Tai: eniten harmittaa kaikki. Paitsi että helle aiheuttaa sen, että hiki valuu noroina, vaikka yrittäisin ommella öisin, niin erityisesti kimono aiheutti taas tuskan hikeä. Pakko oli kuitenkin tehdä loppuun saakka, sillä puuvillasatiini on maailman ihanimman tuntuista hellevaatetta.
Alla siis kimono, peruspöksyt ja tunika lyhennetyillä hihoilla.
Ohje: Savio, Mari ja Rapia, Kati. Juju: Erilainen lastenvaatekirja. WSOY.
Kankaat: Eurokankaan palakankaita.
Koko: 90cm.
Samoja vaatteita olen surruttanut aikaisemminkin. Tunikoissa tämä on neljäs; kaksi olen tehnyt puuvillasta ja kaksi puuvillasatiinista. Kaksi edellistä kokeilukertaa löytyvät
täältä ja
täältä. Suunnittelin jo jättäväni nämä perusvaatteet bloggaamatta, mutta ajattelin, että onhan se näytettävä tätä ompelun kurjaa-nurjaa puoltakin välillä. Jospa joku onnistuisi välttämään samat virheet mitkä minä tein.
Juju on kirjana aivan ihanan inspiroiva, mutta jotkut ohjeet aiheuttavat kyllä kamalasti tuskaa. Vaikka kimono on siis jo NELJÄS, niin en koe kehittyneeni yhtään, vaikka ompelutaitoni ovat muuten matkan varrella karttuneet.
Mikä sitten meni pieleen?
-Puuvillasatiini on luistavaa ja siksi haastavaa leikata ja ommella. Eivät tainneet osat mennä ihan millilleen...
-Etulistojen kokoamisesta minulla ei edelleenkään käsitystä, teenkö sen oikein. Ainakaan olkasaumat eivät ole koskaan kokoamisvaiheessa saman pituiset etu- ja takakappaleessa.
-Etulistat olisivat vaatineet tukikankaan
-Ompelukone takkusi koko ajan. Syy tuntematon, mutta nyt laitoin neulan vaihtoon. Minulla kun on pahana tapana vaihtaa neula siinä tapauksessa, kun se menee poikki. Ei useammin.
-Kädentiet jäivät ahtaiksi, vaikka mielestäni olin leikannut ne oikein.
-Lopuksi, kun tahdon voimalla sain tehtyä työn loppuun, huomasin, että takakappaleessa sauman vieressä on reikä. AARGH! Tämä ongelma on vielä ratkaisematta.
Kaikesta huolimatta tunika palvellee näillä helteillä. Seuraavan kimononi olen kuitenkin päättänyt tehdä eri kaavalla, vaikka hankkimistani Butlerin tai Hardyn kirjoista. Ihan kokeilun vuoksi. Puuvillasatiiniakaan en aio hyljätä, vaan ensi yönä olen suunnitellut surauttavani vielä tunikan kaavalla perusmekon, jota voi käyttää päivällä tai yöllä. Sen verran hyvin lapsi näissä vilpoisissa vaatteissa viihtyy.
-Paula
Kaava oli harvinaisen hyvä ja puku helpompi ommella kuin olin olettanut. Olen ommellut pikkuneidille SKssa olleella kaavalla muutaman liivimekon (tämä ja tämä), jossa yläosa muistuttaa hyvin paljon tätä leikkipukua,ja molemmillä kerroilla yläosa on aiheuttanut harmaita hiuksia vaikeaselkoisen ohjeen vuoksi. Ottobren ohje oli selkeä ja henkselit ja kaarrokkeet asettuivat siististi paikoilleen, pisteet ohjeen laatijalle!
Henkselien kiinnityssysteemi oli hauska ja minulle uusi juttu. Kiinnityslenkit tein kankaan sijaan samaisesta tähtinauhasta, josta on myös lappu sivusaumassa, sopi minusta hauskasti. Nauha on muuten kengännauhaa, jota edullisesti ystävän vinkkaamana löysin!
