Olen viime aikoina hätkähtänyt siihen, että elämä on yllätyksellistä; ihminen, jota pidän nuorena (siis oman ikäiseni;) kuolee yllättäen. Suunnitelmat muuttuvat. Räkätauti kiusaa. Itsekin sitä odottaa aina jotain; lomaa tai edes viikonloppua, mutta miksi? Aamulla töihinlähtö tai loputtomat aamuherätykset ja hampaidenpesusta lasten kanssa kiukuttelu aamukiireessä ottavat päähän. Mutta sitä se elämä suurimmaksi osaksi on. Siitä pitäisi kai vähitellen opetella nauttimaan. Tai edes sietämään paremmin. Sitähän se on.
Sain oivalluksen, kun juoksin ruokiksella vaatekaupan läpi (nykyään kun vaatekauppoihin joskus yksi ehti, sen pitäisi olla nopeaa ja tehokasta) miettien, mitä kivaa uutta kevääksi itselleni hankkisin. Melkein ostin huivin lukemattomien muiden seuraksi ja hamusin sinistä paitaa. Kunnes pysähdyin ja tajusin, että minulla on kaapissa melkein samanlainen. Jossain.
Kiiruhtaessani takaisin töihin mietin, missä lempivaatteeni lymyävät ja miksi vaatekaupassa kaikki näyttää niin kivoilta, kun taas omassa kaapissa ei muka ole mitään päällepantavaa. Tajusin, että kyse on pitkälti esillepanosta ja hoksasin; illalla pistän vaatekaappini mullinmallin. Nostan henkarille ja esille ne lempivaatteeni ja hautaan hetkeksi laatikoihin ne, joista en ihan kamalasti tykkää, mutta joita joskus kuitenkin pidän. Samaten juhlavaatteet lähtevät vaatehuoneeseen tilaa viemästä. Nyt keskittyisin arkiaamujen sujuvoittamiseen ja piristämiseen.
Niinpä valikoin, pinosin ja nostin henkarille ennakkoluulottomasti vaatteita, joille en yleensä olisi arvopaikkaa henkarilla antanut; parit farkut ja topit siinä missä suorat housut ja paitapuserotkin. Vyötkin poimin yhdelle henkarille esille, sillä muuten niillä on paha tapa kiemurrella karkuun. Vielä lempparikäsilaukut hyllylle näkösälle ja muutamat huivit ja suosikkikorut tyrkylle, niin josko löytyisi aamuisin päällepantavaa?
Kiiruhtaessani takaisin töihin mietin, missä lempivaatteeni lymyävät ja miksi vaatekaupassa kaikki näyttää niin kivoilta, kun taas omassa kaapissa ei muka ole mitään päällepantavaa. Tajusin, että kyse on pitkälti esillepanosta ja hoksasin; illalla pistän vaatekaappini mullinmallin. Nostan henkarille ja esille ne lempivaatteeni ja hautaan hetkeksi laatikoihin ne, joista en ihan kamalasti tykkää, mutta joita joskus kuitenkin pidän. Samaten juhlavaatteet lähtevät vaatehuoneeseen tilaa viemästä. Nyt keskittyisin arkiaamujen sujuvoittamiseen ja piristämiseen.
Niinpä valikoin, pinosin ja nostin henkarille ennakkoluulottomasti vaatteita, joille en yleensä olisi arvopaikkaa henkarilla antanut; parit farkut ja topit siinä missä suorat housut ja paitapuserotkin. Vyötkin poimin yhdelle henkarille esille, sillä muuten niillä on paha tapa kiemurrella karkuun. Vielä lempparikäsilaukut hyllylle näkösälle ja muutamat huivit ja suosikkikorut tyrkylle, niin josko löytyisi aamuisin päällepantavaa?
En usko, että järjestys pysyy kauan, mutta ainakin kävin ajatuksella läpi vaatteitani, sitä mitä jo löytyy, miten niitä yhdistäisin ja miten voisin sitä muutamalla vaatekappaleella piristää. Muutama unohdettu ostoskin nousi taas henkarille käyttöön ja samaten ajattelin reippaasti käyttää jotain "vähän parempia" vaatteita myös tavallisena arkena (kunhan vain pakkaset hieman hellittäisivät). Mitä niitä säästää! Varmasti tulee myös (useita) päiviä, jolloin ryntään ovesta ulos nämä ajatukset hyljäten ja tämä oivallus ei valitettavasti tee minusta instant-tyylikästä muotibloggaajaa. Tästä tuli kuitenkin järjestystä rakastavalle sielulleni hyvä mieli, joten halusin jakaa "oivallukseni" tänä arkipäivänä. Voihan olla, että te kaikki olette tämän jo hoksanneetkin, ja minä tulen vain jälkijunassa?
-Paula
Viikonloppuna yksissä juhlissa juuri juttelin tuosta samasta aiheesta eli hetkessä elämisestä ja siitä kuinka pitäisi osata nauttia juuri siitä, mitä elämässä tällä htekellä on! Helppoa se ei ole, mutta ainakin itse koitan asennoida taas itseäni eri tavalla. Vauvan ja taaperon kanssa eläminen on melkoisen uuvuttavaa välillä, mutta onneksi siihen arkeen mahtuu myös paljon ihania ja ikimuistoisia hetkiä, joista sitä energiaa pitäisi osata ottaa :)
VastaaPoistaMulla on kanssa vaatekaapin kanssa sama juttu, sillä takana on pari raskautta, jolloin omia vaatteita ei paljon tullut käytettyä. Nyt kun kroppa alkaa synnytyksen jäljiltä taas näyttää omalta "entisen elämän"-kropalta, niin tuo vaatekaapin myllerrys olisi myös täällä paikallaan. Siispä kiitos inspiraation jakamisesta :)
Tuo henkareille laittaminen olisi täälläkin tosi hyvä juttu, jos henkarikaappeja olisi vain enemmän. Minulla on sama kuin Katjalla, pari peräkkäistä raskautta ja vuoden imetystä on jo monta vuotta pitänyt kropan jatkuvasti eri kokoisena, joten vaatekaapista on tullut nykäistyä päälle aina tiettyja samoja, mukavia vaatteita. Nyt olen ostanut roppakaupalla uusia vaatteita, mutta ne edelleen odottavat makuuhuoneen senkin päällä, koska pelkään, että ne hautautuvat kaapissa vanhojen vaatteiden sekaan ja unohdan ne. Täytyisi siis tosiaan laittaa johonkin syrjään ne vaatteet, jotka eivät ole lemppareita, mutta joita kuitenkin vielä tulee välillä laitettua päälle.
VastaaPoistaKiva postaus ihanasta arjen oivalluksesta! :)
Kiva kuulla, että muillakin on näitä arkiajatuksia. Helpomminhan se on sanottu kuin tehty, arjesta nautiiminen, mutta jos pienellä piristyksellä saisi siitä ainakin siedettävämpää. Arjen iloja?
VastaaPoista-Paula