaleaan olohuoneen sisustukseen ja pyöreä muotokin toimii erinomaisesti, ja onhan se vaan kätevä kun sohvan vieressä on runsaasti tilaa johon tavaransa jättää ettei lattialta tarvitse kurotella.

 

Olen ollut pitkään sohvapöytää vastaan, mutta täytyy sanoa, että olen tainnut kääntää takkini ja luulenkin, että sohvapöytä on tullut meille jäädäkseen!

-Piia