Kuinkas sitten kävikään - erään tunikan tarina

Eilen juhlittiin serkun valmistujaisia ja kuten yleensä, kaapista ei tietenkään löytynyt mitään valmista päälle pantavaa. Torstaisella pikavisiitillä Eurokankaaseen mukaan tarttui mustaa pellavakangasta, jonka reunassa oli oheinen aplikaatio.

Kangas miellytti silmää ja ajattelin, että tästäpä tekaisen nopeasti kaarrokepääntiellä varustetun mekon, jonka jujuna on aplikaatio helmassa.

Piirsin kaavat mekkoa varten, jonka jälkeen tulinkin siihen tulokseen, että kaarrokepääntie ei ehkä sittenkään sovi minulle. Päätin siis vaihtaa mallin oheiseen Suuren Käsityölehden 10/2008 tunikaan.Tarkoitus oli käyttää mallin pääntietä, mutta tehdä polvipituinen mekko, jossa aplikaatio olisi helmassa. Helman pituuden katsoin silmämääräisesti (kuinkas muutenkaan...) ja kun sovituksen aika tuli, osoittautuikin mekko nilkkapituiseksi, voi ei!
Tässä vaiheessa aloin myös epäillä aplikaatiota; olisiko se sittenkin vähän liian vanhanaikainen. Siispä sakset käteen ja helma lyhyemmäksi ja aplikaatio pois!
No kuinkas sitten taas kävikään - siitähän tuli aivan liian lyhyt ja ei auttanut kun todeta, että tästä tulikin tunika!

Tunika päällä sitten juhliin ja loppuen lopuksi olikin tulokseen ihan tyytyväinen. Ohjeesta poiketen laitoin vielä helmaan kuminauhan, joka pussittaa helman mukavasti ja pinkki nauha tuo piristystä tummaan kankaaseen.

Olen aika suurpiirteinen tekeleissäni ja mukavaa ompelemisessa onkin, että ikinä ei voi tietää miltä valmis tuotos näyttää! Tällä kertaa tältä! :)

-Piia